Immuunisysteemi

Ulkoiset tunkeilijat uhkaavat jokaista elävää organismia:

  • Bakteerit
  • Virukset
  • Sienet
  • Mikrobit
  • Myrkyt
  • Parasiitit

Elävä, terve organismi yleensä selviää näistä hyvin. Kun eliö kuolee, immuunisysteemi pysähtyy ja kestää vain viikkoja, kunnes em. vieraat ovat täysin hävittäneet kuolleen ruumiin. Näitä uhkatekijöitä vastaan meillä on monitasoinen puolustusjärjestelmä:

  • Kuorikerros
  • Iho
  • Vatsahapot
  • Limakerros
  • Poistoreaktiot
  • Yskä
  • Oksennus
  • Synnynnäinen immuniteetti
  • Valkoiset verisolut ( neutrofilit )
  • Superoksidit
  • Mast-solut (erittävät mm histamiinia)
  • NK solut (poistavat sairaat solut)
  • Vieraiden aineiden tunnistusjärjestelmä
  • APC (vasta-aineiden tunnistaminen )
  • Tappaja T solut aktivoituvat
  • Sytokinien eritys
  • Vastahyökkäys
  • Veren B-solut alkavat tuottaa vasta-aineita ( immunoglobulineja )
  • Sytotoksiset T- solut hyökkäävät sairaiden solujen kimppuun
  • Puhdistus
  • Interleukin 1
  • T-solut
  • Neutrofilit
  • Muisti, Osa T-soluista jää muistiin ( immuniteetti; rokotus )

Puolustusjärjestelmän toimintaan vaikuttaa oleellisesti nauttimasi ravinto sekä elämäntapasi. Ruoansulatustoiminnan tuloksena syntyvät vapaat radikaalit ovat vahingollisia soluillesi, mutta tappavia useimmille elimistöösi tunkeutuneille bakteereille.

Ravinnossa saamasi vitamiinit ja hivenaineet auttavat immuunijärjestelmän kemiallisia reaktioita käynnistymään.

Monet ravintoaineet ovat itsessään antibakteerisia ja auttavat siten välittömästi elimistöäsi. ( kaalit, parsakaali, persilja, tomaatti, piparjuuri, sipuli, valkosipuli, fenkoli, avokado, sitruuna, mustikka, punaherukka, tyrnimarja, kamomilla, nokkonen, paju, peltokorte, siankärsämö, sitruunamelissa, takiainen, väinönputki, koivuhiili, koivun lehdet )

Monet kasvit kohottavat immuniteettia välillisesti esim maksan ja munuaisten toimintaa vahvistamalla tai edistämällä edullista hormonitoimintaa ( artisokka, parsa, parsakaali, soijapapu, vesikrassi, ginseng, porkkana, omena, aronia, musta viinimarja, tyrnimarja, auringonhattu, humala, nokkonen, peltokorte, siankärsämö, takiainen, voikukka, siitakesieni, spiruliinalevä ) Maksan tehtävänä on muuttaa aineenvaihduntajätteitä ja ympäristömyrkkyjä neutraalimpaan muotoon ja siirtää ne sitten sappeen. Sappi puolestaan eritetään pohjukaissuoleen ja sitä kautta ulos.

Ravinnon määrä ja koostumus vaikuttavat oleellisesti hormonitoimintaan ja siten myös immuunivasteeseen. Samalla tavoin vaikuttaa aerobinen liikunta.

Tietyn ravintotekijän puutos voi muuttaa solujen kykyä tunnistaa vieraita ärsykkeitä. Ravitsemustasapainon häiriöt saattavat haitata immuunijärjestelmään kuuluvien solujen yhteistyötä.

Kuorikerros

1. Iho itsessään erittää antibakteerisia aineita, joten suurin osa bakteereista kuolee ihon pinnalle. Toisaalta ihon kautta eritetään myrkkyjä ulos elimistöstä. Liikunta, sauna ja kuivaharjaus tehostavat tätä eritystoimintaa.

2. Sierainten lima ja silmien kyynelet sisältävät lysozyme entsyymiä, joka on antibakteerinen

3. Suun sylki, kurkun ja keuhkojen lima ja vatsan hapot ovat kaikki bakteereita tappavia

4. Liiallisen pesun, varsinkin saippualla, on todettu tutkimuksissa aiheuttavan allergiariskejä. Tämän uskotaan johtuvan siitä, että immuunijärjestelmä alkaa hakea uusia kohteita ( eläinten karvat, siitepöly ) luontaisten bakteeriärsykkeiden puutteessa.

