Etusivu   |   Yritys   |   Yhteystiedot   |   Sivustokartta

Entsyymit


Entsyymit ovat biologisia katalysaattoreita. Ne nopeuttavat kemiallisia reaktioita, joskus jopa miljoonakertaiseen nopeuteen, mutta tyypillisesti tuhat- kertaisiksi. Ilman entsyymejä suolistollamme kuluisi viikkoja sulatella ateriaamme. Entsyymin aikaan saama lopputuote voi olla massaltaan satoja tuhansia kertoja suurempi kuin entsyymimäärä, joka sai sen aikaan. Entsyymit ovat kuin katalyytteja, jotka aikaansaavat kemiallisia reaktioita olematta itse osa reaktiota. Ihmiselimistössä tunnetaan lähes kolme tuhatta erilaista entsyymiä. Kaikki kehon tapahtumat käynnistyvät ja pysähtyvät entsyymitoiminnan ansiosta.

Kaikki elolliset solut valmistavat entsyymejä DNA:n geenien antamien mallien mukaan. Saadaksesi kuvan entsyymien koosta, ajattele, että ihmisessä on noin 10 000 miljardia solua. Kolibakteeri, joka on kooltaan vain murto-osa ihmisen solusta, sisältää noin 1000 eri tyyppistä entsyymiä. Entsyymit muodostuvat soluissa ketjuttamalla 100 - 1000 aminohappoa yhteen proteiini- molekyyleiksi.

Ihmisen entsyymit toimivat parhaiten kehon lämpötilassa ja oikealla elimistön PH-tasolla. Entsyymit ovat proteiineja, siksi ne ovat herkkiä lämmölle, PH -tasolle ja raskasmetalli-ioneille. Entsyymi voidaan kytkeä päälle kofaktoreiksi tai koentsyymeiksi kutsuttujen aineiden avulla. Tällaisia aineita ovat esim vitamiinit, rauta, magnesium, kupari ja muut metallit. On myös aineita, jotka kytkevät entsyymit pois päältä. Näitä kutsutaan inhibiittoreiksi. Koentsyymit ja inhibiittorit yhdessä säätelevät entsyymien aktiviteettia elollisissa olennoissa. Monet myrkyt ja lääkkeet ovat inhibiittoreita. Aspiriini, sulfa, syanidi ja häkäkaasu muutamina esimerkkeinä.

Entsyymit toimivat kaikissa kemiallisissa elävien olentojen reaktioissa, hengityksessä, fotosynteesissä, kasvutapahtumassa, myrkkyjen absorboinnissa maksassa jne. Entsyymeillä pitää olla oikea muoto, jotta ne voivat tehdä tehtävänsä. Ne toimivat kuin avain lukossa. Ne muuttavat muotonsa lämpötilan, PH:n ja ionien vaikutuksesta. Muotonsa perusteella entsyymi ottaa kiinni vain tietynlaista molekyyliä, joka sopii täsmälleen entsyymin muotoon. Tämän jälkeen entsyymin tehtävänä on joko yhdistellä molekyylin osia yhteen tai hajottaa niitä erilleen.

Geenit määräävät, minkälaisia entsyymejä solumme tuottavat. Meillä on 40 000 geeniä ja jos joku niistä puuttuu tai on viallinen, ei oikeanlaista entsyymiä valmistukaan soluissamme. Seuraus on yleensä puutostauti kuten esim sokeritauti tai laktoosi-intoleranssi. Onneksi kaikki 40 000 geeniä eivät ole yhtä tärkeitä. Tänään tunnetaan 5000 geenin puuttumisen aiheuttamat taudit.

Entsyymit ovat aineenvaihduntajärjestelmämme työkaluja. B-vitamiinien ja hivenaineiden kanssa ne aikaansaavat lukuisia kemiallisia reaktioita. Jos joku entsyymi puuttuu tai sen tarvitsemia vitamiineja tai hivenaineita on liian vähän, siitä seuraa välittömästi aineenvaihduntahäiriöitä.

Sylki sisältää useita entsyymejä. Amylase entsyymi muuttaa tärkkelystä sokeriksi ( maltose ). Amylase toimii parhaiten neutraaleissa olosuhteissa ( PH 7 ). Haima erittää amylasea, kun ravintoa tulee ohutsuoleen. Toinen entsyymi, maltase, muuttaa sitten maltosia glukoosiksi ja glukoosi sitten voikin jo imeytyä vereen.

     Entsyymi  -  raaka-aine



Ihmisen elimistö ei kuitenkaan itse tuota kaikkia tarvitsemiaan entsyymejä, vaan niitä on lisäksi saatava ravinnon mukana. Hedelmistä ja kuumentamattomista vihanneksista saamamme entsyymit toimivat kehossamme viruksia, bakteereja sekä myrkyllisiä aineita ehkäisevästi.

Entsyymit taistelevat tulehduksia vastaan sekä huolehtivat haavojen parantumisesta. Ne tukevat immuunijärjestelmämme puolustajina toimivia soluja ja toisaalta hyökkäävät vieraita soluja vastaan.

Kehomme valmistaa entsyymejä, mutta ikääntyessämme tai sairauden heikentämänä tarvitsemme entsyymejä lisää ravinnostamme. Kuumennetuissa tai säteilytetyissä ravintoaineissa entsyymit ovat joko kokonaan tai osittain hävinneet, joten pyrkikäämme nauttimaan mahdollisimman paljon tuoretta ja käsittelemätöntä ravintoa. Raaka hapankaali, yrtit, sipuli ja valkosipuli sekä vehnän idut sisältävät runsaasti toimivia entsyymejä. Pähkinät ja siemenet olisi hyvä liottaa vuorokauden verran ennen käyttöä, jotta entsyymi-inhibiittorit neutraloituisivat. Kuivaaminen saattaa tuhota eräitä entsyymejä, mutta pakastaminen on yleensä niille vaaratonta.

Ubikinoni- (Co Q10 ) entsyymi toimii solujen mitokondriassa energiatuotantoa ylläpitämässä. Sillä on positiivisia vaikutuksia immuunijärjestelmän toiminnalle, vahvistaa sydänlihasta ja toimii voimakkaan antioksidanttisesti. Kokeissa on todettu Ubikinonin määrän sydänlihaksessa korreloivan sydämen kuntoon. Ubikinonin arvellaan myös ehkäisevän myrkky- ja säteilyhaittoja, hidastavan solujen degeneroitumista ja alentavan veren painetta. Iän mukana mahdollisesti syntyvää CoQ10 vajausta voi korjata syömällä lohta, sardiinia, tonnikalaa, makrillia, pähkinöitä ja pinaattia. Orapihlajan marjassa on runsaasti ubikinonia.


DEJODASIT

Jos elimistössä on riittävästi elintärkeitä proteiineja, käy aineenvaihdunta korkeilla kierroksilla ja polttaa kaloreita. Jos taas elintärkeitä ravinteita puuttuu, menee elimistö säästöliekille. Entsyymit, jotka katalysoivat näitä reaktioita ovat dejodasit. Dejodasit hajottavat T4 atomeja T3 atomeiksi. Aineenvaihdunta kiihtyy ja energian tuotanto nousee.

Kaikki tärkeimmät elintoiminnot ovat riippuvaisia valkuaisaineiden oikeasta sulamisesta ruoansulatusjärjestelmässämme. Jos suolisto on vahingoittunut ei sulatukseen tarvittavia entsyymejä synny riittävästi. Myös muut entsyymit tarvitsevat ravinnon valkuaisaineita rakennusaineekseen esim.


FLAVONOIDIT

Flavonoidit ovat kasvien pinnassa olevia vesiliukoisia polyfenoliyhdisteitä, jotka nappaavat kiinni vapaita radikaaleja ennen kuin ne ehtivät vahingoittaa soluja. Flavonoideja esiintyy luonnossa yli 4000 erilaista lajia. Niitä on marjoissa, hedelmissä, vihanneksissa, viljassa, pähkinöissä, kukissa ja puun kuoressa.

Kasvit kehittävät flavonoideja puolustamaan itseään sienitauteja, bakteereja ja solujen oksidoitumista vastaan. Flavonoidit ovat usein kirkkaan värisiä, minkä tarkoituksena on houkuttaa hyönteisiä pölyttämään kasveja.

Kaikki eliöt tarvitsevat happea. Kuitenkin samoin kuin happi saa raudan ruostumaan, samoin se myös hapettamalla syövyttää soluja. Epävakaita, liian monta happiatomia sisältäviä molekyylejä, nimitetään vapaiksi radikaaleiksi. Ne kulkevat soluissa hakien paikkaa, johon purkaa ylimääräiset happiatomit. Kasveissa ja eläimissä antioksidanttiset solut neutraloivat vapaita radikaaleja estäen myrkyttävän hapettumisen tuhoamasta solukkoa. Flavonoideilla on kyky yhdistää positiivisesti varautuneita ioneja ja siten neutraloida vapaat radikaalit, lisäksi ne estävät ns. lipid peroksidaation, myrkytyksen, jossa rasvamolekyylit imevät suurimman mahdollisen happimolekyylimäärän itseensä. Antioksidanttisia aineita ovet monet vitamiinit kuten betakaroteeni C- ja E- vitamiinit sekä eräät hivenaineet kuten seleeni, sinkki, kupari jne.

Sydän- ja verisuonitaudit johtuvat joko verisuonten kalkkeutumisesta ( atherosclerosis) tai verisolujen liittymisestä yhteen ( thrombosis) paakkuunnuttaen veren ja siten tukkien verisuonia. Rasvahappojen oksidoituminen aiheuttaa verisuonten seinämien kalkkeutumisen ja verimolekyylien kovettumisen paakuttaen näitä yhteen ahtaissa suonissa. Juuri näihin molempiin ongelmiin näyttävät tutkimusten mukaan antioksidantit ja eritoten flavonoidit tuovan avun.

Normaalin aineenvaihdunnan sivutuotteena syntyvät erittäin herkästi reagoivat vapaat radikaalit oksidoivat solujen proteiinien ja rasvojen lisäksi myös DNA:ta johtaen kontrolloimattomiin reaktioihin. DNA vioittunut solu jakautuu kiihtyvällä vauhdilla edelleen monistaen vioittunutta DNA: ta ja aiheuttaen näin syöpäsolujen muodostumisen. Tätä prosessin käyntiinlähtöä estävänä flavonoidit toimivat myös syöpää ehkäisevästi.

