Flavonoidit

Flavonoidit ovat kasvien pinnassa olevia vesiliukoisia polyfenoliyhdisteitä, jotka nappaavat kiinni vapaita radikaaleja ennen kuin ne ehtivät vahingoittaa soluja. Flavonoideja esiintyy luonnossa yli 4000 erilaista lajia. Niitä on marjoissa, hedelmissä, vihanneksissa, viljassa, kahvissa, kaakaossa, punaviinissä, pähkinöissä, kukissa ja puun kuoressa.

Flavonoidit kuuluvat polyfenoleihin, joita ovat flavonoidien lisäksi fenolihapot ja tanniinit. Flavonoideja ovat antosyaniidit, flavonolit ja katekinit. Fenolihappoja ovat hydroksikanelihapot ja hydroksibentsoehapot. Tanniineja ovat proantosyaniidit ja ellagitanniinit.

Kasvit kehittävät flavonoideja puolustamaan itseään sienitauteja, bakteereja ja solujen oksidoitumista vastaan. Flavonoidit ovat usein kirkkaan värisiä, minkä tarkoituksena on houkuttaa hyönteisiä pölyttämään kasveja.

Kaikki eliöt tarvitsevat happea. Kuitenkin samoin kuin happi saa raudan ruostumaan, samoin se myös hapettamalla syövyttää soluja. Epävakaita, liian monta happiatomia sisältäviä molekyylejä, nimitetään vapaiksi radikaaleiksi. Ne kulkevat soluissa hakien paikkaa, johon purkaa ylimääräiset happiatomit. Kasveissa ja eläimissä antioksidanttiset solut neutraloivat vapaita radikaaleja estäen myrkyttävän hapettumisen tuhoamasta solukkoa. Flavonoideilla on kyky yhdistää positiivisesti varautuneita ioneja ja siten neutraloida vapaat radikaalit, lisäksi ne estävät ns. lipid peroksidaation, myrkytyksen, jossa rasvamolekyylit imevät suurimman mahdollisen happimolekyylimäärän itseensä. Antioksidanttisia aineita ovet monet vitamiinit kuten betakaroteeni C- ja E- vitamiinit sekä eräät hivenaineet kuten seleeni, sinkki, kupari jne.

Sydän- ja verisuonitaudit johtuvat joko verisuonten kalkkeutumisesta ( atherosclerosis) tai verisolujen liittymisestä yhteen ( thrombosis) paakkuunnuttaen veren ja siten tukkien verisuonia. Rasvahappojen oksidoituminen aiheuttaa verisuonten seinämien kalkkeutumisen ja verimolekyylien kovettumisen paakuttaen näitä yhteen ahtaissa suonissa. Juuri näihin molempiin ongelmiin näyttävät tutkimusten mukaan antioksidantit ja eritoten flavonoidit tuovan avun.

Normaalin aineenvaihdunnan sivutuotteena syntyvät erittäin herkästi reagoivat vapaat radikaalit oksidoivat solujen proteiinien ja rasvojen lisäksi myös DNA:ta johtaen kontrolloimattomiin reaktioihin. DNA vioittunut solu jakautuu kiihtyvällä vauhdilla edelleen monistaen vioittunutta DNA: ta ja aiheuttaen näin syöpäsolujen muodostumisen. Tätä prosessin käyntiinlähtöä estävänä flavonoidit toimivat myös syöpää ehkäisevästi.

Flavonoideja nimitetään myös P-vitamiiniksi, koska ne edistävät hiussuonten läpäisykykyä eli permeabiliteettia. Luonnossa flavonoidit esiintyvät aina yhdessä C-vitamiinin kanssa. C-vitamiinin vaikutuksen on todettu tehostuvan flavonoidien yhteydessä.

