Rasvat eli libidit

Rasvat ovat ihmisen pääravintoaineita hiilihydraattien ja valkuaisaineiden (proteiinien) rinnalla. Rasvat jaetaan :

  • Tyydytettyihin (esim. Voi, muut meijerituotteet ja kookosrasva )
  • Tyydyttämättömiin ( esim. Oliivi ja rypsiöljyt )
  • Monityydyttämättömiin (=linolihappo), ( esim maissi, soija, auringonkukka ja kalaperäiset öljyt )

Rasvat toimivat paitsi energian lähteinä myös rasvaliukoisten vitamiinien kuljettajina. Rasvahapot ovat täysin välttämättömiä ihmisen elintoiminnoille, esimerkiksi hemoglobiinin tuotannolle, koska ne kuljettavat happea, elektroneja ja energiaa aineenvaihduntaprosessissa. Ne ovat myös tärkeitä munuaisten toiminnalle, kolesterolin kuljettajana, sydämen tahdistajana sekä immuunijärjestelmämme toiminnalle. Rasva on myös energian varastoitumismuoto ( triglyseridi ) kehossa. Tietyissä olosuhteissa keho alkaa hyödyntää sitä varaenergian lähteenä.

Ruoansulatusjärjestelmässä lipase niminen entsyymi hajottaa rasvan glyseroliksi ja rasvahapoiksi, joista sitten muodostuu triglyseridiä. Verenkierto kuljettaa triglyserideitä soluihin, jotka sitten polttavat sen energiaksi.

Ylilihavuus ei johdu uusimpien tutkimusten mukaan ravinnossa saadusta rasvasta vaan liiallisesta hiilihydraattipitoisesta ravinnosta. Elimistö varastoi hiilihydraattia glykogeeninä insuliinireaktion avulla rasvasoluihin varaenergiaksi. Ravinnossa saatu rasva ja proteiini eivät saa aikaan insuliinireaktiota eivätkää ne kykene varastoitumaan elimistön rasvasoluihin. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kovat eläinrasvat eivät aiheuta sydän- ja verisuonitauteja, mutta kylläkin kovetetut kasvirasvat. 2010 raportoidussa tutkimuksessa analysoitiin 350 000 ihmistä ja tulos oli, että eläinrasvoilla ja sydän- ja verisuonitaudeilla ei ollut yhteyttä toisiinsa. Itse asiassa on todettu maitorasvojen jopa alentavan sydän- ja verisuonitautiriskiä.

Grammassa rasvaa on 9 kaloria kun taas hiilihydraateissa ja proteiineissa on vain neljä kaloria.

Omega 3 ryhmään kuuluvat rasvahapot suojelevat meitä sydän- ja verisuonitauteja vastaan ja parantavat immuunijärjestelmää ehkäisten tulehduksia. Vitamiineja tarvitsemme vain joitakin mg/päivä, mutta rasvahappoja tarvitsemme useita grammoja / p. Rasvat hidastavat hiilihydraattien sulamista samoin kuin kuidut estäen siten hiilihydraattien varastoitumista rasvana kehoon.

Rasvahapot muodostuvat vety- ja hiiliatomeista. Tyydytetyissä rasvahapoissa jokaisella hiiliatomilla on kaksi vetyatomia ja tyydyttämättömissä puuttuu yksi vetyatomi kun taas monityydyttämättömissä puuttuu 2-6. Käytännössä tämä ero näkyy sulamislämpötilana. Tyydytetyn steariinirasvahapon sulamislämpötila on n 70 C ja monotyydyttämättömällä oleiinihapolla se on 13 C, kun taas monityydyttämättömällä linolihapolla se on –5 C.

Ihmisen elintoiminnot tarvitsevat välttämättä erityisesti kahta monityydyttämätöntä rasvahappoa:

  • Linolihappo (LA (=Linoleic Acid) ) Omega 6 ryhmä
  • Alfalinolenihappoa ( LNA (=Alpfa Linolenic Acid), EPA, DHA ) Omega 3 ryhmä

Näitä kutsutaan myös hyviksi ( välttämättömiksi ) rasvahapoiksi ( EFA; Essential Fatty Acids ). EFA rasvat pystyvät kuljettamaan kehosta myrkyllisiä öljyliukoisia aineita, kuten bakteereja, viruksia ja sienityyppisiä ainesosia ulos ja pitämään solun sisällä proteiineja, entsyymejä ja perintötekijöitä.
Välttämättömiä rasvahappoja on kaikkiaan kahdeksan ja ne jaetaan kahteen ryhmään:

  • Omega 6 ( linolihapot )
  • Omega 3 ( linolenihapot )