Flavonoideja nimitetään myös P-vitamiiniksi, koska ne edistävät hiussuonten läpäisykykyä eli permeabiliteettia. Luonnossa flavonoidit esiintyvät aina yhdessä C-vitamiinin kanssa. C-vitamiinin vaikutuksen on todettu tehostuvan flavonoidien yhteydessä.

Yli 500 tutkimusta on jo julkaistu flavonoideista. Varsinkin Itä-Euroopan maissa on perinteisesti flavonoideja käytetty monien sairauksien hoitoon:



Pääasiallinen flavonoidien vaikutus on hiussuonien vahvistaminen ja niiden läpäisykyvyn parantaminen, josta sitten on positiivisia seurauksia moniin tauteihin. Flavonoidien on myös todettu yhdessä C-vitamiinin kanssa edistävän solujen väliaineen , kollageenin terveyttä.

Flavonoideilla on myös allergiaa ja tulehduksia estäviä vaikutuksia samoin kuin viruksia ja myrkkyjä neutraloivia vaikutuksia. Katekineja on silymariinissa (takiainen), punaviinissä ja vihreässä teessä. Silymarinin flavonoidit ovat tunnettuja maksaa vahvistavista ominaisuuksista, mutta ne ovat myös erittäin antioksidanttisia sekä immuniteettia vahvistavia. Muita flavonoideja ovat : proantosyanidit, isothiosyanidit ja antosyanidit, joita on erityisesti punaviinissä. Niiden oleellisin ominaisuus on, että ne pystyvät nostamaan veren hyvien kolesterolimolkyylien (HDL) määrää ja estävät allergioita. Hyvin runsaasti proantocyanidia on männyn nilassa, jota on myös kaupallisesti saatavana. Muita hyödyllisiä flavonoideja ovat rutin, quercetin (kvertsetiini), vitexin, isoflavonoid, lycopene, resveratrol jne.

Vihreässä teessä on katekinin lisäksi epigallokatekinia ja EGCE flavonoidia. Vihreän teen uskotaan erityisesti olevan hyvän syöpää vastaan, virusten ja bakteerien tuhoajana sekä immuniteetin vahvistajana. Japanilaisen tutkimuksen mukaan naiset, jotka joivat vähintään viisi kuppia vihreätä teetä päivässä saivat sydäninfarktin 50 % harvemmin kuin muut.

Quercentin ( suom. Kvertsetiini ) nimistä flavonoidia on mm puolukassa, pihlajanmarjoissa, tyrnissä, omenoissa, sipulissa, mustikassa, vihreässä teessä, sitrushedelmissä ja orapihlajan marjoissa. Antioksidanttisten ominaisuuksiensa lisäksi sillä on viruksia tuhoavia ja tulehduksia estäviä vaikutuksia. Se estää myös veren paakkuuntumista ja vaikuttaa syöpäsoluja hillitsevästi, etenkin leukemian osalta. Soijapavussa on genistein ja daidzein nimisiä isoflavonoideja, jotka vähentävät veren huonoa kolesterolia (LDL). Tutkimuksissa on myös todettu, että väestöllä, joka käyttää paljon soijaa on sydän- ja verisuonitautien lisäksi myös vähemmän syöpäsairauksia. Soijan syöpää estävä vaikutus johtuu fytoestrogenistä, joka estää kehon syöpää aiheuttavia estrogenejä toimimasta.

Flavonoideja on erittäin runsaasti sipulissa, teessä ( green tea), omenassa, marja-aroniassa ja tyrnimarjassa. Kun normaalisti hedelmissä on n. 30 mg/100g, on tyrnissä 300 ja marja-aroniassa jopa 5000mg. Myös punaviinissä on runsaasti flavonoideja. Tämä näyttää olevan selitys siihen miksi ranskalaiset suhteellisen vähän kärsivät sydän- ja verisuonitaudeista rasvaisesta ruokavaliosta huolimatta.. Flavonoidipitoisia kasveja on käytetty vuosisatoja hoitamaan tulehduksia, allergiaa, syöpää, virusinfektioita ym. vastaan.

Useimmat flavonoidit ovat erittäin hyvin kuumuutta sietäviä, joten ne eivät juurikaan ruoanlaiton yhteydessä tuhoudu.

Eräiden kasvien flavonoideja:

Soija


Mustikka
Männyn nila
Parsa
Parsakaali
Orapihlaja, Mäkikuisma
Auringonhattu
Peltokorte
Takiainen
Vihreä tee
Sitruuna
Punaviini




KAROTENOIDIT

Kartenoidit kuuluvat laajaan kasveissa esiintyvään fytokemikaalien ryhmään. Tunnetuin kartenoidi on betakaroteeni, joka ihmisen kehossa muuttuu A- vitamiiniksi. Yli 600 eri karotenoidia tunnetaan hedelmissä ja vihanneksissa. Niillä on antioksidanttisia ja immuunijärjestelmää tehostavia ominaisuuksia. Kuten vitamiini E, myös karotenoidit kulkeutuvat veressä soluihin ja neutraloivat sinne työntyviä vapaita radikaaleja. Karotenoidit toimivat antioksidanttisesti koko kehossa kun taas vitamiini E toimii parhaiten happipitoisilla alueilla, kuten keuhkoissa ja punaisissa verisoluissa. Betakaroteenin on todistettu vähentävän rasvahappojen, erityisesti, kolesterolin oksidoitumista Alfakaroteeni ja capsantin neutraloivat tehokkaasti singlet oxygeniä ( vapaa radikaali). Tomaatin sisältämä lycopene, joka on betakaroteenin tavoin A vitamiinin esiaste estää syöpään johtavia solumutaatioita suolistossa ja keuhkoissa. Italialaisen tutkimuksen mukaan vähintään seitsemän tomaattia viikossa nauttivalla testiryhmällä oli 60 % alhaisempi syöpäsairastuvuus kuin ryhmällä, joka nautti vain kaksi tomaattia viikossa. Tomaatin lisäksi lycopeneä on myös vesimelonissa ja greipissä.

Tutkijat ovat todenneet, että paljon karotenoideja saavilla ihmisillä on pienempi syöpä- ja sydäntautiriski ja vahvempi immuunijärjestelmä kuin muilla. Kartenoidit suojaavat myös kehoa, erityisesti silmiä, auringon valon haitallisilta vaikutuksilta. Tietyissä olosuhteissa karotenoidit voivat myös toimia pro-oksidantteina eli hapettumista edistävinä. Tupakoitsijoiden ja alkoholin suurkuluttajien on ehkä syytä varoa suuria karotenoidimääriä ainakaan tabletteina nautittuna. Vihannesten ja hedelmien karotenoidien ei ole todettu omaavan hapettumista edistäviä vaikutuksia.

Kartenoideihin kuuluvien luteiinin, zeaxantin ja 3´-epiluteiinin on todettu keskittyvän silmän sarveiskalvolle ja suojaavan sitä oksidoitumiselta ja auringon valon haitallisilta vaikutuksilta. Luteinin ja zeaxantin lisämäärillä voidaan vähentää iästä johtuvaa näön heikkenemistä oleellisesti, erään tutkimuksen mukaan jopa 43 %. Luteiinia ja zeaxantinia saa parhaiten tummanvihreistä lehtikasveista, esim pinaatista.







HIILIHYDRAATIT

Hiilihydraatit jaetaan yksinkertaisiin eli sokereihin ja kompleksisiin eli tärkkelys-muotoisiin. Yksinkertaiset sokerit sulavat elimistössämme nopeasti kun taas tärkkelyspitoiset sulavat hitaammin. Ohutsuolen entsyymit pilkkovat kaikki hiilihydraatit yksinkertaisiksi sokereiksi ja nämä sitten imeytyvät suolesta verenkiertoon. Maksassa veren sokerit muuttuvat glukoosiksi, jonka sitten elimistö käyttää tärkeimpänä energialähteenään. Makealta maistuvat hedelmät, leivonnaiset ja makeiset ovat sokereita kun taas vilja ja perunatuotteet ovat kompleksisia eli tärkkelyspitoisia hiilihydraatteja.

Sokerit voivat olla monosakkaroideja kuten glukoosi, fruktoosi ja galaktoosi tai disakkaroideja kuten laktoosi, sukroosi ja maltoosi. Laktoosi on hyvien suolistobakteerien ravintoa. Laktoosi ei sula mahalaukussa eikä ohutsuolessa, vaan se kulkee sulamattomana paksuun suoleen, missä bakteerit käyttävät sen ravinnokseen.

Hiilihydraattien tehtävänä on antaa soluille niiden tarvitsema energia. Elimistön ja lihasten tarvitsema välitön energia on ensisijaisesti glukoosia. Aivot esimerkiksi toimivat vain glukoosi energialla. Grammassa hiilihydraattia on neljä kaloria kuten proteiinissakin. Rasvahapoissa taas on 9 kaloria / gramma.

Ylimääräinen glukoosi, jota elimistö ei voi välittömästi käyttää muuttuu maksassa glukagoniksi ja varastoituu sekä maksaan että kudoksiin rasvana. Elimistö käyttää lyhytaikaisiin ja äärimmäisiin ponnistuksiin vain glukoosienergiaa. Rasvan polttoon se ryhtyy vain pitkäkestoisissa, ei äärimmäisissä rasitustiloissa.

Hiilihydraatit sulavat glukoosiksi ja imeytyvät verenkiertoon. Kohonnut veren sokeri saa sitten haiman erittämään insuliinia, jonka tehtävänä on:

Glukoosin kuljettaminen soluihin



Hiilihydraatteja tarvitset 1,4 g rasvatonta painoasi kohden, jos et liiku lainkaan ja 2 g jos liikut kohtuullisesti.

Sokerin ja valkoisen leivän liian puhtaat hiilihydraatit kuluttavat kehoon varastoituneita mineraaleja ja vitamiineja.




