Kivennäis- ja hivenaineet

Ihmisen painosta 5% eli 3-4 kg on mineraaleja. Se on paljon kun ajatellaan,että se on kaikki saatava ravinnosta. Hiilihydraatteja painostamme on vain 2-3 %, proteiineja 17 % ja rasvaa 15%. Loput onkin vettä. Ilman ionisoituja mineraaleja ei kehossamme olisi energiaa. Mineraalit kuljettavat energiaa kehon osista toisiin, osallistuvat osana entsyymejä ja hormoneja lukuisiin kehon prosesseihin. Makromineraaleja ( = kivennäisaineita ), kuten kalsiumia, magnesiumia, natriumia, kaliumia ja fosforia elimistö tarvitsee suuria määriä kun taas pieninä määrinä tarvittavia mineraaleja kutsutaan hivenaineiksi ( trace minerals, Spurenelemente ). Näitä ovat rauta, kupari, mangaani, sinkki, koboltti, molybdeeni, seleeni, jodi, fluori, kromi jne. Ne vaikuttavat hermoston reagointiin, lihasten toimintaan, pitävät yllä neste- ja happotasapainoa. Kuten vitamiinitkin, olisi kivennäis- ja hivenaineetkin saatava kasvisravinnosta, muutoin ne eivät ole ihmisen elimistölle sopivimmassa muodossa. Maasta ja kallioperästä pulverisoimalla valmistetut kivennäis- ja hivenaineet eivät välttämättä toimi elimistössämme kuten kasveista saadut. Uhkana mineraalien saannille on pitkään jatkunut tehoviljely. Erään tutkimuksen mukaan USA:ssa tärkeimpien mineraalien määrä oli pudonnut jopa 80 %.

Vitamiinit ja hivenaineet tarvitsevat toinen toisiaan tehtäviään suorittaessaan. Jatkuva nälän tunne ei useinkaan ole energian puutetta, vaan pikemminkin vitamiinien tai mineraalien ja hivenaineiden puutetta. Keho vain reagoi vitamiinien ja hivenaineiden puutteeseen nälän tunteella. Prosessoitu ravinto kuten valkoinen leipä ja makeiset eivät enää sisällä kivennäis- ja hivenaineita, mutta niiden hajottamisprosessi elimistössä vaatii näitä aineita. Ne siis kuluttavat varastot loppuun ja uusi nälän tunne tulee nopeasti edellisen aterian tai suupalan jälkeen. Mineraalien pitempiaikainen yliannostus vaikuttaa myrkyllisesti elimistössä, siksi olisi vältettävä hivenainevalmisteita ja sen sijaan varmistettava, että nautittu kasvisperäinen ravinto on riittävän monipuolista.

BOORI (B)
Boori on kasveissa esiintyvä hivenaine, joka vaikuttaa positiivisesti luustoon ja lihaksistoon. Se ehkäisee kalsiumin hävikkiä kehossa. Boorin arvellaan auttavan varsinkin ikääntyneitä naisia osteoporosiksen hoidossa. Lisäksi tutkimukset ovat osoittaneet boorin merkittävästi lisäävän sukupuolihormonien tuotantoa. Tästä syystä se on päässyt kehonrakentajien erityiseen suosioon. Boorin puute aiheuttaa iho-oireita. Booria on ihmisellä eniten aivoissa. Luonnossa sitä esiintyy marjoissa, vihanneksissa, pähkinöissä, viljassa ja hedelmissä.

FLUORI (F)
Fluori aktivoi entsyymejä, estää hampaiden reikiintymistä ja sen epäillään näyttelevän jonkinlaista roolia myös syöpä- ja sydäntautien ehkäisyssä. Tarkasti sen toimintaa ei tunneta. Fluoria ihminen saa useimmiten vesijohtovedestä ja teestä, mutta myös kaikissa meren eläimissä sitä esiintyy runsaasti. Emmenthal juusto, kaakao, kokojyväviljat, peruna, porkkana ja sipuli sisältävät myös vähäisiä fluorimääriä. Fluorin yliannostus on myrkyllinen.