Kokonaisenergiantarpeesta n 5% olisi oltava linolihappoa ( LA ) ja 1% alfa linolenihappoa ( LNA ). Ongelma on, että näitä määriä ei nykyajan ravinnosta saa. Amerikkalaiset terveysviranomaiset arvioivat, että saamme keskimäärin vain 5% tarvitsemistamme LA ja LNA rasvahapoista. Omega 6 Linolihappoa on kokojyväviljassa ja kasvisöljyissä. Omega 6 arakidonihappoa on taas lihatuotteissa. Näitä saamme riittävästi ravinnostamme. Omega 3 rasvahappoja keskiverto amerikkalainen saa aivan liian vähän. Niitä on kalatuotteissa, pellavan siemenissä ja vihreälehtisissä kasveissa kuten esim parsakaali.

Jyvissä, siemenissä ja pähkinöissä on runsaasti lesitiiniä ja tyydyttämättömiä rasvahappoja. Tyydyttämättömät rasvahapot taas ovat ruokavalion aivan elintärkeä osa. Niiden puute aiheuttaa ihottumaa, ihon kuivumista, hiustenlähtöä, munuaissairauksia, eturauhasen toimintahäiriöitä jne.

Pellavan siemenissä ja kylmän veden kaloissa, erityisesti lohessa, silakassa ja makrillissa on eikosapentenhappoa, joka kuuluu Omega3 eli hyviin rasvahappoihin. Nämä EPA (eicosapenteoni) ja DHA (docosahexeoni) rasvahapot vaikuttavat hermojärjestelmään ja verenpaineeseen ja veren paakkuuntumista estävästi samalla tavoin kuin aspiriini.

Varsinkin LNA:n puute näkyy korkeana verenpaineena, korkeana kolesterolina, veren paakkuuntumisena, tulehduksina ja ihon kuivumisena.

Molemmat LA ja LNA ovat erittäin epävakaita ja pilaantuvat valon ja hapen vaikutuksesta, joten ne on saatava ravinnosta eikä pullotettuna. Rasvojen vähentäminen ruokavaliossamme johtaa helposti siihen että kehomme tuottaa yhä enemmän vereen ns. VLDL molekyylejä, jotka ovat terveydellemme haitallisia.

Margariinit ovat kemiallisesti tuotettuja monityydyttämättömiä rasvahappoja. Ne on valmistettu kasvisöljyistä hydrogenoimalla, mikä lisää niiden hapensietokykyä ja kiinteyttä. Hydrogenointi voidaan tehdä täydellisenä tai osittaisena, jolloin osa rasvasta jää öljymäiseen monityydyttämättömään muotoon. Täysin hydrogenoidussa rasvassa ei ole enää monityydyttämättömiä rasvahappoja lainkaan. Ne laskevat sekä LDL että HDL kolesterolia, mikä lisää sydäntautivaaraa.( HDL = High Density Lipoprotein, LDL = Low Density Lipoprotein). LDL rasvahapot edistävät kolesterolin kuljetusta elimistön soluihin korjaamaan soluvaurioita, kun taas HDL kuljettaa sitä soluista pois maksaan. Myös osittain hydrogenoidut rasvat, joita on teollisesti valmistetuissa elintarvikkeissa ovat sulamattomia ja juuttuvat solujen seinämiin estäen niiden normaalin aineenvaihdunnan.

Kaikki ylimääräinen hiilihydraattitavinto muuttuu kehossamme sokeriksi ja sitten rasvaksi. Insuliini hormooni huolehtii hiilihydraattien varastoimisesta glukoosina rasvasoluihimme. Sokeri voikin näytellä suurempaa osaa veren paakkuuntumisessa kuin kolesteroli. Ravinnossa saatu rasva ei insuliinireaktiossa voi varastoitua rasvaloluihimme eikä rasva siis olekaan syyllinen nykyihmisen lihavuuteen, diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin.

Oliiviöljyssä on erittäin runsaasti tyydyttämättömiä rasvahappoja ja sen käyttäminen ravinnossa suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta.