INULIINI

Inuliini on polysakkaroidi, joka toimii luonnollisena prebioottina edistäen suoliston bifidobakteerien kasvua. Se on myös makeutusaine joka sopii hyvin diabeetikoille. Inuliinia on erityisesti






HORMONIT

Hormonit ovat yksi elimistön kolmesta kommunikointijärjestelmistä. Kaksi muuta ovat hermo- ja immuunijärjestelmä. Hormonit ovat mukana kaikissa elimistön biologisissa prosesseissa: immuunijärjestelmässä, lisääntymisessä, kasvussa, aineenvaihdunnassa ja jopa toisten hormonien säätelemisessä. Toiset hormoneista reagoivat ulkoisiin ärsykkeisiin kuten adrenaliini ja testosteroni, toiset taas vain elimistön sisäisiin. Toiset reagoivat sekunnin murto-osassa toiset taas hyvin hitaasti. Rauhasten tuottama hormonimolekyyli kulkee veren mukana kunnes se kohtaa ns. reseptorisolun ja kiinnittyy siihen. Reseptorisolu ymmärtää viestin ja alkaa esimerkiksi tuottaa tiettyä proteiinia tai alkaa jakautua.

Hormoneja syntyy tietyissä elimistön rauhasissa:


Hormonien määrä kehossamme alkaa laskea 20 ikävuoden jälkeen ja on 40 vuotiaana enää vain 50 % alkuperäisestä. Ikääntymisen lisäksi stressi vaikuttaa syvällisesti hormonien tuotantoon. Tämä voi johtaa ideaalisen hormonitasapainon järkkymiseen ja sitä kautta fyysisiin ja psyykkisiin sairauksiin. Hormonien erittymiseen vaikuttaa edellisten lisäksi ravintomme ja liikuntatottumuksemme.

Eräässä 16 vuotta kestäneessä ja 122.000 keski-ikäistä, tervettä naista käsittäneessä tutkimuksessa todettiin kuolleisuuden olevan 37 % alempi hormoneja käyttävillä naisilla kuin muilla. Ero syntyi lähinnä sydän ja verisuonitautien vuoksi, sillä hormoneja käyttävillä oli 50 % alhaisempi sydän- ja verisuonitautikuolleisuus kuin muilla. Kuitenkaan niillä naisilla, jotka eivät kuuluneet ns. riskiryhmään näiden tautien osalta, ei havaittu hormonien nauttimisella olevan merkitystä.

Monien sairauksien taustalla ovat purkamatta jääneet stressihormonit. Sen vuoksi on syntynyt monia tekniikoita, joilla näitä stressihormonivarastoja pyritään purkamaan, esim: vyöhyketerapia, hypnoosi, rentoutus jne. Vastaava positiivinen hormoni on endorfiini. Sitä purkautuu kuntoilun, avantouinnin, saunomisen jne jälkeen. Mutta myös hengelliset tilaisuudet voivat saada sen purkautumaan.


DHEA

Dehydroepiandrosteroni (DHEA) on adrenal rauhasen tuottama kolesterolin tapainen ns. ”äitihormoni”, jonka avulla n 50 elintärkeää hormonia rakentuu kehossamme. Näitä ovat esimerkiksi estrogeeni, testosteroni, progesteroni ja kortikosteroni.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että DHEA:n määrällä on ehkäisevä vaikutus kasvaimiin, syöpään ja ikääntymisongelmiin yleensä. Jos DHEA:n määrä on hyvällä tasolla, se lisää energiaa, kontrolloi stressiä, ylläpitää sopivaa mineraalitasapainoa, sukupuolihormonien tuotantoa ja vähentää ikääntymisoireita sekä kehon rasvakerrosta.. Jatkuvasti iän mukana vähenevä DHEA:n määrä altistaa tauteihin, kuten syöpä, sydän- ja verisuonitaudit sekä Alzheimerin tauti. Eräiden lähteiden mukaan 80 vuotiailla on enää 5-10 % DHEA tasosta jäljellä. Eläinkokeissa tutkijat ovat todenneet DHEA:n vahvistavan immuunisysteemiä, normalisoivan insuliinin tuotantoa ja edistävän aivosolujen tuotantoa. Samoin eläinkokeissa on todettu selvästi tämän hormonin syöpää estävä vaikutus.

DHEA hormonin lisääminen kehossamme on vaikeaa, sillä jos tätä hormonia nautitaan suun kautta, niin se muuttuu testosteroniksi. Siksi pyritäänkin löytämään kasvistuotteita, jotka olisivat DHEA:n esiasteita ja muuttuisivat täksi hormoniksi vasta kehossa. Tällaisia onkin löytynyt, mutta niiden toimivuus on vielä todistamatta.


PREGNENALONE

Pregnenalone hormoni koostuu kolesterolista ja on muiden hormonien, jopa DHEA:n rakennusaine. Elimistömme päättää kuinka paljon pregnenalonea se tarvitsee:

Pregnenalone helpottaa masennustiloissa, parantaa muistia, vähentää ihon vanhentumisoireita ja vähentää stressipohjaista väsymystä.

Ginkgo biloba aktivoi pregnenalone hormonitoimintaa, tehostaa energian tuotantoa ja ylläpitää verenkiertoa terveellisellä tasolla. Ginkgoa ei pitäisi ottaa yhdessä veren hyytymistä ehkäisevien aineiden kanssa ( esim. Aspiriini )

Aivotoimintaa vilkastuttaa Ginkon lisäksi Ginseng, antioksidantit yleensä, B12 vitamiini, artisokka ja DHEA hormoni.


IKÄÄNTYMISHAITTOJA VÄHENTÄVIÄ HORMOONEJA



KASVUHORMONI

Somatotrofin eli hGH syntyy kateenkorvassa. Maksa muuttaa sen sitten IGF-1 nimiseksi kemikaaliksi. Ikääntyneillä henkilöillä saattaa vielä kasvuhormonin tuotanto toimia kunnolla, mutta maksan kyky muuttaa sitä IGF-1:ksi on usein heikentynyt.

Pitämällä veren insuliiniarvot alhaalla lisääntyy hGH:n muuntuminen IGF-1:ksi. Haima erittää kymmentä erilaista hormonia, joista hGH on tärkeimpiä, mutta ne yhdeksän muuta myös säätelevät hGH:n aktiivisuutta. HGH:n eritykseen vaikuttaa ruokavalio sekä liikunta. Ruokavalion vaikutus veren insuliini-glukagoni tasoon heijastuu hGH tasoon.

Eräässä testissä oli ryhmä 60-80 vuotiaita miehiä, joille annettiin kasvuhormonia. Kuuden kuukauden kuluttua heidän lihaspainonsa oli noussut 8,8 % ja rasvapainonsa pudonnut 14,4 %. Lisäksi iho oli paksuuntunut 7 %:lla, selkärangan luun tiheys oli kasvanut 1,6 %:lla, maksa kasvoi 19 % ja perna 17 %. Eräässä toisessa testissä todettiin ikääntyneillä sydänpotilailla merkittävää sydämen kunnon parantumista kasvuhormonin käytön jälkeen.


INSULIINI JA GLUKAGONI

Insuliini ja glukagoni ovat hormonipari. Niiden ollessa tasapainossa kaikki toimii hyvin. Epätasapainotilasta seuraa hyvin mullistavia asioita elintoiminnoissa.

Aivot käyttävät energian lähteenään glukoosia. Jos veren insuliinitaso kohoaa liikaa, glukoositaso laskee ja tulee voimakas väsymystila, joka varmasti meille kaikille on tuttu liian raskaan tai hiilihydraattipitoisen aterian seurauksena.

Energiatalouden ohella insuliinilla ja glukagonilla on mahtavia välillisiä vaikutuksia. Ne nimittäin säätelevät eikosanoidihormoniryhmän toimintaa.


EIKOSANOIDIT ELI PROSTAGLANDIINIT

Eikosanoidit ovat nykytietämyksen mukaan kehon ylin tarkastus ja tasapainojärjestelmä. Eikosanoidit toimivat kuten insuliini ja glukagonikin vastapareina:
Eikosanoidihormoneja ovat mm:

Insuliini aktivoi eikosanoidihormoneja, jolla on negatiivisia vaikutuksia normaaliolosuhteissa ja glukagoni taas hyviä. Insuliinitaso kohoaa runsaan hiilihydraattipitoisen ravinnon tai liian suuren kalorimäärän seurauksena. Paitsi, että insuliini estää rasvan polttamisen energiaksi se myös estää kasvuhormonien vapautumisen verenkiertoon.

Nopeatempoinen liikunta saa aikaan kasvuhormonien vapautumisen. Sen tehtävänä on korjata lihasvaurioita ja polttaa rasvaa.

Eikosanoidihormonit rakentuvat rasvahapoista. Negatiivisten hormonien rakennusaineena on arakidonihappo, jota on erityisesti munan keltuaisessa, sisäelimissä ja punaisessa, rasvaisessa lihassa. Hyvät eikosanoidihormonit rakentuvat omega 6 linolihaposta. Delta 6 desaturaasi entsyymi muuttaa sitten linolihapon gammalinolihapoksi ( GLA ), joka edelleen muuttuu di-homo-gamma-linolihapoksi ( DGLA ). Tämän jälkeen delta-5 desaturaasi entsyymi alkaa muuttaa sitä arakidonihapoksi, joka sitten muuttuu huonoiksi eikosanoideiksi. Mutta näin tapahtuu vain jos veren insuliinipitoisuus on korkea. Jos insuliinipitoisuus on alhainen DGLA muuttuu hyviksi eikosanoidihormoneiksi.

Eikosanoidihormonin optimointi tapahtuu ravinnon kautta. Kun hiilihydraatit ja proteiinit ovat oikeassa suhteessa ( 4:3 ) ja kalorimäärä per ateria alhainen, ei insuliinia erity ja hyvien eikosanoidihormonien tuotanto pääsee käyntiin.


MELATONIINI

Aivolisäke tuottaa melatoniinia, joka on tärkeä ”hermo-hormoni”, mutta se kontrolloi myös aineenvaihduntaa, seksiviettiä, solujen uusiutumista, ruokahalua, unta ja lihaksia. Melatoniinin on todettu vahvistavan immuunijärjestelmäämme lisäten suojaa bakteereja ja viruksia vastaan. Se myös auttaa kehoa selviytymään ympäristömyrkyistä ja liiallisesta määrästä vapaita radikaaleja. Melatoniinin tuotto aivolisäkkeessä laskee iän mukana, joten saattaa olla perusteltua nauttia melatoniinivalmisteita.
Melatoniinia käytetään lääkkeenä unihäiriöissä ja kaamosdepression torjunnassa.