FOSFORI (P)
Fosfori vaikuttaa useihin aineenvaihduntaprosesseihin. Se on useiden biomolekyylien ja luuston rakennusaineita ja sitä tarvitaan solujen energian tuotannossa. Se vaikuttaa ruoansulatukseen ja energiatasapainoon mm. kuljettamalla rasvahappoja. Sillä on myös tärkeä rooli ylläpitää veren sokeritasapainoa ja vaikuttaa solujen kasvuun ja uusiutumiseen. On tärkeää, että elimistössä vallitsee tasapaino magnesiumin, fosforin ja kalsiumin välillä. Fosforin puute on harvinainen, koska sitä on hyvin saatavilla viljatuotteissa, juustossa, kalassa, valkosipulissa, pähkinöissä, hiivassa ja kananmunissa.

GERMANIUM – 132 ( Ge )
Orgaanista germaaniumia on alettu tutkia yhä enemmän, koska on saatu näyttöä, että se vaikuttaisi positiivisesti reuman, ruoka-allergioiden, liian veren kolesterolin, virusinfektioiden ja syöpäsairauksien hoidossa. Elimistössä germanium reagoi happeen ja auttaa siten solujen hapen saantia. Tämä ominaisuus aktivoi veren makrofakeja ja luonnollisia tappajasoluja ( NK ) ja kohottaa siten immuniteettia. Orgaaninen germanium lisää veren interferonin tuotantoa sekä normalisoi T- ja B-lymfosyyttien toimintaa, mikä aktivoi immuunijärjestelmää. Sen on todettu kokeissa pystyvän pysäyttämään syöpäsolujen kasvun ja leviämisen. Se myös tasoittaa veren painetta. Orgaaninen germanium häviää kehosta 1-2 päivässä eikä siten edes suurina määrinä pääse tuottamaan myrkyllisiä sivuvaikutuksia. Epäorgaaninen germanium on jopa pieninä määrinä myrkyllistä. Germaniumia on erityisen paljon ginsengjuuressa, siitakesienessä ja valkosipulissa.

JODI (J)
Jodi on kilpirauhashormonin tärkeä osa ja vaikuttaa kehon energian tuotantoon ja sukupuolikehitykseen naisilla. Sen myös tiedetään suojaavan ihmistä radioaktiiviselta säteilyltä. Jodin puute on suhteellisen yleistä, koska sitä saa vain meren tuotteista ( kalasta, äyriäisistä ja levästä ). Kaupoissa on saatavilla ruokasuolaa, johon on lisätty jodia.

KALIUM (K) ( potassium)
Kalium on erittäin tärkeä kivennäisaine kehon neste- ja happotasapainolle. Ionisoimalla nesteitä se mahdollistaa hermoimpulssien kulkeutumisen ja on siten erittäin tärkeä lihasten ja hermoston toiminnalle. Kalium myös auttaa verenpaineen säilymisessä tasaisena. Sen arvioidaan mahdollisesti ehkäisevän syöpää ja aivoinfarkteja. Kaliumin puute ilmenee lihasten heikkoutena ja sydämen toiminnan häiriöinä. Puute ei kuitenkaan ole yleistä, koska kaliumia on yleisesti tuoreissa hedelmissä ja kasviksissa. Sitä on myös perunassa, tyrnimarjassa, mustikassa, kaakaossa, rusinoissa ja banaanissa sekä oluessa erittäin paljon. Alkoholi, kahvi ja sokeri kuluttavat elimistön kaliumvarastoja.

KALSIUM (Ca)
Kalsium on tärkeä kivennäisaine luuston ja hampaiden rakentajana. Kaliumin tapaan se on myös tärkeä hermoston, lihasten ja sydämen toiminnalle. Immuunijärjestelmämme tarvitsee toimiakseen kalsiumia. Määrällisesti kalsium on tärkein hivenaineemme. Se onkin niin tärkeä aine, että elimistömme kalsiumin puutostapauksissa ottaa sitä luustostamme ja johtaa siten luuston haurastumiseen. Luusto onkin jatkuvasti sekä luovuttamassa että ottamassa lisää kalsiumia. Aikuisten kalsium tarve on 1200 mg ja ikääntyneiden naisien 1500 mg. Amerikan terveysinstituutin mukaan ( NIH ) nykyväestöllä on krooninen kalsiumin puute. Tämä johtuu liian proteiinipitoisesta ravinnosta, joka lisää kalsiumin erittymistä virtsaan. Toinen syy on liian rasvapitoinen ravinto, joka kuljettaa kalsiumia ulosteisiin. Toisaalta kalsiumlisää voidaan käyttää estämään liian rasvan imeytymistä. Erityisesti vanhemmilla naisilla kalsiumin puute aiheuttaa länkisäärisyyttä. Kalsiumin imeytyminen tapahtuu ohutsuolessa ja edellyttää riittävää D vitamiinimäärää toimiakseen. Kalsiumia on hyvin saatavissa maitotuotteista ja juomavedestä. Sitä on myös lohessa, sardiinissa ja vihreissä lehtivihanneksissa, tyrnimarjassa, mustikassa ja parsakaalissa. Alkoholi, sokeri ja kahvi lisäävät kalsiumin tarvetta.

