Etusivu   |   Yritys   |   Yhteystiedot   |   Sivustokartta

Hormonit

Hormonit ovat yksi elimistön kolmesta kommunikointijärjestelmistä. Kaksi muuta ovat hermo- ja immuunijärjestelmä. Hormonit ovat mukana kaikissa elimistön biologisissa prosesseissa: immuunijärjestelmässä, lisääntymisessä, kasvussa, aineenvaihdunnassa ja jopa toisten hormonien säätelemisessä. Toiset hormoneista reagoivat ulkoisiin ärsykkeisiin kuten adrenaliini ja testosteroni, toiset taas vain elimistön sisäisiin. Toiset reagoivat sekunnin murto-osassa toiset taas hyvin hitaasti. Rauhasten tuottama hormonimolekyyli kulkee veren mukana kunnes se kohtaa ns. reseptorisolun ja kiinnittyy siihen. Reseptorisolu ymmärtää viestin ja alkaa esimerkiksi tuottaa tiettyä proteiinia tai alkaa jakautua.

Hormoneja syntyy tietyissä elimistön rauhasissa:


Hormonien määrä kehossamme alkaa laskea 20 ikävuoden jälkeen ja on 40 vuotiaana enää vain 50 % alkuperäisestä. Ikääntymisen lisäksi stressi vaikuttaa syvällisesti hormonien tuotantoon. Tämä voi johtaa ideaalisen hormonitasapainon järkkymiseen ja sitä kautta fyysisiin ja psyykkisiin sairauksiin. Hormonien erittymiseen vaikuttaa edellisten lisäksi ravintomme ja liikuntatottumuksemme.

Eräässä 16 vuotta kestäneessä ja 122.000 keski-ikäistä, tervettä naista käsittäneessä tutkimuksessa todettiin kuolleisuuden olevan 37 % alempi hormoneja käyttävillä naisilla kuin muilla. Ero syntyi lähinnä sydän ja verisuonitautien vuoksi, sillä hormoneja käyttävillä oli 50 % alhaisempi sydän- ja verisuonitautikuolleisuus kuin muilla. Kuitenkaan niillä naisilla, jotka eivät kuuluneet ns. riskiryhmään näiden tautien osalta, ei havaittu hormonien nauttimisella olevan merkitystä.

Monien sairauksien taustalla ovat purkamatta jääneet stressihormonit. Sen vuoksi on syntynyt monia tekniikoita, joilla näitä stressihormonivarastoja pyritään purkamaan, esim: vyöhyketerapia, hypnoosi, rentoutus jne. Vastaava positiivinen hormoni on endorfiini. Sitä purkautuu kuntoilun, avantouinnin, saunomisen jne jälkeen. Mutta myös hengelliset tilaisuudet voivat saada sen purkautumaan.


DHEA

Dehydroepiandrosteroni (DHEA) on adrenal rauhasen tuottama kolesterolin tapainen ns. ”äitihormoni”, jonka avulla n 50 elintärkeää hormonia rakentuu kehossamme. Näitä ovat esimerkiksi estrogeeni, testosteroni, progesteroni ja kortikosteroni.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että DHEA:n määrällä on ehkäisevä vaikutus kasvaimiin, syöpään ja ikääntymisongelmiin yleensä. Jos DHEA:n määrä on hyvällä tasolla, se lisää energiaa, kontrolloi stressiä, ylläpitää sopivaa mineraalitasapainoa, sukupuolihormonien tuotantoa ja vähentää ikääntymisoireita sekä kehon rasvakerrosta.. Jatkuvasti iän mukana vähenevä DHEA:n määrä altistaa tauteihin, kuten syöpä, sydän- ja verisuonitaudit sekä Alzheimerin tauti. Eräiden lähteiden mukaan 80 vuotiailla on enää 5-10 % DHEA tasosta jäljellä. Eläinkokeissa tutkijat ovat todenneet DHEA:n vahvistavan immuunisysteemiä, normalisoivan insuliinin tuotantoa ja edistävän aivosolujen tuotantoa. Samoin eläinkokeissa on todettu selvästi tämän hormonin syöpää estävä vaikutus.

DHEA hormonin lisääminen kehossamme on vaikeaa, sillä jos tätä hormonia nautitaan suun kautta, niin se muuttuu testosteroniksi. Siksi pyritäänkin löytämään kasvistuotteita, jotka olisivat DHEA:n esiasteita ja muuttuisivat täksi hormoniksi vasta kehossa. Tällaisia onkin löytynyt, mutta niiden toimivuus on vielä todistamatta.


PREGNENALONE

Pregnenalone hormoni koostuu kolesterolista ja on muiden hormonien, jopa DHEA:n rakennusaine. Elimistömme päättää kuinka paljon pregnenalonea se tarvitsee:

Pregnenalone helpottaa masennustiloissa, parantaa muistia, vähentää ihon vanhentumisoireita ja vähentää stressipohjaista väsymystä.

Ginkgo biloba aktivoi pregnenalone hormonitoimintaa, tehostaa energian tuotantoa ja ylläpitää verenkiertoa terveellisellä tasolla. Ginkgoa ei pitäisi ottaa yhdessä veren hyytymistä ehkäisevien aineiden kanssa ( esim. Aspiriini )

Aivotoimintaa vilkastuttaa Ginkon lisäksi Ginseng, antioksidantit yleensä, B12 vitamiini, artisokka ja DHEA hormoni.


