Antioksidantit ja vapaat radikaalit

Vapaita radikaaleja tulee kudoksiimme hengitysilman ja normaalin aineenvaihdunnan kautta. Nämä ovat parittomia happielektroneja ja ne hakevat kohdetta, johon purkaa ylimääräiset elektroninsa. Vapaiden radikaalien syntymistä elimistössä ei voi estää. Ne ovat myös osa elimistön puolustusjärjestelmää, sillä ne tuhoavat haitallisia bakteereja. Ongelmaksi ne muodostuvat, kun niitä on liikaa eikä elimistö ehdi korjata riittävästi niiden synnyttämiä vahinkoja. Vapaat radikaalit siis oksidoivat eli hapettavat solujamme – aivan samoin kuin ne hapettavat eli ruostuttavat rautaa.

Vapaita radikaaleja pääsee kehoon erityisesti:

  • Voimakkaan auringon säteilyn avulla
  • Urheilusuoritusten aikana
  • Ilman korkean otsonipitoisuuden takia
  • Tupakoinnin vuoksi
  • Alkoholin käytön vuoksi
  • Liian kaloripitoisen ravinnon ansiosta
  • Ilman saastumisen vuoksi
  • Elleivät elimistön puolustusmekanismit pysty eliminoimaan vapaita radikaaleja, ne tuhoavat solukkoa ja elimistö vanhenee
  • Tulehdustautiriski kasvaa
  • Syöpäriski kasvaa
  • Sydän- ja verisuonitautiriski kasvaa

 

Jokainen solumme joutuu päivittäin n 10.000 vapaaradikaalin hyökkäyksen kohteeksi. Jos vapaat radikaalit pääsevät solun pintakerroksen läpi, ne saattavat osua DNA:an ja vahingoittaa sitä. Solun jakautuessa myös vahingoittunut DNA jakautuu. Solu jonka DNA on vahingoittunut voi muuttua syöpäsoluksi ja alkaa jakautua kontrolloimattomasti.

Solujen pinnalle tulevat vapaat radikaalit saattavat muuttaa solun antigeenejä, jolloin immuunijärjestelmä ei tunnista solua omaksi ja alkaa tuhota sitä. Tällaisia autoimmuunisairauksia esiintyy varsinkin kilpirauhasessa, ohut- ja paksusuolessa ja nivelissä. Vapaaradikaalien oksidoimaan verisuonen seinäsoluun alkaa verestä tarttua kalsiumia, joka toimii kuin sementti tukkeuttaen verisuonen. Liikunnan aikaansaama maitohappo sitä vastoin irrottaa kalsiumia verisuonista ja edistää siten ratkaisevasti terveyttämme..
Vapaat radikaalit aiheuttavat siis:

  • Syöpää ( kaikki syöpämuodot )
  • Verisuonten kalkkeutumista
  • Alzheimerin tautia

Terve organismi on koko ajan tasapainossa ( homoöstase ). Se tuottaa yhtä paljon uusia soluja kuin entisiä tuhoutuu. Jotta uusia soluja voi muodostua tulee ravinnossa olla riittävästi kaikkia välttämättömiä aminohappoja. Soluvaurioita syntyy herkästi niissä elimissä, joissa solurakenteet sisältävät runsaasti monityydyttämättömiä rasvahappoja kuten sydämen, hermoston, aivojen, limakalvojen ja luuytimen solut. Mitä enemmän elin käyttää happea, sitä enemmän syntyy vapaita radikaaleja. Keuhkot ovat näin ollen erityisen alttiita oksidatiivisille soluvaurioille.

Saksalainen kansanviisaus sanoo: ”Der Tod sitzt in Darm” = ”Kuolema vaanii suolistossa” tai ”Der Mensch ist, was er isst” = ihminen on mitä syö.