Yli 500 tutkimusta on jo julkaistu flavonoideista. Varsinkin Itä-Euroopan maissa on perinteisesti flavonoideja käytetty monien sairauksien hoitoon:

  • Hiussuonten verenkiertoa vahvistamaan
  • Reumakuumeeseen
  • Korkeaan verenpaineeseen
  • Hengitysteiden infektioihin
  • Sydämen toimintaan
  • Peräpukamiin
  • Ihottumiin
  • Psoriasikseen
  • Maksakirroosiin
  • Nivelreumaan
  • Vastustuskyvyn parantamiseen
  • Virus- ja bakteeri-infektioihin
  • Jne

Pääasiallinen flavonoidien vaikutus on hiussuonien vahvistaminen ja niiden läpäisykyvyn parantaminen, josta sitten on positiivisia seurauksia moniin tauteihin. Flavonoidien on myös todettu yhdessä C-vitamiinin kanssa edistävän solujen väliaineen , kollageenin terveyttä.

Flavonoideilla on myös allergiaa ja tulehduksia estäviä vaikutuksia samoin kuin viruksia ja myrkkyjä neutraloivia vaikutuksia. Katekineja on silymariinissa (takiainen), punaviinissä ja vihreässä teessä. Silymarinin flavonoidit ovat tunnettuja maksaa vahvistavista ominaisuuksista, mutta ne ovat myös erittäin antioksidanttisia sekä immuniteettia vahvistavia. Muita flavonoideja ovat : proantosyanidit, isothiosyanidit ja antosyanidit, joita on erityisesti punaviinissä. Niiden oleellisin ominaisuus on, että ne pystyvät nostamaan veren hyvien kolesterolimolkyylien (HDL) määrää ja estävät allergioita. Hyvin runsaasti proantocyanidia on männyn nilassa, jota on myös kaupallisesti saatavana. Muita hyödyllisiä flavonoideja ovat rutin, quercetin (kvertsetiini), vitexin, isoflavonoid, lycopene, resveratrol jne.

Vihreässä teessä on katekinin lisäksi epigallokatekinia ja EGCE flavonoidia. Vihreän teen uskotaan erityisesti olevan hyvän syöpää vastaan, virusten ja bakteerien tuhoajana sekä immuniteetin vahvistajana. Japanilaisen tutkimuksen mukaan naiset, jotka joivat vähintään viisi kuppia vihreätä teetä päivässä saivat sydäninfarktin 50 % harvemmin kuin muut.

Quercentin ( suom. Kvertsetiini ) nimistä flavonoidia on mm puolukassa, pihlajanmarjoissa, tyrnissä, omenoissa, sipulissa, mustikassa, vihreässä teessä, sitrushedelmissä ja orapihlajan marjoissa. Antioksidanttisten ominaisuuksiensa lisäksi sillä on viruksia tuhoavia ja tulehduksia estäviä vaikutuksia. Se estää myös veren paakkuuntumista ja vaikuttaa syöpäsoluja hillitsevästi, etenkin leukemian osalta. Soijapavussa on genistein ja daidzein nimisiä isoflavonoideja, jotka vähentävät veren huonoa kolesterolia (LDL). Tutkimuksissa on myös todettu, että väestöllä, joka käyttää paljon soijaa on sydän- ja verisuonitautien lisäksi myös vähemmän syöpäsairauksia. Soijan syöpää estävä vaikutus johtuu fytoestrogenistä, joka estää kehon syöpää aiheuttavia estrogenejä toimimasta.

Flavonoideja on erittäin runsaasti sipulissa, teessä ( green tea), omenassa, marja-aroniassa ja tyrnimarjassa. Kun normaalisti hedelmissä on n. 30 mg/100g, on tyrnissä 300 ja marja-aroniassa jopa 5000mg. Myös punaviinissä on runsaasti flavonoideja. Tämä näyttää olevan selitys siihen miksi ranskalaiset suhteellisen vähän kärsivät sydän- ja verisuonitaudeista rasvaisesta ruokavaliosta huolimatta.. Flavonoidipitoisia kasveja on käytetty vuosisatoja hoitamaan tulehduksia, allergiaa, syöpää, virusinfektioita ym. vastaan.