Immuniteettijärjestelmä rakentuu monista erilaisista osista:
Imunestettä on kehossa kaikkialla. Se kuljettaa veren ravinteet soluille, mutta myös seuloo ne bakteereista. Imusolmukkeet ovat pisteitä, joissa neste uudelleen prosessoituu palautuakseen sitten takaisin tehtäväänsä. Paisuneet imusolmukkeet kertovat bakteerihyökkäyksestä

  • Kateenkorvarauhasen tehtävänä on tuottaa T-solun nimellä kulkevaa valkoista verisolua. Tämä solu tunnistaa tunkeutujat ja myös usein tuhoaa ne.
  • Perna seuloo jatkuvasti verta puhdistaen sen esim kuolleista punasoluista
  • Luuydin tuottaa sekä punaisia että valkoisia verisoluja. Punasolut valmistuvat kokonaan luuytimessä, kun taas monet valkosoluista ovat perussoluja ja kehittyvät tehtäviinsä vasta myöhemmin
  • Vasta-aineet ovat valkoisten verisolujen tuottamia immunoglobuneja, y-muotoisia proteiineja, jotka tarttuvat myrkkyihin estäen niiden kemiallisen reagoitumisen
  • Komplementääriset aineet ovat vasta-aineiden täydentäjiä. Ne ovat maksan valmistamia proteineja, jotka merkkaavat solut, jotka täytyy poistaa elimistöstä.
  • Myös hormonit toimivat immuunijärjestelmän osana. Toiset hormonit vahvistavat immuniteettia, kun taas toiset heikentävät sitä. Interleukin-1 hormoni esim. nostaa kuumetta ja siten tappaa bakteereja.
  • Tumor Necrosis Factor ( TNF ) on valkoisten makrofakiverisolujen tuottama aine, joka tappaa kasvaimia, mutta myös edistää uusien verisolujen syntyä
  • Interferon nimiset proteiinit kuljettavat immuunijärjestelmän viestejä, jotka auttavat soluja puolustautumaan viruksia vastaan

Valkoisten verisolujen tehtävänä on tuhota bakteereja ja viruksia. Niitä on monen nimisiä:

  • Leukosyytit
  • Neutrofilit
  • Granulosyytit
  • Eosinofilit
  • Basofilit
  • Monosyytit
  • Lymfosyytit
  • B-solut
  • T-solut
  • Auttaja T-solut
  • Tappaja T-solut
  • Tukahduttaja T-solut
  • Luonnolliset tappajasolut (NK)
  • Plasma solut
  • Fagosyytit
  • Makrofagit

Valkoiset verisolut ovat bakteereihin nähden erittäin suuria soluja, joten ne pystyvät nielaisemaan sisäänsä bakteereja.

Luuydin tuottaa triljoonia neutrofilejä päivittäin ja ne pystyvät kulkemaan solujen sisälle, jossa ne tuhoavat bakteereja ja vieraita aineita. Tuhoaminen tapahtuu neutrofil solun erittämien kemikaalien avulla. Haavaan tuleva mätä on suurelta osalta kuolleita neutrofilsoluja. Neutrofilit elävät vain päivän verran. Kuoltuaan neurtofilit päätyvät toisen valkosolun, makrofakin syliin. Makrofakin tehtävänä on yksinkertaisesti siivota jätteet. Keuhkoissa toimii alveolar makrofaki, joka puhdistaa keuhkot pölystä ja savusta.

Lymfosyytit ovat lähinnä imunesteessä vaikuttavia valkosoluja. B-solut huolehtivat vasta-aineiden tuotannosta ja T-solut huolehtivat vieraiden aineiden tai olioiden tunnistamisesta sekä eräät niistä jopa tuhoamisesta.

Terveessä toimivassa immuunijärjestelmässä on oltava n 10 000 valkosolua mikrolitrassa verta .

Elimistössämme on MHC tai HLA:ksi kutsuttu järjestelmä, joka systemaattisesti merkkaa kehon omat solut. Näitä vastaan ei hyökätä, mutta kaikkia muita vastaan kyllä. Jos kuitenkin immuunisysteemi hyökkää omia soluja vastaan, silloin on kyse autoimmuniteetista, sairaudesta ( reuma, sokeritauti, AIDS, Alzheimer ) tai pienehköstä viasta kuten allergioissa (=ylireaktioissa) on kysymys.