Tutkimusten mukaan Kreikassa on ihmisiä, jotka saivat 40 % energiastaan rasvasta (oliivi = tyydyttämätön) ja silti heillä oli maailman alhaisin sydäntauti esiintymä. Eskimot taas saavat erittäin suuren osan kaloritarpeestaan rasvasta ja silti heillä on erittäin alhainen sydän- ja verisuonitauti sairastuvuus. Tämä näyttää johtuvan siitä, että heidän nauttimansa rasva on pääosin EPA ( C22,5 ) ja DHA ( C22,6 ) super monityydyttämättömiä rasvahappoja, joita he saavat meren eläinkunnasta. Kalaa syövillä eskimoilla ei myöskään ollut syöpää eikä diabetesta. Tutkimusten mukaan näyttääkin siltä, että 2 kertaa viikossa nautittu kala-ateria alentaa sydän- ja verisuonitauteja 30 %. Saksalaisessa tutkimuksessa todettiin sydän ja verisuonitauteja sairastavilla 50 % alempi kuolleisuus sillä ryhmällä, joka sai kalaravintoa kaksi kertaa viikossa verrattuna ryhmään, joka ei nauttinut säännöllisesti kalaa. Eräässä tutkimuksessa todettiin runsaan kalan syömisen alentavan ns. Lp(a) kolesterolia 37 %. Kapseloitujen kalaöljyjen ei ole todettu alentavan veren LDL kolesterolitasoa. Diabetestä sairastavilla on suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kuin muilla. 2-tyypin diabetes aiheutuukin liiasta hiilihydraattipioisesta ravinnosta, erityisesti sokerista, leivästä, perunasta ja pastasta.

Omega 3 rasvahapot ravinnosta saatuna vähentävät maksan tuottamia VLDL rasvamolekyylien määrää veressä ja samalla ne vähentävät rasvamolekyyleissä olevien tyydytettyjen ja yksinkertaisesti tyydyttämättömien molekyylien oksidoitumista myrkyllisiksi peroxideiksi soluissa. Runsaan E- vitamiinin saannin on todettu täydentävän selvästi tätä antioksidanttista vaikutusta, kun taas betakaroteenin osalta tätä vaikutusta ei ole voitu verifioida. Verisuonten kalkkeutumisen lisäksi Omega 3 rasvahapot alentavat myös veren paakkuuntumista, ohentavat verta ja alentavat verenpainetta. Ne vähentävät LDL kolesterolia ja lisäävät hyvää HDL kolesterolia. EPA Omega 3 rasvahappojen uskotaan auttavan nivelreumoissa, allergioissa ja estävän tulehduksia, diabetesta ja ikääntymishaittoja.

Omega 3 rasvahapot saavat nimensä siitä, että sen kolmas hiiliatomi on tyydyttämätön. Näitä rasvahappoja on lähinnä kylmän veden kaloissa kuten lohessa, silakassa ja makrillissa. Omega 6 rasvahapoissa taas kuudes hiiliatomi on tyydyttämätön. Näitä rasvahappoja on kasviöljyissä ja eläinrasvoissa.

Oliiviöljyn on naisilla todettu alentavan rintasyöpäriskiä 25 % päivittäin käytettynä verrattuna niihin, jotka käyttivät sitä harvemmin. Espanjalaisen tutkimuksen mukaan taas eniten oliiviöljyä käyttävien naisten rintasyöpä-sairastuvuus oli 40 % alempi kuin vähiten käyttävillä.

Oliiviöljyn suotuisa syöpävaikutus johtuu siitä, että siinä on erittäin paljon polyfenoleja eli flavonoideja.

KOLESTEROLI

Kolesteroli on vahamainen, rasva-alkoholi, jota tarvitaan vatsahappojen hormonien ja D- vitamiinin valmistukseen ja se osallistuu myös solujen muodostumiseen. Esim punasolun kalvo hajoaa, jos kolesterolia vähennetään 30 % normaalista. Kolesteroli on myös hormonien kuten kortisoli, adrenaliini, testosteroni, estrogeeni jne rakennusaine. Kolesterolia alentavia lääkeaineita ovat gemfibrotsiili, lovastatiini ja simvastatiini. Näiden käyttö on nykyisin vahvasti kyseenalaistettu eikä kolesterolia enää pidetäkään sydän- ja verisuonitautien aiheuttajanna. Varsinkaan kovien eläinrasvojen kolesterolia kohottava vaikutus ei saa tutkimuksista tukea. Kolesterolia saamme ravinnosta, mutta kehomme myös pystyy tuottamaan sitä. Sitä esiintyy vain eläinkunnassa eikä lainkaan kasviksissa. Saammeko kolesterolia ravinnossa vai emme ei kovin paljon vaikuta veremme kokonaiskolesterolimäärään. Jos ravinnossa ei ole kolesterolia, maksamme valmistaa sitä. HDL rasvamolekyylit ovat sisältämänsä lesitiinin ansiosta liukoisia ja irrottavat liukenemattomia LDL ja VLDL molekyylejä verisuonten seinämistä.

80 % päivittäisestä kolesterolitarpeesta valmistuu maksassa ja valmistumista ohjaavat eikosanoidihormonit ja näitä puolestaan ravinnon hiilihydraatti / proteiini-tasapaino. Veressä olevat rasvamolekyylit (lipoproteiinit) kuljettavat kolesterolia. Jos molekyyli on korkeasti proteiinipitoinen ja alhaisesti rasvapitoinen, sitä sanotaan HDL ( High Density Lipid). Jos se taas on korkeasti rasvapitoinen ja alhaisesti proteiinipitoinen, sitä sanotaan LDL (Low Density Lipid) molekyyliksi. Stressi nostaa veren kolesterolitasoa ja –painetta. Niinpä maanantaisin sattuu yhtä paljon sydäninfarkteja kuin muina viikonpäivinä yhteensä.