Jotta ravintoa voisi käyttää optimaalisesti hyväksi, on suoliston oltava ehdottoman terve. Suolisto näyttelee myös tärkeää osaa immuunijärjestelmän toimintakuntoisena pitämisessä. Suoliston solut tuottavat ruoansulatusnesteitä ja -entsyymejä. Nämä tärkeät suoliston solut uusiutuvat 36 tunnin välein

Jos vapaat radikaalit pääsevät tuhoamaan suoliston soluja, se alkaa toimia huonommin. Yleensä näin tapahtuu 50 ja 60 elinvuoden välillä. Proteiini- aineenvaihdunta heikkenee ja elimistö alkaa tuhoutua nopeammin kuin uusia soluja rakentuu. Tämä näkyy ensimmäisenä lihasten heikkenemisenä.

Kaikki tärkeimmät elintoiminnot ovat riippuvaisia valkuaisaineiden oikeasta sulamisesta ruoansulatusjärjestelmässämme. Jos suolisto on vahingoittunut ei sulatukseen tarvittavia entsyymejä synny riittävästi. Myös muut entsyymit tarvitsevat ravinnon valkuaisaineita rakennusaineekseen.

 

ANTIOKSIDANTTINEN PUOLUSTUSMEKANISMI

 

Ihmisellä on myös puolustusjärjestelmiä, jotka neutralisoivat vapaita radikaaleja. Jokaisessa solussa on hivenaineita kuten kupari, mangaani, seleeni ja sinkki. Ne toimivat yhdessä C- ja E-vitamiinien, karotenoidien ja flavonoidien kanssa muodostaen antioksidanttisen puolustusjärjestelmän. Antioksidantit reagoivat vapaa radikaali molekyyleihin ja neutraloivat ne.
Entsymaattiset antioksidantit

  • Kupari
  • Sinkki
  • Seleeni
  • Magnesium

Sinkin tiedetään estävän radikaaliyhdisteiden syntyä ja pystyvän suojelemaan proteiineja oksidatiivisia rautayhdisteitä vastaan. Seleeni toimii usein entsyymien ainesosana ja pystyy neutraloimaan raskasmetallimyrkkyjä ja estämään glutation peroxidase hapettumisprosessia.
Antioksidanttiset vitamiinit

  • C-vitamiini
  • E-vitamiini
  • Betakarotiini

E-vitamiini suojelee lähinnä:

  • solujen rasvapitoista pintakerrosta
  • ja LDL kolesterolin oksidoitumista
  • ja estää veren paakkuuntumista ( trombosis )

C-vitamiini suojelee solun vesiliukoisia sisäosia ja vatsaa neutraloimalla nitraateista muodostuvaa, syöpää aiheuttavaa nitrosaminia ja estää veren paakkuuntumista C- ja E-vitamiinit toimivat usein synergisesti siten, että C vitamiini pystyy ”lataamaan” E-vitamiinin yhä uudelleen C-vitamiini toimii yleensä aina flavonoidien kanssa yhdessä

Betakaroteeni suojelee keuhkoja ja vatsaa. Yksi betakaroteeni molekyyli pystyy eliminoimaan n 1000 vapaa radikaalia. Myös monet muut kartenoidit toimivat betakaroteenin tapaan antioksidanttisesti. Eri tutkimuksissa ja yli 4000 tapauksessa on todettu betakaroteenin alentavan syöpäriskiä puolella. Kuitenkin n 30 % tutkimuksista ei havainnut tätä vaikutusta, mukana myös suomalainen laaja tutkimus. Tiede onkin tulossa siihen tulokseen, että useimmat antioksidantit saattavat tietyissä olosuhteissa toimia pro-oksidantteina esim tupakoivilla ihmisillä. Kasveissa olevan betakaroteenin ei ole todettu toimivan pro-oksidanttisesti, mikä saattaa liittyä siihen, että betakaroteeni yleensä esiintyy yhdessä muiden karotenoidien kanssa.