ADIPOSTAT, LEPTINE JA OB-GEN HORMONIT

Nämä hormonit ohjaavat aineenvaihduntaa. Näiden hormonien avulla aivot rekisteröivät ravintomallin. Mitä enemmän kaloreita nautitaan, sitä korkeampi on leptin tuotanto. Jos tästä mallista sitten poiketaan, ohjaa adipostat elimistöä insuliinin avulla. Tästä seuraa, että vähäkaloriseen diettiin elimistö reagoi hälytyksellä ja alentaa energiankulutuksen minimiin.







KIVENNÄIS- JA HIVENAINEET


Ihmisen painosta 5% eli 3-4 kg on mineraaleja. Se on paljon kun ajatellaan,että se on kaikki saatava ravinnosta. Hiilihydraatteja painostamme on vain 2-3 %, proteiineja 17 % ja rasvaa 15%. Loput onkin vettä. Ilman ionisoituja mineraaleja ei kehossamme olisi energiaa. Mineraalit kuljettavat energiaa kehon osista toisiin, osallistuvat osana entsyymejä ja hormoneja lukuisiin kehon prosesseihin. Makromineraaleja ( = kivennäisaineita ), kuten kalsiumia, magnesiumia, natriumia, kaliumia ja fosforia elimistö tarvitsee suuria määriä kun taas pieninä määrinä tarvittavia mineraaleja kutsutaan hivenaineiksi ( trace minerals, Spurenelemente ). Näitä ovat rauta, kupari, mangaani, sinkki, koboltti, molybdeeni, seleeni, jodi, fluori, kromi jne. Ne vaikuttavat hermoston reagointiin, lihasten toimintaan, pitävät yllä neste- ja happotasapainoa. Kuten vitamiinitkin, olisi kivennäis- ja hivenaineetkin saatava kasvisravinnosta, muutoin ne eivät ole ihmisen elimistölle sopivimmassa muodossa. Maasta ja kallioperästä pulverisoimalla valmistetut kivennäis- ja hivenaineet eivät välttämättä toimi elimistössämme kuten kasveista saadut. Uhkana mineraalien saannille on pitkään jatkunut tehoviljely. Erään tutkimuksen mukaan USA:ssa tärkeimpien mineraalien määrä oli pudonnut jopa 80 %.

Vitamiinit ja hivenaineet tarvitsevat toinen toisiaan tehtäviään suorittaessaan. Jatkuva nälän tunne ei useinkaan ole energian puutetta, vaan pikemminkin vitamiinien tai mineraalien ja hivenaineiden puutetta. Keho vain reagoi vitamiinien ja hivenaineiden puutteeseen nälän tunteella. Prosessoitu ravinto kuten valkoinen leipä ja makeiset eivät enää sisällä kivennäis- ja hivenaineita, mutta niiden hajottamisprosessi elimistössä vaatii näitä aineita. Ne siis kuluttavat varastot loppuun ja uusi nälän tunne tulee nopeasti edellisen aterian tai suupalan jälkeen. Mineraalien pitempiaikainen yliannostus vaikuttaa myrkyllisesti elimistössä, siksi olisi vältettävä hivenainevalmisteita ja sen sijaan varmistettava, että nautittu kasvisperäinen ravinto on riittävän monipuolista.

BOORI (B)
Boori on kasveissa esiintyvä hivenaine, joka vaikuttaa positiivisesti luustoon ja lihaksistoon. Se ehkäisee kalsiumin hävikkiä kehossa. Boorin arvellaan auttavan varsinkin ikääntyneitä naisia osteoporosiksen hoidossa. Lisäksi tutkimukset ovat osoittaneet boorin merkittävästi lisäävän sukupuolihormonien tuotantoa. Tästä syystä se on päässyt kehonrakentajien erityiseen suosioon. Boorin puute aiheuttaa iho-oireita. Booria on ihmisellä eniten aivoissa. Luonnossa sitä esiintyy marjoissa, vihanneksissa, pähkinöissä, viljassa ja hedelmissä.

FLUORI (F)
Fluori aktivoi entsyymejä, estää hampaiden reikiintymistä ja sen epäillään näyttelevän jonkinlaista roolia myös syöpä- ja sydäntautien ehkäisyssä. Tarkasti sen toimintaa ei tunneta. Fluoria ihminen saa useimmiten vesijohtovedestä ja teestä, mutta myös kaikissa meren eläimissä sitä esiintyy runsaasti. Emmenthal juusto, kaakao, kokojyväviljat, peruna, porkkana ja sipuli sisältävät myös vähäisiä fluorimääriä. Fluorin yliannostus on myrkyllinen.

FOSFORI (P)
Fosfori vaikuttaa useihin aineenvaihduntaprosesseihin. Se on useiden biomolekyylien ja luuston rakennusaineita ja sitä tarvitaan solujen energian tuotannossa. Se vaikuttaa ruoansulatukseen ja energiatasapainoon mm. kuljettamalla rasvahappoja. Sillä on myös tärkeä rooli ylläpitää veren sokeritasapainoa ja vaikuttaa solujen kasvuun ja uusiutumiseen. On tärkeää, että elimistössä vallitsee tasapaino magnesiumin, fosforin ja kalsiumin välillä. Fosforin puute on harvinainen, koska sitä on hyvin saatavilla viljatuotteissa, juustossa, kalassa, valkosipulissa, pähkinöissä, hiivassa ja kananmunissa.

GERMANIUM – 132 ( Ge )
Orgaanista germaaniumia on alettu tutkia yhä enemmän, koska on saatu näyttöä, että se vaikuttaisi positiivisesti reuman, ruoka-allergioiden, liian veren kolesterolin, virusinfektioiden ja syöpäsairauksien hoidossa. Elimistössä germanium reagoi happeen ja auttaa siten solujen hapen saantia. Tämä ominaisuus aktivoi veren makrofakeja ja luonnollisia tappajasoluja ( NK ) ja kohottaa siten immuniteettia. Orgaaninen germanium lisää veren interferonin tuotantoa sekä normalisoi T- ja B-lymfosyyttien toimintaa, mikä aktivoi immuunijärjestelmää. Sen on todettu kokeissa pystyvän pysäyttämään syöpäsolujen kasvun ja leviämisen. Se myös tasoittaa veren painetta. Orgaaninen germanium häviää kehosta 1-2 päivässä eikä siten edes suurina määrinä pääse tuottamaan myrkyllisiä sivuvaikutuksia. Epäorgaaninen germanium on jopa pieninä määrinä myrkyllistä. Germaniumia on erityisen paljon ginsengjuuressa, siitakesienessä ja valkosipulissa.

JODI (J)
Jodi on kilpirauhashormonin tärkeä osa ja vaikuttaa kehon energian tuotantoon ja sukupuolikehitykseen naisilla. Sen myös tiedetään suojaavan ihmistä radioaktiiviselta säteilyltä. Jodin puute on suhteellisen yleistä, koska sitä saa vain meren tuotteista ( kalasta, äyriäisistä ja levästä ). Kaupoissa on saatavilla ruokasuolaa, johon on lisätty jodia.

KALIUM (K) ( potassium)
Kalium on erittäin tärkeä kivennäisaine kehon neste- ja happotasapainolle. Ionisoimalla nesteitä se mahdollistaa hermoimpulssien kulkeutumisen ja on siten erittäin tärkeä lihasten ja hermoston toiminnalle. Kalium myös auttaa verenpaineen säilymisessä tasaisena. Sen arvioidaan mahdollisesti ehkäisevän syöpää ja aivoinfarkteja. Kaliumin puute ilmenee lihasten heikkoutena ja sydämen toiminnan häiriöinä. Puute ei kuitenkaan ole yleistä, koska kaliumia on yleisesti tuoreissa hedelmissä ja kasviksissa. Sitä on myös perunassa, tyrnimarjassa, mustikassa, kaakaossa, rusinoissa ja banaanissa sekä oluessa erittäin paljon. Alkoholi, kahvi ja sokeri kuluttavat elimistön kaliumvarastoja.

KALSIUM (Ca)
Kalsium on tärkeä kivennäisaine luuston ja hampaiden rakentajana. Kaliumin tapaan se on myös tärkeä hermoston, lihasten ja sydämen toiminnalle. Immuunijärjestelmämme tarvitsee toimiakseen kalsiumia. Määrällisesti kalsium on tärkein hivenaineemme. Se onkin niin tärkeä aine, että elimistömme kalsiumin puutostapauksissa ottaa sitä luustostamme ja johtaa siten luuston haurastumiseen. Luusto onkin jatkuvasti sekä luovuttamassa että ottamassa lisää kalsiumia. Aikuisten kalsium tarve on 1200 mg ja ikääntyneiden naisien 1500 mg. Amerikan terveysinstituutin mukaan ( NIH ) nykyväestöllä on krooninen kalsiumin puute. Tämä johtuu liian proteiinipitoisesta ravinnosta, joka lisää kalsiumin erittymistä virtsaan. Toinen syy on liian rasvapitoinen ravinto, joka kuljettaa kalsiumia ulosteisiin. Toisaalta kalsiumlisää voidaan käyttää estämään liian rasvan imeytymistä. Erityisesti vanhemmilla naisilla kalsiumin puute aiheuttaa länkisäärisyyttä. Kalsiumin imeytyminen tapahtuu ohutsuolessa ja edellyttää riittävää D vitamiinimäärää toimiakseen. Kalsiumia on hyvin saatavissa maitotuotteista ja juomavedestä. Sitä on myös lohessa, sardiinissa ja vihreissä lehtivihanneksissa, tyrnimarjassa, mustikassa ja parsakaalissa. Alkoholi, sokeri ja kahvi lisäävät kalsiumin tarvetta.

KLOORI (Cl)
Kloori on tärkeä mahalaukun neste- ja happotasapainolle. Sitä on maksassa, munuaisissa, silmän sarveiskalvossa, aivoissa, veren punasoluissa ja sylkirauhasissa Klooria saamme ruokasuolasta yleensä riittävästi, joten sen puute on harvinainen.

KROMI (Cr)
Kromin tunnetuin vaikutus on säädellä sokeritasapainoa. Sen uskotaan myös säätelevän veren kolesterolitasoa ja vaikuttavan immuniteettia kohottavasti. Optimaalinen kromin määrä ravinnossa on 200-400 mg. Amerikkalaiset tiedemiehet arvioivat, että 90 % amerikkalaisista ei saa riittävästi kromia ravinnosta. Ikääntyneiden ihmisten on huolehdittava kromin saannistaan, sillä kolesterolista koostuvat sukupuolihormonit tarvitsevat kromia rakennusaineenaan. Kromia saa täysjyväviljatuotteista, juustosta, lihasta ja eritoten maksasta, kananmunasta, oluthiivasta ja hunajasta.