KLOORI (Cl)
Kloori on tärkeä mahalaukun neste- ja happotasapainolle. Sitä on maksassa, munuaisissa, silmän sarveiskalvossa, aivoissa, veren punasoluissa ja sylkirauhasissa Klooria saamme ruokasuolasta yleensä riittävästi, joten sen puute on harvinainen.

KROMI (Cr)
Kromin tunnetuin vaikutus on säädellä sokeritasapainoa. Sen uskotaan myös säätelevän veren kolesterolitasoa ja vaikuttavan immuniteettia kohottavasti. Optimaalinen kromin määrä ravinnossa on 200-400 mg. Amerikkalaiset tiedemiehet arvioivat, että 90 % amerikkalaisista ei saa riittävästi kromia ravinnosta. Ikääntyneiden ihmisten on huolehdittava kromin saannistaan, sillä kolesterolista koostuvat sukupuolihormonit tarvitsevat kromia rakennusaineenaan. Kromia saa täysjyväviljatuotteista, juustosta, lihasta ja eritoten maksasta, kananmunasta, oluthiivasta ja hunajasta.

KOBOLTTI (Co)
Koboltti siirtyy ihmiseen ravinnon mukana maaperästä. B12 vitamiinin ainesosana se vaikuttaa DNA:n rakenteeseen ja solujen jakautumiseen. Sitä saa ravinnosta helposti liha- ja maitotuotteista, vihreistä lehtivihanneksista, parsakaalista ja simpukoista. Koboltin puutosoireet ilmenevät B12 vitamiinin puutosoireina, hermostollisina häiriöinä sekä vatsan ja suoliston oireiluna.

KUPARI (Cu)
Kupari on välttämäton hivenaine, koska sitä tarvitaan kuten rautaakin hapen sitomisessa punaisiin verisoluihin. Se on myös välttämätön entsyymien toiminnalle sekä vaikuttaa ihon ja luuston kuntoon. Kuparia on maksassa, hermosäikeissä, aivoissa ja luuytimessä. Ilman kuparia keho ei pysty käyttämään kalkkia ja fosforia. Kupari on myös antioksidantti, joka tuhoaa hydroxyl-radikaaleja ja näin se toimisi syöpää ehkäisevästi. Se myös toimii immuniteettia vahvistavasti. Kuparin mainitaan myös ehkäisevän sydän- ja verisuonitauteja, koska se on tärkeä tekijä prostaglandiinien tuotannossa. Puutosoireilu ilmenee ihon ja hiusten pigmenttimuutoksina, anemiana ja luiden haurastumisena. Tarve on noin 1,5 – 3 mg päivässä. Yliannostus on myrkyllinen. Kuparia on maksa- ja munuaistuotteissa, kaakaossa ja suklaassa, hedelmissä, pavuissa, valkosipulissa, parsakaalissa, kokojyväviljassa ja eritoten äyriäisissä ja kalassa.

MAGNESIUM (Mg)
Magnesiumia tarvitaan lähes kaikessa elimistön toiminnassa, aineenvaihdunnassa, hormoni- ja entsyymitoiminnassa. Se on hyödyllinen luustolle ja hermostolle sekä auttaa korkean verenpaineen ja eturauhasvaivojen hoidossa. Magnesium kontrolloi lihaksia yhdessä kalsiumin kanssa. Kalsium auttaa lihaksia aktivoitumaan ja magnesium taas rentoutumaan. Magnesiumin puute on yleistä alkoholin liikakäyttäjillä, raskasta ruumiillista liikuntaa harjoittavilla ja vanhuksilla. Sen puute ilmenee pahoinvointina, lihasheikkoutena ja kouristuksina, alhaisena verensokerina ja jopa rytmihäiriöinä. Magnesiumin arvellaan myös ehkäisevän sydän – ja verisuonitauteja. Magnesiumia on kokojyväviljassa, palkokasveissa, kalassa, meijerituotteissa, oluthiivassa, pähkinöissä, eräissä vihanneksissa ja usein myös juomavedessä. Lactobasillit edistävät magnesiumin imeytymistä.