IKÄÄNTYMISHAITTOJA VÄHENTÄVIÄ HORMOONEJA



KASVUHORMONI

Somatotrofin eli hGH syntyy kateenkorvassa. Maksa muuttaa sen sitten IGF-1 nimiseksi kemikaaliksi. Ikääntyneillä henkilöillä saattaa vielä kasvuhormonin tuotanto toimia kunnolla, mutta maksan kyky muuttaa sitä IGF-1:ksi on usein heikentynyt.

Pitämällä veren insuliiniarvot alhaalla lisääntyy hGH:n muuntuminen IGF-1:ksi. Haima erittää kymmentä erilaista hormonia, joista hGH on tärkeimpiä, mutta ne yhdeksän muuta myös säätelevät hGH:n aktiivisuutta. HGH:n eritykseen vaikuttaa ruokavalio sekä liikunta. Ruokavalion vaikutus veren insuliini-glukagoni tasoon heijastuu hGH tasoon.

Eräässä testissä oli ryhmä 60-80 vuotiaita miehiä, joille annettiin kasvuhormonia. Kuuden kuukauden kuluttua heidän lihaspainonsa oli noussut 8,8 % ja rasvapainonsa pudonnut 14,4 %. Lisäksi iho oli paksuuntunut 7 %:lla, selkärangan luun tiheys oli kasvanut 1,6 %:lla, maksa kasvoi 19 % ja perna 17 %. Eräässä toisessa testissä todettiin ikääntyneillä sydänpotilailla merkittävää sydämen kunnon parantumista kasvuhormonin käytön jälkeen.


INSULIINI JA GLUKAGONI

Insuliini ja glukagoni ovat hormonipari. Niiden ollessa tasapainossa kaikki toimii hyvin. Epätasapainotilasta seuraa hyvin mullistavia asioita elintoiminnoissa.

Aivot käyttävät energian lähteenään glukoosia. Jos veren insuliinitaso kohoaa liikaa, glukoositaso laskee ja tulee voimakas väsymystila, joka varmasti meille kaikille on tuttu liian raskaan tai hiilihydraattipitoisen aterian seurauksena.

Energiatalouden ohella insuliinilla ja glukagonilla on mahtavia välillisiä vaikutuksia. Ne nimittäin säätelevät eikosanoidihormoniryhmän toimintaa.


EIKOSANOIDIT ELI PROSTAGLANDIINIT

Eikosanoidit ovat nykytietämyksen mukaan kehon ylin tarkastus ja tasapainojärjestelmä. Eikosanoidit toimivat kuten insuliini ja glukagonikin vastapareina:
Eikosanoidihormoneja ovat mm:

Insuliini aktivoi eikosanoidihormoneja, jolla on negatiivisia vaikutuksia normaaliolosuhteissa ja glukagoni taas hyviä. Insuliinitaso kohoaa runsaan hiilihydraattipitoisen ravinnon tai liian suuren kalorimäärän seurauksena. Paitsi, että insuliini estää rasvan polttamisen energiaksi se myös estää kasvuhormonien vapautumisen verenkiertoon.

Nopeatempoinen liikunta saa aikaan kasvuhormonien vapautumisen. Sen tehtävänä on korjata lihasvaurioita ja polttaa rasvaa.

Eikosanoidihormonit rakentuvat rasvahapoista. Negatiivisten hormonien rakennusaineena on arakidonihappo, jota on erityisesti munan keltuaisessa, sisäelimissä ja punaisessa, rasvaisessa lihassa. Hyvät eikosanoidihormonit rakentuvat omega 6 linolihaposta. Delta 6 desaturaasi entsyymi muuttaa sitten linolihapon gammalinolihapoksi ( GLA ), joka edelleen muuttuu di-homo-gamma-linolihapoksi ( DGLA ). Tämän jälkeen delta-5 desaturaasi entsyymi alkaa muuttaa sitä arakidonihapoksi, joka sitten muuttuu huonoiksi eikosanoideiksi. Mutta näin tapahtuu vain jos veren insuliinipitoisuus on korkea. Jos insuliinipitoisuus on alhainen DGLA muuttuu hyviksi eikosanoidihormoneiksi.

Eikosanoidihormonin optimointi tapahtuu ravinnon kautta. Kun hiilihydraatit ja proteiinit ovat oikeassa suhteessa ( 4:3 ) ja kalorimäärä per ateria alhainen, ei insuliinia erity ja hyvien eikosanoidihormonien tuotanto pääsee käyntiin.


MELATONIINI

Aivolisäke tuottaa melatoniinia, joka on tärkeä ”hermo-hormoni”, mutta se kontrolloi myös aineenvaihduntaa, seksiviettiä, solujen uusiutumista, ruokahalua, unta ja lihaksia. Melatoniinin on todettu vahvistavan immuunijärjestelmäämme lisäten suojaa bakteereja ja viruksia vastaan. Se myös auttaa kehoa selviytymään ympäristömyrkyistä ja liiallisesta määrästä vapaita radikaaleja. Melatoniinin tuotto aivolisäkkeessä laskee iän mukana, joten saattaa olla perusteltua nauttia melatoniinivalmisteita.
Melatoniinia käytetään lääkkeenä unihäiriöissä ja kaamosdepression torjunnassa.


ADIPOSTAT, LEPTINE JA OB-GEN HORMONIT

Nämä hormonit ohjaavat aineenvaihduntaa. Näiden hormonien avulla aivot rekisteröivät ravintomallin. Mitä enemmän kaloreita nautitaan, sitä korkeampi on leptin tuotanto. Jos tästä mallista sitten poiketaan, ohjaa adipostat elimistöä insuliinin avulla. Tästä seuraa, että vähäkaloriseen diettiin elimistö reagoi hälytyksellä ja alentaa energiankulutuksen minimiin.