KOBOLTTI (Co)
Koboltti siirtyy ihmiseen ravinnon mukana maaperästä. B12 vitamiinin ainesosana se vaikuttaa DNA:n rakenteeseen ja solujen jakautumiseen. Sitä saa ravinnosta helposti liha- ja maitotuotteista, vihreistä lehtivihanneksista, parsakaalista ja simpukoista. Koboltin puutosoireet ilmenevät B12 vitamiinin puutosoireina, hermostollisina häiriöinä sekä vatsan ja suoliston oireiluna.

KUPARI (Cu)
Kupari on välttämäton hivenaine, koska sitä tarvitaan kuten rautaakin hapen sitomisessa punaisiin verisoluihin. Se on myös välttämätön entsyymien toiminnalle sekä vaikuttaa ihon ja luuston kuntoon. Kuparia on maksassa, hermosäikeissä, aivoissa ja luuytimessä. Ilman kuparia keho ei pysty käyttämään kalkkia ja fosforia. Kupari on myös antioksidantti, joka tuhoaa hydroxyl-radikaaleja ja näin se toimisi syöpää ehkäisevästi. Se myös toimii immuniteettia vahvistavasti. Kuparin mainitaan myös ehkäisevän sydän- ja verisuonitauteja, koska se on tärkeä tekijä prostaglandiinien tuotannossa. Puutosoireilu ilmenee ihon ja hiusten pigmenttimuutoksina, anemiana ja luiden haurastumisena. Tarve on noin 1,5 – 3 mg päivässä. Yliannostus on myrkyllinen. Kuparia on maksa- ja munuaistuotteissa, kaakaossa ja suklaassa, hedelmissä, pavuissa, valkosipulissa, parsakaalissa, kokojyväviljassa ja eritoten äyriäisissä ja kalassa.

MAGNESIUM (Mg)
Magnesiumia tarvitaan lähes kaikessa elimistön toiminnassa, aineenvaihdunnassa, hormoni- ja entsyymitoiminnassa. Se on hyödyllinen luustolle ja hermostolle sekä auttaa korkean verenpaineen ja eturauhasvaivojen hoidossa. Magnesium kontrolloi lihaksia yhdessä kalsiumin kanssa. Kalsium auttaa lihaksia aktivoitumaan ja magnesium taas rentoutumaan. Magnesiumin puute on yleistä alkoholin liikakäyttäjillä, raskasta ruumiillista liikuntaa harjoittavilla ja vanhuksilla. Sen puute ilmenee pahoinvointina, lihasheikkoutena ja kouristuksina, alhaisena verensokerina ja jopa rytmihäiriöinä. Magnesiumin arvellaan myös ehkäisevän sydän - ja verisuonitauteja. Magnesiumia on kokojyväviljassa, palkokasveissa, kalassa, meijerituotteissa, oluthiivassa, pähkinöissä, eräissä vihanneksissa ja usein myös juomavedessä. Lactobasillit edistävät magnesiumin imeytymistä.

MANGAN (Mn)
Mangaani toimii osana useita entsyymejä huolehtien niiden aktivoitumisesta. Sillä on vaikutus aivojen toimintaan ja niinpä sitä käytetäänkin Alzheimerin taudin ja skitsofrenian hoidossa. Myös luusto tarvitsee sitä kehittyäkseen normaalisti. Sen uskotaan myös toimivan solujen hapettumista ehkäisevästi. Mangaanin puute ilmenee tasapaino ja hermostohäiriöinä, väsymyksenä ja muistihäiriöinä. Sitä saa kuitenkin yleisesti kokojyväviljatuotteista, soijasta, punajuuresta, porkkanasta, vihreistä vihanneksista, mustikasta, puolukasta, tyrnimarjasta, teestä, palkokasveista ja pähkinöistä. Mustikkasoppa ja kaurapuuro ovat hyviä, luonnollisia mangaanin lähteitä.

MOLYBDEENI (Mo)
Molybdeeni on entsyymien ainesosa ja vaikuttaa mm suolatasapainoon ja veren hapen saantiin. Se toimii varsinkin maksassa, munuaisissa ja lisämunuaisissa. Sitä saa kokojyväviljatuotteista, soijasta, perunasta, palkokasveista, vihreistä lehtivihanneksista, maksasta ja kananmunasta.

NATRIUM (Na) ( sodium )
Natrium on tärkeä hermostolle, nestetasapainolle sekä aminohappojen tuotannolle. Se myös aktivoi eräitä entsyymejä. Puute ilmenee verenpaineen laskuna, sydämen tykytyksenä, apatiana ja lihaskramppeina. Elimistömme toimii kapealla natriumin tasapainoalueella ja reagoi voimakkaasti liialliseen natriumiin janon tunteella, jolloin nautittu neste palauttaa tasapainon. Lihaksissa natrium nopeuttaa liikkeitä. Keskiverto amerikkalainen saa ravinnossaan 10 –100 -kertaisen määrän natriumia tarpeeseen nähden. Natriumin saanti on yleensä turvattua, koska sitä on runsaasti lihassa, makkarassa, juustossa ja leipätuotteissa.

PII (Si)
Piin merkitys on tärkeä iholle, hiuksille ja luustolle. Se myös auttaa ylläpitämään verisuonien kimmoisuutta. Sitä saa kokojyväviljasta, kasviksista kuten perunasta, pavuista sekä kaikista meren tuotteista kaloista äyriäisiin.

RAUTA (Fe) ( iron, Eisen )
Rauta toimii veren punasolujen hemoglobiinissa hapen ja eräiden entsyymien kuljettajana, joten se lisää suorituskykyä. Lisäksi rautaa tarvitaan lihasten valkuaisaineisiin. Varastoituneena rautaa on varsinkin maksassa ja luuytimissä. Sen puute aiheuttaa anemiaa, väsymystä ja ruokahaluttomuutta. Lapsilla jopa kasvuhäiriöitä ja tulehduksia. Liiallista raudan saantia on kuitenkin ehdottomasti pyrittävä välttämään, koska sillä on munuaisia vahingoittava vaikutus. Liika rauta myös hapettaa rasvoja ja johtaa helposti mangaanin ja kuparin puutostiloihin Rautaa saa ravinnossa kokojyväviljatuotteista, lihasta, pinaatista, persiljasta, oluthiivasta, soijasta, kaurapuurosta, herneistä, äyriäisistä ja kaakaosta.

RIKKI ( S ) (sulfur )
Rikkiä tarvitaan punaisissa verisoluissa, lihaksissa, ihossa kudoksissa ja hiuksissa. Se on myös tärkeä osa insuliinihormonia sekä B1- ja biotiini- vitamiineja. Se suojelee soluja säteilyltä ja ilman saasteilta sekä pitää ihon solut elastisina. Rikkiä on lihassa, kanaruoissa, kananmunissa, kalassa, pavuissa, sipuleissa, kaaleissa ja meijerituotteissa.

SELEENI (Se)
Seleenillä on E vitamiinin kanssa ratkaisevan tärkeä osuus solujen aineenvaihdunnassa ja toimii varsinkin sydämessä ja aivoissa DNA- ja RNA- reaktioissa. Se vahvistaa immuunisysteemiä ja näyttäisi siten suojaavan elimistöä monilta sairauksilta mm syövältä. Seleenin suotuisa terveysvaikutus johtuu siitä, että se on välttämätön glutation peroxidase-entsyymille, jonka tehtävänä on mm neutraloida vapaita radikaaleja. Sillä on myös kyky neutraloida elohopean, kadmiumin ja lyijyn myrkyllisyyttä Uusimmissa tutkimuksissa on seleenin todettu suojaavan soluja UV (B) säteilyn aiheuttamilta vaurioilta. Tälle säteilylle altistumme otsoonikerroksen ohenemisen seurauksena. Seleeni on tärkeä iholle, silmille ja hiuksille. Se torjuu sydän- ja verisuonitauteja ja lisää potenssia. Erään tutkimuksen mukaan 200 mcg seleeniä päivittäin laski eri syöpälajeihin sairastuvuutta 39% ja syöpäkuolleisuutta 48 % . Tutkimuksissa on todettu, että syöpäsairailla on lähes aina seleenin puute ja mitä suurempi vajaus sen enemmän kasvaimia syntyi. Monet tutkijat arvioivat, että me suomalaiset yleisesti saamme liian vähän seleeniä ravinnossamme, joka on liian pitkälle jalostettua ja myös maaperämme seleenin puutteesta johtuen. On todettu seleenin 60 – 100 milligramman päiväannoksina riittävän glutathion peroxydase entsyymin toiminnalle solujen hapettumisen estämisessä. Normaalista ravinnosta Euroopassa saamme vain 30-60 milligrammaa. Amerikassa on arvioitu, että vain 9% väestöstä saa riittävän määrän antioksidanttipitoista ravintoa. Seleenin saanti perustuu kokojyväviljatuotteisiin, mutta sitä on myös kalassa, kanassa, parsakaalissa, sipuleissa (erit valkosipuli), pähkinöissä ja tomaatissa. Seleenin hyväksikäyttö kehossa edellyttää riittävää E-vitamiinivarastoa. Jos jompaa kumpaa puuttuu, voi syntyä lihasrappeutumia. Puutos aiheuttaa myös usein anemiaa ja harmaakaihia.

SINKKI (Zn)
Sinkki on osana n 20 entsyymissä ja vaikuttaa esim insuliinin tuotannossa ja alkoholin purkamisessa verestä. Se toimii myös suoja-aineena immuunisysteemissä. Sitä tarvitaan solujen rakenteessa ja geneettisen perinnön kuljetuksessa. Se on myös antioksidantti ja siten suojaa soluja hapettumiselta. Se kasvattaa sukupuoliviettiä ja ehkäisee hedelmättömyyttä. Sinkki auttaa myös hiustenlähtö- ja iho-ongelmiin ja sen uskotaan myös auttavan sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä. Se suojelee myös maksaa ja on osana prostaglendiinihormonien tuotannossa. Sen on todettu olevan erittäin tehokas rhino flunssaviruksen tuhoaja. Noin 40 -vuotiaana kateenkorvarauhanen alkaa hitaasti surkastua, mikä johtaa tymulin hormonin vajaatoimintaan. Tästä taas seuraa valkoisten T-solujen passivoituminen ja altistuminen syöpä- ja tulehdustauteihin. Sinkin lisämäärillä saadaan kateenkorva nopeasti lisäämään tymulin hormonin tuotantoa. Runsas alkoholin käyttö kuluttaa elimistön sinkkiä. Sinkin puute johtaa kasvuhäiriöihin ja kaikenlaiseen sairastumisherkkyyteen sekä haavojen huonoon parantumiseen. Sinkkiä on lihassa, erityisesti sisäelimissä, kalassa, täysjyväviljassa, sienissä, ostereissa, kananmunassa, juustossa, maidossa, kaakaossa, oluessa ja vihanneksissa kuten esim herneissä.

