Luonnonlääketieteen mukaiset hoitomuodot pyrkivät poistamaan sairauksien syyt parantamalla elimistön vastustuskykyä ja kohottamalla sen omia parantamismekanismeja. Se myös korostaa jokaisen omaa vastuuta terveydestään.
Luontaishoidossa sairauden diagnoosilla ei ole suurta merkitystä. Pääasia on saada elimistön pysähtynyt itseparantamisjärjestelmä toimintaan ja hoitamaan potilasta kokonaisuutena. Luonnonlääketiede ajattelee, ettei tauti tartu ihmiseen, vaan huonosti hoidettu elimistö houkuttelee tauteja. Ajatuksena on, että ylläpidetään terveyttä pikemminkin kuin parannetaan sairautta ja myös, että elimistöllämme on kunnossa ollessaan kyky puolustautua kaikkia sairauksia vastaan.
Ns. aktiivisessa hoidossa elimistölle annetaan ärsyke, joka käynnistää syystä tai toisesta pysähtyneen itseparannusmekanismin ( homeopatia, akupunktio, kylvyt, hieronta, harjaus, kirkasvalohoito jne )
Luonnon lääketieteen mukaiset hoitomuodot ovat:
- Vesi- ja lämpöhoidot
- Liikunta- ja hierontahoidot
- Kasvilääkintä ( fytoterapia )
- Terveellinen ravinto
- Terveelliset elämäntavat
Kuitenkin, jos olet sairas, mene lääkäriin. He ovat asiantuntijoita. On turvallisempaa ymmärtää luonnon lääketiede mieluummin terveyttä ylläpitäväksi kuin sairauksia parantavaksi.
KASVIEN VAIKUTTAVAT AINEET
Kasveja, joissa on ihmisen elintoiminnoille erityisen hyödyllisiä aineyhdisteitä kutsutaan: Nutraseuttiseksi , fytokemikaaliseksi , farmaseuttiseksi , funktionaaliseksi , fitnessravinnoksi jne. Kasvien terveysvaikutuksia on tutkittu vielä vähän ja lähes ainoastaan yliopistojen toimesta.
Vitamiinit
Kasvit sisältävät vaihtelevia määriä kaikkia muita vitamiineja, paitsi D, K ja B12 ( kuitenkin tyrni ja soija sisältävät näitä ). Erityisen tärkeitä ovat C- ja E- vitamiinit, kartenoidit ja foolihappo. Hyviä vitamiinien lähteitä ovat tyrni, ruusunmarja, mustaherukka, parsakaali, parsa ja porkkana.
Kivennäis- ja hivenaineet
Kaikki ihmisen tarvitsemat kivennäis- ja hivenaineet ovat kasveissa. Hyviä kivennäis- ja hivenainelähteitä ovat ruusunmarja, kaalit, pähkinät ja hunaja
Flavonoidit
Flavonoidit ovat kasvien vesiliukoisia pigmenttejä ja erinomaisia antioksidantteja. Ne lisäävät hiussuonien verenkiertoa ja vaikuttavat yleisesti tulehduksia ehkäisevästi. Usein ne ovat myös antikarsinogeenisiä aktivoimalla entsyymejä, jotka pystyvät neutraloimaan myrkkyjä. Hyviä flavonoidilähteitä ovat aronia, tyrni, sipulit, kaalit, männyn nila, orapihlaja, mustikka ja parsa.
Kartenoidit
Kartenoidit ovat kasvien rasvaliukoisia pigmenttejä, joista osa toimii A vitamiinin esiasteena, kuten betakaroteeni. Kartenoideilla on antioksidatiivisia, immuunijärjestelmää vahvistavia ja syöpää ehkäiseviä vaikutuksia. Kartenoideja on erityisesti porkkanassa, tyrnissä, parsakaalissa, persiljassa, auringon hatussa ja yleensä keltaisissa kukissa, marjoissa ja hedelmissä.
Hiilihydraatit
Kasvit sisältävät pääasiassa hiilihydraatteja, joista ihmisen elimistö valmistaa glukoosia lihasten ja aivojen energiaksi. Ylimääräinen glukoosi ( sokeri ) muuttuu maksassa glykogeniksi ( rasva ) ja varastoituu kudoksiin.