MANGAN (Mn)
Mangaani toimii osana useita entsyymejä huolehtien niiden aktivoitumisesta. Sillä on vaikutus aivojen toimintaan ja niinpä sitä käytetäänkin Alzheimerin taudin ja skitsofrenian hoidossa. Myös luusto tarvitsee sitä kehittyäkseen normaalisti. Sen uskotaan myös toimivan solujen hapettumista ehkäisevästi. Mangaanin puute ilmenee tasapaino ja hermostohäiriöinä, väsymyksenä ja muistihäiriöinä. Sitä saa kuitenkin yleisesti kokojyväviljatuotteista, soijasta, punajuuresta, porkkanasta, vihreistä vihanneksista, mustikasta, puolukasta, tyrnimarjasta, teestä, palkokasveista ja pähkinöistä. Mustikkasoppa ja kaurapuuro ovat hyviä, luonnollisia mangaanin lähteitä.

MOLYBDEENI (Mo)
Molybdeeni on entsyymien ainesosa ja vaikuttaa mm suolatasapainoon ja veren hapen saantiin. Se toimii varsinkin maksassa, munuaisissa ja lisämunuaisissa. Sitä saa kokojyväviljatuotteista, soijasta, perunasta, palkokasveista, vihreistä lehtivihanneksista, maksasta ja kananmunasta.

NATRIUM (Na) ( sodium )
Natrium on tärkeä hermostolle, nestetasapainolle sekä aminohappojen tuotannolle. Se myös aktivoi eräitä entsyymejä. Puute ilmenee verenpaineen laskuna, sydämen tykytyksenä, apatiana ja lihaskramppeina. Elimistömme toimii kapealla natriumin tasapainoalueella ja reagoi voimakkaasti liialliseen natriumiin janon tunteella, jolloin nautittu neste palauttaa tasapainon. Lihaksissa natrium nopeuttaa liikkeitä. Keskiverto amerikkalainen saa ravinnossaan 10 –100 -kertaisen määrän natriumia tarpeeseen nähden. Natriumin saanti on yleensä turvattua, koska sitä on runsaasti lihassa, makkarassa, juustossa ja leipätuotteissa.

PII (Si)
Piin merkitys on tärkeä iholle, hiuksille ja luustolle. Se myös auttaa ylläpitämään verisuonien kimmoisuutta. Sitä saa kokojyväviljasta, kasviksista kuten perunasta, pavuista sekä kaikista meren tuotteista kaloista äyriäisiin.

RAUTA (Fe) ( iron, Eisen )
Rauta toimii veren punasolujen hemoglobiinissa hapen ja eräiden entsyymien kuljettajana, joten se lisää suorituskykyä. Lisäksi rautaa tarvitaan lihasten valkuaisaineisiin. Varastoituneena rautaa on varsinkin maksassa ja luuytimissä. Sen puute aiheuttaa anemiaa, väsymystä ja ruokahaluttomuutta. Lapsilla jopa kasvuhäiriöitä ja tulehduksia. Liiallista raudan saantia on kuitenkin ehdottomasti pyrittävä välttämään, koska sillä on munuaisia vahingoittava vaikutus. Liika rauta myös hapettaa rasvoja ja johtaa helposti mangaanin ja kuparin puutostiloihin Rautaa saa ravinnossa kokojyväviljatuotteista, lihasta, pinaatista, persiljasta, oluthiivasta, soijasta, kaurapuurosta, herneistä, äyriäisistä ja kaakaosta.

RIKKI ( S ) (sulfur )
Rikkiä tarvitaan punaisissa verisoluissa, lihaksissa, ihossa kudoksissa ja hiuksissa. Se on myös tärkeä osa insuliinihormonia sekä B1- ja biotiini- vitamiineja. Se suojelee soluja säteilyltä ja ilman saasteilta sekä pitää ihon solut elastisina. Rikkiä on lihassa, kanaruoissa, kananmunissa, kalassa, pavuissa, sipuleissa, kaaleissa ja meijerituotteissa.