VANADIINI (V)
Vanadiini edistää kudosten normaalia kasvua, alentaa veren sokeripitoisuutta. Se osallistuu myös punaisten verisolujen tuotantoon, mutta täysin sen vaikutusta elimistössä ei tunneta. Vanadiinia on erityisesti kaloissa, äyriäisissä, juurivihanneksissa, oliiviöljyssä ja maksassa.







ANTIOKSIDANTIT JA VAPAAT RADIKAALIT


Vapaita radikaaleja tulee kudoksiimme hengitysilman ja normaalin aineenvaihdunnan kautta. Nämä ovat parittomia happielektroneja ja ne hakevat kohdetta, johon purkaa ylimääräiset elektroninsa. Vapaiden radikaalien syntymistä elimistössä ei voi estää. Ne ovat myös osa elimistön puolustusjärjestelmää, sillä ne tuhoavat haitallisia bakteereja. Ongelmaksi ne muodostuvat, kun niitä on liikaa eikä elimistö ehdi korjata riittävästi niiden synnyttämiä vahinkoja. Vapaat radikaalit siis oksidoivat eli hapettavat solujamme – aivan samoin kuin ne hapettavat eli ruostuttavat rautaa.

Vapaita radikaaleja pääsee kehoon erityisesti:


Jokainen solumme joutuu päivittäin n 10.000 vapaaradikaalin hyökkäyksen kohteeksi. Jos vapaat radikaalit pääsevät solun pintakerroksen läpi, ne saattavat osua DNA:an ja vahingoittaa sitä. Solun jakautuessa myös vahingoittunut DNA jakautuu. Solu jonka DNA on vahingoittunut voi muuttua syöpäsoluksi ja alkaa jakautua kontrolloimattomasti.

Solujen pinnalle tulevat vapaat radikaalit saattavat muuttaa solun antigeenejä, jolloin immuunijärjestelmä ei tunnista solua omaksi ja alkaa tuhota sitä. Tällaisia autoimmuunisairauksia esiintyy varsinkin kilpirauhasessa, ohut- ja paksusuolessa ja nivelissä. Vapaaradikaalien oksidoimaan verisuonen seinäsoluun alkaa verestä tarttua kalsiumia, joka toimii kuin sementti tukkeuttaen verisuonen. Liikunnan aikaansaama maitohappo sitä vastoin irrottaa kalsiumia verisuonista ja edistää siten ratkaisevasti terveyttämme..

Vapaat radikaalit aiheuttavat siis:
Terve organismi on koko ajan tasapainossa ( homoöstase ). Se tuottaa yhtä paljon uusia soluja kuin entisiä tuhoutuu. Jotta uusia soluja voi muodostua tulee ravinnossa olla riittävästi kaikkia välttämättömiä aminohappoja. Soluvaurioita syntyy herkästi niissä elimissä, joissa solurakenteet sisältävät runsaasti monityydyttämättömiä rasvahappoja kuten sydämen, hermoston, aivojen, limakalvojen ja luuytimen solut. Mitä enemmän elin käyttää happea, sitä enemmän syntyy vapaita radikaaleja. Keuhkot ovat näin ollen erityisen alttiita oksidatiivisille soluvaurioille.

Saksalainen kansanviisaus sanoo: ”Der Tod sitzt in Darm” ” Kuolema vaanii suolistossa”, tai ” Der Mensch ist, was er isst” ” ihminen on mitä syö”.

Jotta ravintoa voisi käyttää optimaalisesti hyväksi, on suoliston oltava ehdottoman terve. Suolisto näyttelee myös tärkeää osaa immuunijärjestelmän toimintakuntoisena pitämisessä. Suoliston solut tuottavat ruoansulatusnesteitä ja -entsyymejä. Nämä tärkeät suoliston solut uusiutuvat 36 tunnin välein

Jos vapaat radikaalit pääsevät tuhoamaan suoliston soluja, se alkaa toimia huonommin. Yleensä näin tapahtuu 50 ja 60 elinvuoden välillä. Proteiini- aineenvaihdunta heikkenee ja elimistö alkaa tuhoutua nopeammin kuin uusia soluja rakentuu. Tämä näkyy ensimmäisenä lihasten heikkenemisenä.

Kaikki tärkeimmät elintoiminnot ovat riippuvaisia valkuaisaineiden oikeasta sulamisesta ruoansulatusjärjestelmässämme. Jos suolisto on vahingoittunut ei sulatukseen tarvittavia entsyymejä synny riittävästi. Myös muut entsyymit tarvitsevat ravinnon valkuaisaineita rakennusaineekseen.


ANTIOKSIDANTTINEN PUOLUSTUSMEKANISMI

Ihmisellä on myös puolustusjärjestelmiä, jotka neutralisoivat vapaita radikaaleja. Jokaisessa solussa on hivenaineita kuten kupari, mangaani, seleeni ja sinkki. Ne toimivat yhdessä C- ja E-vitamiinien, karotenoidien ja flavonoidien kanssa muodostaen antioksidanttisen puolustusjärjestelmän. Antioksidantit reagoivat vapaa radikaali molekyyleihin ja neutraloivat ne.

Entsymaattiset antioksidantit


Sinkin tiedetään estävän radikaaliyhdisteiden syntyä ja pystyvän suojelemaan proteiineja oksidatiivisia rautayhdisteitä vastaan. Seleeni toimii usein entsyymien ainesosana ja pystyy neutraloimaan raskasmetallimyrkkyjä ja estämään glutation peroxidase hapettumisprosessia.

Antioksidanttiset vitamiinit
E-vitamiini suojelee lähinnä solujen rasvapitoista pintakerrosta
C-vitamiini suojelee solun vesiliukoisia sisäosia ja vatsaa neutraloimalla nitraateista muodostuvaa, syöpää aiheuttavaa nitrosaminia ja estää veren paakkuuntumista C- ja E-vitamiinit toimivat usein synergisesti siten, että C vitamiini pystyy ”lataamaan” E-vitamiinin yhä uudelleen C-vitamiini toimii yleensä aina flavonoidien kanssa yhdessä

Betakaroteeni suojelee keuhkoja ja vatsaa. Yksi betakaroteeni molekyyli pystyy eliminoimaan n 1000 vapaa radikaalia. Myös monet muut kartenoidit toimivat betakaroteenin tapaan antioksidanttisesti. Eri tutkimuksissa ja yli 4000 tapauksessa on todettu betakaroteenin alentavan syöpäriskiä puolella. Kuitenkin n 30 % tutkimuksista ei havainnut tätä vaikutusta, mukana myös suomalainen laaja tutkimus. Tiede onkin tulossa siihen tulokseen, että useimmat antioksidantit saattavat tietyissä olosuhteissa toimia pro-oksidantteina esim tupakoivilla ihmisillä. Kasveissa olevan betakaroteenin ei ole todettu toimivan pro-oksidanttisesti, mikä saattaa liittyä siihen, että betakaroteeni yleensä esiintyy yhdessä muiden karotenoidien kanssa.

Tutkimuksissa on todettu seleenin 60 – 100 milligramman päiväannoksina riittävän glutathion peroxydase entsyymin toiminnalle solujen hapettumisen estämisessä. Normaalista ravinnosta Euroopassa saamme vain 30-60 milligrammaa. Amerikassa on arvioitu, että vain 9% väestöstä saa riittävän määrän antioksidanttipitoista ravintoa.


Antioksidanttisesti toimivia entsyymejä ovat mm glutation peroxidase- ja superoxide dismutase-, katalaasi- ja glutation transferaasi- entsyymit. Näitä entsyymejä on yleensä eräissä kasveissa ( tyrnimarja, parsa ), mutta toimiakseen ne tarvitsevat vitamiineja ja hivenaineita, kuten E-vitamiinia ja seleeniä. Muita antioksidanttisesti toimivia yhdisteitä ovat:
Antioksidanttihoidossa pyritään elimistöön antamaan riittävästi antioksidantteja, mutta vähintään yhtä tärkeää on myös huolehtia, että ravinto sisältää riittävästi aineita soluvaurioiden korjaamiseen. Tällöin on myös erittäin tärkeää, että kehomme n 3000 entsyymijärjestelmää on turvattu, jotta entsyymireaktiot pääsevät tapahtumaan tarkoitetulla tavalla. Yhtä tärkeää on myös selvittää, että antioksidanttiset aineet pääsevät imeytymään elimistöön normaalisti.







IMMUUNISYSTEEMI


Ulkoiset tunkeilijat uhkaavat jokaista elävää organismia:


Elävä, terve organismi yleensä selviää näistä hyvin. Kun eliö kuolee, immuunisysteemi pysähtyy ja kestää vain viikkoja, kunnes em. vieraat ovat täysin hävittäneet kuolleen ruumiin. Näitä uhkatekijöitä vastaan meillä on monitasoinen puolustusjärjestelmä:
Puolustusjärjestelmän toimintaan vaikuttaa oleellisesti nauttimasi ravinto sekä elämäntapasi. Ruoansulatustoiminnan tuloksena syntyvät vapaat radikaalit ovat vahingollisia soluillesi, mutta tappavia useimmille elimistöösi tunkeutuneille bakteereille.

Ravinnossa saamasi vitamiinit ja hivenaineet auttavat immuunijärjestelmän kemiallisia reaktioita käynnistymään.