Tutkimuksissa on todettu seleenin 60 – 100 milligramman päiväannoksina riittävän glutathion peroxydase entsyymin toiminnalle solujen hapettumisen estämisessä. Normaalista ravinnosta Euroopassa saamme vain 30-60 milligrammaa. Amerikassa on arvioitu, että vain 9% väestöstä saa riittävän määrän antioksidanttipitoista ravintoa.

 

  • Omega 3 rasvahapot ravinnosta saatuna vähentävät rasvamolekyyleissä olevien tyydytettyjen ja yksinkertaisesti tyydyttämättömien molekyylien oksidoitumista myrkyllisiksi peroksideiksi soluissa. Runsaan E-vitamiinin saannin on todettu täydentävän selvästi tätä antioksidanttista vaikutusta, kun taas betakaroteenin osalta tätä vaikutusta ei ole voitu verifioida.
  • Hapettuminen on paitsi sydän- ja verisuonitautien myös useimpien syöpälajien syntyyn oleellisesti vaikuttava tekijä.
  • Alfakaroteeni suojaa tupakan aiheuttamalta oksidaatiolta samoin kuin capsantin, joka myös neutraloi ns. singlet oxygeniä.
  • Flavonoidit kuuluvat polyfenoliyhdisteisiin, jotka nappaavat kiinni vapaita radikaaleja ennen kuin ne ehtivät vahingoittaa soluja. Flavonoideja esiintyy luonnossa yli 4000 eri lajia. Niitä on marjoissa, hedelmissä, vihanneksissa, viljassa, pähkinöissä, kukissa ja puun kuoressa. Kasvit kehittävät flavonoideja puolustamaan itseään sienitauteja, bakteereja ja solujen oksidoitumista vastaan. Flavonoidit ovat usein kirkkaan värisiä, minkä tarkoituksena on houkuttaa hyönteisiä pölyttämään kasvi.
  • Pinaatin sisältämät karotenoidit luteiini ja zeaxantini ovat vahvoja antioksidantteja ja suojaavat varsinkin silmien sarveiskalvoa lyhyiltä valoaalloilta ja hapettumiselta. Näin ne tutkimusten mukaan estävät iän myötä tapahtuvaa näön menetykseen johtavaa heikkenemistä. Tämä sarveiskalvon solujen rappeutumistauti on 30 %:lla 75 vuotiaista ja 53 %:lla 80 vuotiaista. Tutkimuksen mukaan eniten pinaattia käyttävillä oli 86 % vähemmän sarveiskalvon solujen rappeutumistautia kuin vähiten käyttävillä.
  • Mustikan aktiivinen aine antosyanosidi on antioksidanttinen flavonoidi ja suojaa silmiä vapaiden radikaalien hapettavalta vaikutukselta.

 

Antioksidanttisesti toimivia entsyymejä ovat mm glutation peroxidase- ja superoxide dismutase-, katalaasi- ja glutation transferaasi- entsyymit. Näitä entsyymejä on yleensä eräissä kasveissa ( tyrnimarja, parsa ), mutta toimiakseen ne tarvitsevat vitamiineja ja hivenaineita, kuten E-vitamiinia ja seleeniä. Muita antioksidanttisesti toimivia yhdisteitä ovat:

  • Glutationi ( GS14, GSH )
  • Acetyl Cystein ( NAC )
  • Silymarin
  • Taurin
  • Mannitol

Antioksidanttihoidossa pyritään elimistöön antamaan riittävästi antioksidantteja, mutta vähintään yhtä tärkeää on myös huolehtia, että ravinto sisältää riittävästi aineita soluvaurioiden korjaamiseen. Tällöin on myös erittäin tärkeää, että kehomme n 3000 entsyymijärjestelmää on turvattu, jotta entsyymireaktiot pääsevät tapahtumaan tarkoitetulla tavalla. Yhtä tärkeää on myös selvittää, että antioksidanttiset aineet pääsevät imeytymään elimistöön normaalisti.