Useimmat flavonoidit ovat erittäin hyvin kuumuutta sietäviä, joten ne eivät juurikaan ruoanlaiton yhteydessä tuhoudu.

Eräiden kasvien flavonoideja:

Soija

  • Genistein, Daidzein

Mustikka

  • Myristicin, Orientin, Piperonal, Pulegone, Quercetin, Rutin

Männyn nila

  • Pycnogenol

Parsa

  • Glutathion, Rutin

Parsakaali

  • Sulphorane

Orapihlaja, Mäkikuisma

  • Quercetin, vitexin, hyperosid ja katekin

Auringonhattu

  • Rutiside

Peltokorte

  • Luteolin, Isoquercetin

Takiainen

  • Silybin, Isosilybin, Silydianin, Silychristin

Vihreä tee

  • EGCG, Katekin, Epigallokatekin

Sitruuna

  • Rutin, hesperidin, quercetin, naringin, resveratrol

Punaviini

  • Katekin, antocyanidi, proantocyanidi

KAROTENOIDIT

Kartenoidit kuuluvat laajaan kasveissa esiintyvään fytokemikaalien ryhmään. Tunnetuin kartenoidi on betakaroteeni, joka ihmisen kehossa muuttuu A- vitamiiniksi. Yli 600 eri karotenoidia tunnetaan hedelmissä ja vihanneksissa. Niillä on antioksidanttisia ja immuunijärjestelmää tehostavia ominaisuuksia. Kuten vitamiini E, myös karotenoidit kulkeutuvat veressä soluihin ja neutraloivat sinne työntyviä vapaita radikaaleja. Karotenoidit toimivat antioksidanttisesti koko kehossa kun taas vitamiini E toimii parhaiten happipitoisilla alueilla, kuten keuhkoissa ja punaisissa verisoluissa. Betakaroteenin on todistettu vähentävän rasvahappojen, erityisesti, kolesterolin oksidoitumista Alfakaroteeni ja capsantin neutraloivat tehokkaasti singlet oxygeniä ( vapaa radikaali). Tomaatin sisältämä lycopene, joka on betakaroteenin tavoin A vitamiinin esiaste estää syöpään johtavia solumutaatioita suolistossa ja keuhkoissa. Italialaisen tutkimuksen mukaan vähintään seitsemän tomaattia viikossa nauttivalla testiryhmällä oli 60 % alhaisempi syöpäsairastuvuus kuin ryhmällä, joka nautti vain kaksi tomaattia viikossa. Tomaatin lisäksi lycopeneä on myös vesimelonissa ja greipissä.

Tutkijat ovat todenneet, että paljon karotenoideja saavilla ihmisillä on pienempi syöpä- ja sydäntautiriski ja vahvempi immuunijärjestelmä kuin muilla. Kartenoidit suojaavat myös kehoa, erityisesti silmiä, auringon valon haitallisilta vaikutuksilta. Tietyissä olosuhteissa karotenoidit voivat myös toimia pro-oksidantteina eli hapettumista edistävinä. Tupakoitsijoiden ja alkoholin suurkuluttajien on ehkä syytä varoa suuria karotenoidimääriä ainakaan tabletteina nautittuna. Vihannesten ja hedelmien karotenoidien ei ole todettu omaavan hapettumista edistäviä vaikutuksia.

Kartenoideihin kuuluvien luteiinin, zeaxantin ja 3´-epiluteiinin on todettu keskittyvän silmän sarveiskalvolle ja suojaavan sitä oksidoitumiselta ja auringon valon haitallisilta vaikutuksilta. Luteinin ja zeaxantin lisämäärillä voidaan vähentää iästä johtuvaa näön heikkenemistä oleellisesti, erään tutkimuksen mukaan jopa 43 %. Luteiinia ja zeaxantinia saa parhaiten tummanvihreistä lehtikasveista, esim pinaatista.