Monet ravintoaineet ovat itsessään antibakteerisia ja auttavat siten välittömästi elimistöäsi. ( kaalit, parsakaali, persilja, tomaatti, piparjuuri, sipuli, valkosipuli, fenkoli, avokado, sitruuna, mustikka, punaherukka, tyrnimarja, kamomilla, nokkonen, paju, peltokorte, siankärsämö, sitruunamelissa, takiainen, väinönputki, koivuhiili, koivun lehdet )

Monet kasvit kohottavat immuniteettia välillisesti esim maksan ja munuaisten toimintaa vahvistamalla tai edistämällä edullista hormonitoimintaa ( artisokka, parsa, parsakaali, soijapapu, vesikrassi, ginseng, porkkana, omena, aronia, musta viinimarja, tyrnimarja, auringonhattu, humala, nokkonen, peltokorte, siankärsämö, takiainen, voikukka, siitakesieni, spiruliinalevä ) Maksan tehtävänä on muuttaa aineenvaihduntajätteitä ja ympäristömyrkkyjä neutraalimpaan muotoon ja siirtää ne sitten sappeen. Sappi puolestaan eritetään pohjukaissuoleen ja sitä kautta ulos.

Ravinnon määrä ja koostumus vaikuttavat oleellisesti hormonitoimintaan ja siten myös immuunivasteeseen. Samalla tavoin vaikuttaa aerobinen liikunta.

Tietyn ravintotekijän puutos voi muuttaa solujen kykyä tunnistaa vieraita ärsykkeitä. Ravitsemustasapainon häiriöt saattavat haitata immuunijärjestelmään kuuluvien solujen yhteistyötä.


Kuorikerros
Immuniteettijärjestelmä rakentuu monista erilaisista osista:
Imunestettä on kehossa kaikkialla. Se kuljettaa veren ravinteet soluille, mutta myös seuloo ne bakteereista. Imusolmukkeet ovat pisteitä, joissa neste uudelleen prosessoituu palautuakseen sitten takaisin tehtäväänsä. Paisuneet imusolmukkeet kertovat bakteerihyökkäyksestä


Valkoisten verisolujen tehtävänä on tuhota bakteereja ja viruksia. Niitä on monen nimisiä:
Valkoiset verisolut ovat bakteereihin nähden erittäin suuria soluja, joten ne pystyvät nielaisemaan sisäänsä bakteereja.

Luuydin tuottaa triljoonia neutrofilejä päivittäin ja ne pystyvät kulkemaan solujen sisälle, jossa ne tuhoavat bakteereja ja vieraita aineita. Tuhoaminen tapahtuu neutrofil solun erittämien kemikaalien avulla. Haavaan tuleva mätä on suurelta osalta kuolleita neutrofilsoluja. Neutrofilit elävät vain päivän verran. Kuoltuaan neurtofilit päätyvät toisen valkosolun, makrofakin syliin. Makrofakin tehtävänä on yksinkertaisesti siivota jätteet. Keuhkoissa toimii alveolar makrofaki, joka puhdistaa keuhkot pölystä ja savusta.

Lymfosyytit ovat lähinnä imunesteessä vaikuttavia valkosoluja. B-solut huolehtivat vasta-aineiden tuotannosta ja T-solut huolehtivat vieraiden aineiden tai olioiden tunnistamisesta sekä eräät niistä jopa tuhoamisesta.

Terveessä toimivassa immuunijärjestelmässä on oltava n 10 000 valkosolua mikrolitrassa verta .

Elimistössämme on MHC tai HLA:ksi kutsuttu järjestelmä, joka systemaattisesti merkkaa kehon omat solut. Näitä vastaan ei hyökätä, mutta kaikkia muita vastaan kyllä. Jos kuitenkin immuunisysteemi hyökkää omia soluja vastaan, silloin on kyse autoimmuniteetista, sairaudesta ( reuma, sokeritauti, AIDS, Alzheimer ) tai pienehköstä viasta kuten allergioissa (=ylireaktioissa) on kysymys.

Rokotus käyttää immuunijärjestelmää hyväksi. Rokottamalla vähäinen määrä virusta tai bakteeria elimistöön, saadaan aikaan hitaasti liikkeelle lähtevä puolustusmekanismi. Elimistö alkaa muutaman päivän sisällä erittää vasta-ainetta, joka sitten tuhoaa tunkeilijan. T solut, jotka vasta-aineen tuottavat, jättävät vasta-aineen mallin muistiin. Seuraavalla kerralla kun sama virus tunkeutuu elimistöön suurina määrinä, vasta-aineen malli otetaan muistista ja tuotanto voi alkaa välittömästi tarpeellisen suuressa mittakaavassa.

Flunssatkin voitaisiin periaatteessa hoitaa rokottamalla. Ongelmana on, että flunssavirukset muuttuvat koko ajan, eikä niihin kaikkiin voida tehdä rokotetta. Vaikka immuunisysteemi toimisikin kunnollisesti, saattaa kuitenkin sattua, että ulkopuolinen hyökkäys ( bakteeri, virus tai myrkky ) on niin nopea ja voimakas, ettei immuunijärjestelmä ehdi tuottamaan riittävän nopeasti riittävää määrää hyökkäyksen tuhoamiseksi. Tällöin on hyvä ottaa avuksi antibiootit. Ne tuhoavat bakteerisolujen seinämät, mutta jättävät muut solut rauhaan. Ongelmana on kuitenkin, että antibiootit tuhoavat myös elimistösi tarpeelliset bakteerit. Toinen vakavampi ongelma on, että bakteerissa syntyy mutaatioita, jotka ovat immuuneja antibioteille. Varsinkin sairaaloissa tästä on tullut suuri uhka.

Tulehdukset, kuume ja turvotukset ovat kaikki immuunijärjestelmän reaktioita johonkin epätavalliseen aineeseen tai olioon.

Virukset, päinvastoin kuin bakteerit, eivät ole eläviä soluja. Ne tunkeutuvat solujen sisälle ja lisääntyvät elävien solujen jakautumisen myötä. Veren valkoinen T-solu tunnistaa soluja, joiden sisälle virus on päässyt, ja tuhoaa tartunnan saaneet solut.

Elimistön immuunisysteemi myös tunnistaa ja tuhoaa syöpäsoluja. Mistä syystä tämä järjestelmä ei sitten aina toimi, ei tiedetä. Ehkäpä syöpäsolut kehittyvät niin hitaasti, että immuunijärjestelmä on alkanut pitää niitä vaarattomina. Immuunijärjestelmähän ei ole sata prosenttinen eikä reagoi kaikkiin vähäisiin häiriöihin. Näin ehkä syöpäsolukin on päässyt hitaasti kehittymään. Jos valkoinen T-solu saadaan tunnistamaan syöpäsolut, voidaan ne myös tuhota.



KEHON MYRKYNPOISTOJÄRJESTELMÄ

Päivittäin elimistöön joutuu monenlaisia myrkkyjä ravinnon, hengitysilman ja juotujen nesteiden mukana. On tietysti tärkeää, että myrkyt saadaan poistettua mahdollisimman tehokkaasti. Maksalla on tehokkaita entsymaaattisia järjestelmiä poistaa ulkopuolelta tulleita vieraita molekyylejä kuin myös kehon toimintojen synnyttämiä myrkkyjä tai kuolleita soluja elimistöstä. Maksan myrkynpoistoentsyymit tarvitsevat B1, B2, B3 ja D vitamiineja sekä seleeniä, sinkkiä ja flavonoideja myrkkyjen hapettamiseen ja myöhemmin C vitamiinia, Betakaroteenia, foolihappoa, B12 ja B6 vitamiineja. Myös E- ja A vitamiini sekä ubikinoni, mangaani, magnesium, kupari, rauta, rikki sekä useat proteiinit osallistuvat kemiallisiin myrkynpoistoreaktioihin. Myös joka solussa on myös oma järjestelmänsä myrkynpoistoa varten joko hapettamalla tai hydrolisoimalla.






KUIDUT ( fiber, Ballaststoffe )


Kuidut ovat kasvien ainesosia eli hiilihydraatteja jotka eivät hajoa ruoansulatuksessa ja jatkavat sen vuoksi kulkuaan suoliston läpi ja ulos. Tämän vuoksi on aiemmin ajateltu, että ne ovat hyödyttömiä ihmiselle ja niinpä viljatuotteista on kuoret ennen jauhamista seulottu pois. Kuidut ovat selluloosaa, hemiselluloosaa, ligniiniä ja pektiiniä. Viljakasvien jyvien kuori on hemiselluloosaa kun taas pektiiniä on hedelmissä ( erityisesti omenassa). Pektiini ja selluloosa eivät sula ruoansulatusjärjestelmässämme, mutta pektiini on kuitenkin vesiliukoinen ja muodostaa veden kanssa geeliä. Sulamattomien kuitujen lisäksi on myös olemassa elimistössämme sulavia kuituja. Näitä on sitrushedelmissä, porkkanassa, sipulissa, vihanneksissa, omenassa, päärynässä, ohrassa ja kaurassa.

Kuitupitoisen ravinnon on kuitenkin todettu olevan ihmiselle äärimmäisen tärkeän, koska sillä on suoraan veren kolesterolia alentava vaikutus. Kuidut hidastavat ravinnon kulkua suoliston läpi ja siten edesauttavat ravinnon imeytymistä vereen. Kuidut sitovat itseensä paitsi vettä myös myrkyllisiä yhdisteitä ja rasvoja sekä kuljettavat ne sitten suoliston läpi ulos. Ne parantavat suoliston toimintaa helpottaen lactobacillys bakteerin kasvua ja siten ehkäisevät ruoansulatuskanavan sairauksia ja -syöpää. Alhainen kuitupitoisuus johtaa myrkylliseen bakteerikantaan. Ravinnon sulamisen hidastaminen on myös erittäin tärkeää ylipainoisille, koska liian nopeasti sulava ravinto varastoituu rasvana kehoon siltä osin kun sitä ei pystytä välittömästi käyttämään energiana.

Kuitupitoinen ravinto estää diabeteksen syntyä, sydän ja verisuonitauteja, syöpää ja peräpukamia sekä kohottaa immuniteettia. Omenassa olevan pektiini kuidun on todettu alentavan veren kolesterolitasoa ja estävän sappikivien muodostumista. Eläinkokeissa on todettu pektiinipitoisen ruokinnan vähentävän verisuonten ja sydämen kalkkeutumista.