Rokotus käyttää immuunijärjestelmää hyväksi. Rokottamalla vähäinen määrä virusta tai bakteeria elimistöön, saadaan aikaan hitaasti liikkeelle lähtevä puolustusmekanismi. Elimistö alkaa muutaman päivän sisällä erittää vasta-ainetta, joka sitten tuhoaa tunkeilijan. T solut, jotka vasta-aineen tuottavat, jättävät vasta-aineen mallin muistiin. Seuraavalla kerralla kun sama virus tunkeutuu elimistöön suurina määrinä, vasta-aineen malli otetaan muistista ja tuotanto voi alkaa välittömästi tarpeellisen suuressa mittakaavassa.

Flunssatkin voitaisiin periaatteessa hoitaa rokottamalla. Ongelmana on, että flunssavirukset muuttuvat koko ajan, eikä niihin kaikkiin voida tehdä rokotetta. Vaikka immuunisysteemi toimisikin kunnollisesti, saattaa kuitenkin sattua, että ulkopuolinen hyökkäys ( bakteeri, virus tai myrkky ) on niin nopea ja voimakas, ettei immuunijärjestelmä ehdi tuottamaan riittävän nopeasti riittävää määrää hyökkäyksen tuhoamiseksi. Tällöin on hyvä ottaa avuksi antibiootit. Ne tuhoavat bakteerisolujen seinämät, mutta jättävät muut solut rauhaan. Ongelmana on kuitenkin, että antibiootit tuhoavat myös elimistösi tarpeelliset bakteerit. Toinen vakavampi ongelma on, että bakteerissa syntyy mutaatioita, jotka ovat immuuneja antibioteille. Varsinkin sairaaloissa tästä on tullut suuri uhka.

Tulehdukset, kuume ja turvotukset ovat kaikki immuunijärjestelmän reaktioita johonkin epätavalliseen aineeseen tai olioon.

Virukset, päinvastoin kuin bakteerit, eivät ole eläviä soluja. Ne tunkeutuvat solujen sisälle ja lisääntyvät elävien solujen jakautumisen myötä. Veren valkoinen T-solu tunnistaa soluja, joiden sisälle virus on päässyt, ja tuhoaa tartunnan saaneet solut.

Elimistön immuunisysteemi myös tunnistaa ja tuhoaa syöpäsoluja. Mistä syystä tämä järjestelmä ei sitten aina toimi, ei tiedetä. Ehkäpä syöpäsolut kehittyvät niin hitaasti, että immuunijärjestelmä on alkanut pitää niitä vaarattomina. Immuunijärjestelmähän ei ole sata prosenttinen eikä reagoi kaikkiin vähäisiin häiriöihin. Näin ehkä syöpäsolukin on päässyt hitaasti kehittymään. Jos valkoinen T-solu saadaan tunnistamaan syöpäsolut, voidaan ne myös tuhota.

KEHON MYRKYNPOISTOJÄRJESTELMÄ

Päivittäin elimistöön joutuu monenlaisia myrkkyjä ravinnon, hengitysilman ja juotujen nesteiden mukana. On tietysti tärkeää, että myrkyt saadaan poistettua mahdollisimman tehokkaasti. Maksalla on tehokkaita entsymaaattisia järjestelmiä poistaa ulkopuolelta tulleita vieraita molekyylejä kuin myös kehon toimintojen synnyttämiä myrkkyjä tai kuolleita soluja elimistöstä. Maksan myrkynpoistoentsyymit tarvitsevat B1, B2, B3 ja D vitamiineja sekä seleeniä, sinkkiä ja flavonoideja myrkkyjen hapettamiseen ja myöhemmin C vitamiinia, Betakaroteenia, foolihappoa, B12 ja B6 vitamiineja. Myös E- ja A vitamiini sekä ubikinoni, mangaani, magnesium, kupari, rauta, rikki sekä useat proteiinit osallistuvat kemiallisiin myrkynpoistoreaktioihin. Myös joka solussa on myös oma järjestelmänsä myrkynpoistoa varten joko hapettamalla tai hydrolisoimalla.