SELEENI (Se)
Seleenillä on E vitamiinin kanssa ratkaisevan tärkeä osuus solujen aineenvaihdunnassa ja toimii varsinkin sydämessä ja aivoissa DNA- ja RNA- reaktioissa. Se vahvistaa immuunisysteemiä ja näyttäisi siten suojaavan elimistöä monilta sairauksilta mm syövältä. Seleenin suotuisa terveysvaikutus johtuu siitä, että se on välttämätön glutation peroxidase-entsyymille, jonka tehtävänä on mm neutraloida vapaita radikaaleja. Sillä on myös kyky neutraloida elohopean, kadmiumin ja lyijyn myrkyllisyyttä Uusimmissa tutkimuksissa on seleenin todettu suojaavan soluja UV (B) säteilyn aiheuttamilta vaurioilta. Tälle säteilylle altistumme otsoonikerroksen ohenemisen seurauksena. Seleeni on tärkeä iholle, silmille ja hiuksille. Se torjuu sydän- ja verisuonitauteja ja lisää potenssia. Erään tutkimuksen mukaan 200 mcg seleeniä päivittäin laski eri syöpälajeihin sairastuvuutta 39% ja syöpäkuolleisuutta 48 % . Tutkimuksissa on todettu, että syöpäsairailla on lähes aina seleenin puute ja mitä suurempi vajaus sen enemmän kasvaimia syntyi. Monet tutkijat arvioivat, että me suomalaiset yleisesti saamme liian vähän seleeniä ravinnossamme, joka on liian pitkälle jalostettua ja myös maaperämme seleenin puutteesta johtuen. On todettu seleenin 60 – 100 milligramman päiväannoksina riittävän glutathion peroxydase entsyymin toiminnalle solujen hapettumisen estämisessä. Normaalista ravinnosta Euroopassa saamme vain 30-60 milligrammaa. Amerikassa on arvioitu, että vain 9% väestöstä saa riittävän määrän antioksidanttipitoista ravintoa. Seleenin saanti perustuu kokojyväviljatuotteisiin, mutta sitä on myös kalassa, kanassa, parsakaalissa, sipuleissa (erit valkosipuli), pähkinöissä ja tomaatissa. Seleenin hyväksikäyttö kehossa edellyttää riittävää E-vitamiinivarastoa. Jos jompaa kumpaa puuttuu, voi syntyä lihasrappeutumia. Puutos aiheuttaa myös usein anemiaa ja harmaakaihia.

SINKKI (Zn)
Sinkki on osana n 20 entsyymissä ja vaikuttaa esim insuliinin tuotannossa ja alkoholin purkamisessa verestä. Se toimii myös suoja-aineena immuunisysteemissä. Sitä tarvitaan solujen rakenteessa ja geneettisen perinnön kuljetuksessa. Se on myös antioksidantti ja siten suojaa soluja hapettumiselta. Se kasvattaa sukupuoliviettiä ja ehkäisee hedelmättömyyttä. Sinkki auttaa myös hiustenlähtö- ja iho-ongelmiin ja sen uskotaan myös auttavan sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä. Se suojelee myös maksaa ja on osana prostaglendiinihormonien tuotannossa. Sen on todettu olevan erittäin tehokas rhino flunssaviruksen tuhoaja. Noin 40 -vuotiaana kateenkorvarauhanen alkaa hitaasti surkastua, mikä johtaa tymulin hormonin vajaatoimintaan. Tästä taas seuraa valkoisten T-solujen passivoituminen ja altistuminen syöpä- ja tulehdustauteihin. Sinkin lisämäärillä saadaan kateenkorva nopeasti lisäämään tymulin hormonin tuotantoa. Runsas alkoholin käyttö kuluttaa elimistön sinkkiä. Sinkin puute johtaa kasvuhäiriöihin ja kaikenlaiseen sairastumisherkkyyteen sekä haavojen huonoon parantumiseen. Sinkkiä on lihassa, erityisesti sisäelimissä, kalassa, täysjyväviljassa, sienissä, ostereissa, kananmunassa, juustossa, maidossa, kaakaossa, oluessa ja vihanneksissa kuten esim herneissä.

VANADIINI (V)
Vanadiini edistää kudosten normaalia kasvua, alentaa veren sokeripitoisuutta. Se osallistuu myös punaisten verisolujen tuotantoon, mutta täysin sen vaikutusta elimistössä ei tunneta. Vanadiinia on erityisesti kaloissa, äyriäisissä, juurivihanneksissa, oliiviöljyssä ja maksassa.