Eteeriset öljyt
Eteerisiä öljyjä käytetään pääasiassa kosmetiikassa ja aromaterapiassa, mutta myös laajalti lääkkeenomaisesti niiden antiseptisten ja immuniteettia kohottavien vaikutusten vuoksi. Nämä öljyt ovat yleensä aineyhdisteitä sisältäen terpeenejä ja fenoleja. Eteerisiä öljyjä on lähinnä yrttikasveissa kuten auringonhattu, kamomilla, siankärsämö jne, mutta myös sipuleissa.
Monityydyttämättömät öljyt
Monet kasvit sisältävät runsaasti ihmiselle välttämättömiä hyviä monityydyttämättömiä öljyjä. Esimerkiksi: soija, oliivi, pellava, rypsi, pähkinä ja tyrni. Lohi, silakka ja makrilli ovat kaloja, joiden liha sisältää tyydyttämätöntä Omeg3 rasvahappoa.
Proteiinit
Kasveissa ei yleensä ole paljon proteiineja. Kuitenkin proteiineja on runsaasti soijassa, perunassa, viljakasveissa, pinaatissa, pavuissa ja pähkinöissä.
Kuidut
Kuituja on kaikissa kasveissa, mutta erityisen paljon mm. parsassa, omenassa, raparperissa ja yleensä kaikissa vihanneksissa sekä viljakasveissa. Kaura sisältää runsaasti sekä vesiliukoisia että liukenemattomia kuituja, jotka edistävät suolen toimintaa.
Saponiinit
Saponiinit ovat terveysyrteille tyypillisiä sokeriyhdisteitä. Ne ovat saippuamaisia, emulsioivia ja puhdistavia aineita, joita käytetään mm. ihonhoidossa. Saponiinit voivat olla vaikutuksiltaan antibakteerisia, veren kolesterolia alentavia ja immuunireaktioita parantavia. Niiden vaikutus voi myös olla myrkyllinen, koska ne vapauttavat hemoglobiinia punasoluista. Palkokasvit sisältävät yleensä runsaasti saponiineja.
Alkaloidit
Alkaloidit ovat voimakkaasti psyykeen vaikuttavia aineita, jotka suurina annoksina voivat olla myrkyllisiä. Morfiini, kafeiini, nikotiini ovat näistä tunnetuimmat.
Glykosiidit
Glykosiidit ovat yleensä sydäntä ja keuhkojen toimintaa rauhoittavia sokeriyhdisteitä. Hyvin usein ne kuitenkin ovat myrkyllisiä, kuten esim kielossa.
Tanniinit
Tanniinit ovat polyfenoleja, jotka vaikuttavat ihmisessä antiseptisesti ja tulehduksia estävästi. Punaviineissä ja mustikassa on tunnetusti runsaasti tanniineja.
Hedelmähapot
Hedelmähapot ovat suhteellisen laimeita yhdisteitä. Tunnetuimmat niistä ovat omena-, viini- ja sitruunahappo. Hedelmähapot toimivat verisuonia puhdistavasti, kelatoivasti. Hyviä lähteitä ovat sitruuna, omena, karpalo, puolukka ja mustikka.
Hedelmäsokerit
Hedelmäsokerit ovat makeampia kuin ruokosokeri, mutta kuitenkin sopivampia diabeetikoille kuin ruokosokeri
Entsyymit
Kasvit sisältävät runsaasti entsyymejä, joita ihminen välttämättä tarvitsee, koska ihmisen elimistö ei tuota niitä kaikkia itse. Hedelmistä ja vihanneksista saamamme entsyymit toimivat kehossamme viruksia, bakteereja sekä myrkyllisiä aineita ehkäisevästi.
Kumariinit
Kumariinit ovat elävässä kasvissa glykosidi muodossa ja vapautuvat vasta kasvin kuivatessa. Kumariinit antavat voimakkaan tuoksun. Niillä on verisuonia laajentavia, bakteereja tuhoavia ja ultraviolettisäteilyä estäviä ominaisuuksia.
Karvasaineet
Karvasaineet ovat yleensä terpeni-, glykosidi- ja laktoniyhdisteitä, jotka erittäin pieninä pitoisuuksina antavat voimakkaan maun ja siten käynnistävät ruoansulatusnesteiden erityksen.