D vitamiiniin syntyy kolesterolista auringonvalon vaikutuksesta.

LESITIINI

Lesitiini rasvahappo estää soluja kovettumasta. Sitä esiintyy eniten aivoissa, sydämessä, maksassa ja munuaisissa. Lesitiini koostuu koliinista ja inositolista, jotka hajoiltavat rasvaa ja kolesterolia. Lesitiini tekee mahdolliseksi veden ja rasvan läsnäolon samassa molekyylissä. Se vähentää kolesterolin muodostumista ja vähentää jo olemassa olevaa kolesterolia. Se estää maksaa degeneroitumasta ja helpottaa A-, D- ja B1-vitamiinien hyväksikäyttöä, nostaa immuniteettia ja estää virusperäisiä tulehduksia. Lesitiinin johdannaisen fosfatidylkolinin on todettu vähentävän triglyseriditasoa 33% ja nostavan hyvän HDL kolesterolin tasoa 46%. Riittävä fooolihapon ja B12- vitamiinin ja hyödyllisten rasvahappojen saanti mahdollistaa aivojen fosfatidylserinin tuottamisen, joka myös on lesitiinin johdannainen. Jyvissä, siemenissä, soijapavuissa ja pähkinöissä on runsaasti lesitiiniä ja tyydyttämättömiä rasvahappoja.

KOLIINI (choline )

Koliini on osa lesitiiniä ja toimii solujen pinnan rakennusaineena. Se suojaa maksaa rasvoittumiselta ja on olennainen aine aivojen ja hermojen rakenteessa. Se näyttelee tärkeää roolia muistin ja henkisen energian ylläpitämisessä, siksi sitä käytetään hoitamaan esim Parkinsonin ja Alzheimerin tauteja. Koliinin uskotaan myös edistävän aineenvaihduntaa, parantavan verenkiertoa ja vahvistavan ihoa. Koliinia on kalassa, lihassa, maksassa, maidossa, vihanneksissa ja kokojyvätuotteissa.

GLA ( Gamma Linoleum Acid )

Ihmisen keho tuottaa GLA:ta rasvahapoista ja se on elintärkeä lähes kaikille toiminnoille. Se vaikuttaa veren koostumukseen, vesi- ja suola tasapainoon, ruoan sulatukseen, hermoston toimintaan ja insuliinin eritykseen. Linolihapot muuttuvat kehossa GLA:ksi delta-6-desatuuraasi entsyymitoiminnan kautta ja vaikuttavat prostaglandiinien ( eikosanoidit ) tuotantoon ja ne sitten ovat elintärkeitä kaikille elimistön toiminnoille. Suuret hiilihydraattimäärät verenkierrossa hidastavat tämän entsyymin aktiivisuutta ja vähentävät siten GLA:n tuotantoa.

On ajateltu, että mitä enemmän GLA:ta sitä enemmän prostaglandiineja ja sitä paremmin ihminen voi.

GLA:n lisämäärien arvellaan olevan hyödyksi verenkierrolle, parantavan ihoa, estävän syöpää jne. GLA on hyvien eikosanoidien ( prostaglandiinien ) rakennusaine, mutta vaatii glukoosi / insuliini hormonien tasapainon, jotta se voisi muuttua näiksi hormoneiksi. Stressi vaikuttaa elimistössä GLA tuotantoon. Stressitilassa elimistö erittää adrenaliinia ja kortisolia. Adrenaliini vähentää GLA:ta valmistavan entsyymin aktiivisuutta. Kortisoli lisää insuliinin määrää veressä, mikä myös estää hyvien eikosanoidihormonien valmistumisen.

On voitu osoittaa todeksi, että GLA:n lisäannokset ovat selvästi auttaneet nivelreumapotilaita prostaglandiinien tulehduksia ehkäisevien vaikutuksien vuoksi. Kuitenkin elimistön kyky valmistaa gammalinolenihappoa heikkenee ikääntymisen, alkoholin käytön ja runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävän ravinnon mukana. Tällöin GLA:n lisäannokset ovat paikallaan. Gammalinolenihapon ei ole todettu olevan millään lailla myrkyllinen, joten haittaakaan ei sen nauttimisesta ole.

Optimaaliseen GLA määrien ylläpitämiseen tarvitaan myös sinkkiä, magnesiumia sekä C-, A-, B3- ja B6- vitamiineja.