Välillisestikin kuitupitoinen ruoka on terveellistä, koska se laskee sokerin, eläinproteiinien ja rasvahappojen osuutta ravinnossa. Suomalaisen tutkimuksen ( 20.000 henkeä ) mukaan eniten kuitupitoista ravintoa nauttivien henkilöiden sydän- ja verisuonitautiriski aleni 30 % vähiten kuitupitoista ravintoa nauttivaan neljännekseen verrattuna. Erityisesti viljatuotteiden kuitu alentaa sydän- ja verisuonitautiriskiä. Kuitupitoinen ravinto parantaa suoliston toimintaa edistämällä hyödyllisten bakteerien kasvua ja mikä tärkeintä se alentaa riskiä sairastua paksusuolen syöpään. Kuidun puute ravinnossa on erityisesti kehittyneiden teollisuusmaiden ongelma. 80 % teollisuusmaiden väestöstä, erityisesti naisista ja vanhuksista, ei saa tarvitsemaansa kuitumäärää ravinnostaan.






LAIHDUTUS


Kun ruoka sulaa ja ravintoaineet pääsevät vereen, veren sokeri nousee ja meille tulee kylläisyyden tunne. Muut täyden vatsan tunteet tulevat ravinnon painosta, volyymista, kuitu- ja rasvamäärästä. Myös ravinnon emäksisyys ( kasvisravinto ) nopeuttaa kylläisyyden tunteen syntymistä



Syö hitaasti sillä voi kestää 20 min ennen kuin veren sokeri on riittävän korkealla antaakseen kylläisen olon. Kalori on energian määrä, joka tarvitaan yhden vesigramman lämpötilan nostamiseen yhdellä asteella.


LAIHDUTUS JA RUOKAVALIO

Jos nauttimamme ravinto on köyhää vitamiineista ja hivenaineista, keho reagoi tähän nälän tunteella melko piankin edellisen ruokailun jälkeen. Saadaksemme tärkeät ravintoaineet me tulemme nauttineeksi aivan liikaa kaloreja ja lihomme.

Laihduttajan osa on ankea. Jatkuvaa kieltäytymistä, hairahtumisista tulevia omantunnontuskia ja pettymistä, kun tuloksia ei synny. Keho reagoi laihduttamiseen kuin nälänhätään:

Energian polttaminen vaatii energiaa. Meidän on syötävä tarpeeksi pitääksemme aineenvaihduntamme toiminnassa. Jos haluat eroon ylimääräisistä rasvakiloista, on aineenvaihduntaa tavalla tai toisella onnistuttava kiihdyttämään.

Onko sitten aineenvaihduntamme jostain syystä hidastunut? Tämä on paljon mahdollista, sillä tyydytetyt kovat rasvahapot liha- ja paistetuissa ruoissa hidastavat aineenvaihduntaa ellei riittävää määrää ns. hyviä rasvahappoja ole saatavilla tasapainottamaan tilannetta. Toisaalta aineenvaihduntamme toimii sitä nopeammin mitä enemmän hyviä rasvahappoja on suhteessa huonoihin. Jos saamme 15 % kaloreistamme hyvistä rasvahapoista, alkaa aineenvaihduntamme toimia vilkkaammin. Ja mitä enemmän Alfa linolenic rasvahappoa ( LNA ) sen nopeammin aineenvaihduntamme toimii.

Iän mukana useimmat lihakset ja sisäelimet pienenevät, jolloin elimistön käynnissä pitämiseen tarvitaan yhä vähemmän kaloreja. Samalla aineenvaihdunta eli kalorien poltto hidastuu. Miehillä rasva kertyy ensin vatsan tienoille ja naisilla pakaroihin ja reisiin Liikunta on ehdottomasti paras keino painon kurissa pitämiseksi. Ns. aerobisessa rasituksessa, jolloin pulssi on 100 – 150 ( iästä riippuen ), elimistömme käyttää glukoosivarastoja ja noin 20 minuutin jälkeen alkaa ottaa tarvitsemansa energian rasvasta. Toinen tärkeä asia on, että liikunnan jälkeen aineenvaihduntamme on kiihkeää ja laskee normaalitilaan vasta noin 48 tunnissa. Mitä enemmän ihmisellä on lihaksia sitä kiihkeämpää aineenvaihdunta on. Jokainen lihasmassan lisäkilo lisää päivittäistä energian kulutusta 35-110 kaloria

Ihminen on luotu liikkumaan ja kehomme järjestelmät tarvitsevat aika ajoin liikuntaa. Jos liikunta on liian rasittavaa, se muuttuu anaerobiseksi. Tällöin kaikki happi tarvitaan lihasten toimintaan eikä sitä riitä rasvan polttamiseen. Vain säännöllinen liikunta johtaa painon kurissa pysymiseen. Liikunnan lopettaminen taas palauttaa vanhan ongelman ennalleen.




TERVEELLISET RUOKAILUTOTTUMUKSET

Esivanhempamme eivät syöneet sokeripitoista ravintoa ( lukuun ottamatta hedelmien fruktoosia ) eikä myöskään tärkkelyspitoista ravintoa ( peruna ).

Tämän vuoksi elimistömme reagoi epänormaalisti sokeriin ja tärkkelykseen. Haiman betasolut alkavat erittää voimakkaasti insuliinia, joka laskee veren- sokerin tasoa, mutta saa myös aikaan kaiken ravinnon varastoitumisen kudoksiin rasvana. Lisäksi insuliini vaikuttaa negatiivisesti koko hormonitoimintaan aiheuttaen mm kolesterolin keräytymisen vereen, immuunijärjestelmän heikentymisen jne. Insuliinin erittymisen määrää ravinteiden ns. veren sokeri-indeksi. Mitä korkeampi indeksi, sitä suurempi insuliinireaktio seuraa.

Matala indexi Korkea indexi
Tomaatit, Sitruuna15Leivokset, Makaronit55
Vihannekset15Banaani, Melonit60
Tuoreethedelmät30Kiillotettu riisi70
Herneet, Pavut35Keksit70
Maitotuotteet35Keitetyt perunat70
Kokojyväleipä40Cornflakes85
Sekaleipä50Porkkana 84
Valkoinen leipä95
Perunalastut95
Rypälesokeri100


On olemassa hyvin tunnettu laihdutusohjelma, joka perustuu ravinnon erotteluun eri aterioilla. periaate on, että: erotetaan happamia ruoansulatusnesteitä vaativat ravinteet eri aterioille kuin emäksisiä vaativat 80% ravinnosta tulisi olla emäksisiä vältetään korkean veren sokeri-indeksin omaavia ravintoaineita

Stressihormonit adrenaliini ja kortisoli aktivoivat lihasten sokerivarastojen käytön ja estävät rasvan käytön. Jos stressi on jatkuvaa olemme koko ajan sokerivarastojen käytön puolella ja rasvavarastoja ei käytetä lainkaan. Jos näin jatkuu pitkään, elimistö vahingoittuu, koska tällainen reaktio on tarkoitettu vain väliaikaiseksi ( pako / hyökkäysreaktio )


ADIPOSTAT, LEPTINE JA OB-GEN HORMOONIT

Nämä hormonit ohjaavat aineenvaihduntaa. Näiden hormonien avulla aivot rekisteröivät ravintomallin. Mitä enemmän kaloreita nautitaan, sitä korkeampi on leptintuotanto. Jos tästä mallista sitten poiketaan, ohjaa adipostat elimistöä insuliinin avulla. Tästä seuraa, että vähäkaloriseen diettiin elimistö reagoi hälytyksellä ja alentaa energiankulutuksen minimiin. Näin laihtumista ei tapahdukaan. Elimistö alkaa suorastaan varastoida näitä vähiäkin kaloreja rasvaksi.

Jos elimistössä on riittävästi elintärkeitä proteiineja, käy aineenvaihdunta korkeilla kierroksilla ja polttaa kaloreita. Jos taas elintärkeitä ravinteita puuttuu, menee elimistö säästöliekille. Entsyymit, jotka katalysoivat näitä reaktioita ovat dejodasit. Aineenvaihdunta kiihtyy ja energian tuotanto nousee.

Peter J. D´ Adamon mukaan proteiinien ja hiilihydraattien suhde ravinnossa on myös riippuvainen veriryhmästä.

Peter J. D´Adamon mukaan ruokavalioeron aiheuttavat sopeutumisemme lektiineihin, jotka ovat liiman kaltaisia proteiineja. Hänen mukaansa veriryhmällesi sopimattomien ravintoaineiden nauttiminen aiheuttaa niiden sisältämien lektiinien liimautumista verisoluihisi. Tässä voi olla järkeä, sillä eläinmaailmassakin ruokavalio on hyvin erikoistunutta. Eläimet syövät vain tiettyjä muita eläimiä valikoidusti. Peter J. D´Adamon mukaan väärän ravinnon nauttiminen aiheuttaa lihomista ja tautiherkkyyttä. D´Adamon veriryhmäteoriaa ei kuitenkaan ole voitu osoittaa oikeaksi.


VÄHÄKALORINEN DIETTI

Kaikki aineenvaihduntatoiminnot tähtäävät tässä tilanteessa vain energian säästämiseen. Kun proteiineja ei tule aineenvaihduntaan, adipostat hormonit reagoivat ja lähettävät adrenalin- ja kortisolhormoneja vereen, jolloin kilpirauhasen toiminta tukahtuu entisestään ja elimistö alkaa ottaa energiaa lihasten proteiinivarastoista ja kuolleista ja sairaista soluista. 200 grammasta valkuaisaineita syntyy tässä tilanteessa 100 gr. glukoosia poltettavaksi energiana. Näin elimistö polttaa ensin n. 1-2 kg valkuaisaineita ennen kuin se alkaa käyttää rasvavarastoa hyväkseen. Vasta 3-5 päivän laihdutuksen jälkeen alkaa rasvan poltto.

Ylipainoisen ongelma on lähes poikkeuksetta liian korkea veren insuliini taso. Tätä voidaan alentaa vain:
Yliravitsemus ja liian vähän liikuntaa johtavat

Elimistön energian käyttö pysyy tasapainossa vain jos liikuntaa on tarpeeksi. Kun verensokeri nousee, haiman betasolut alkavat erittää insuliinia, jolloin maksa alkaa muuttaa veren glukoosia rasvaksi. Kun veren sokeri laskee, haima erittää glukagonia, jolloin veren glukoosi vapautuu energia käyttöön tai varastoituu maksaan.
Siis kun liikunnan puutteen vuoksi insuliinireseptorit vähenevät:
Kun sitten lääkäri määrää hiilihydraattipitoista ravintoa, saattaa tilanne pahentua


PAASTO

Sairastunut eläin ei syö. Se on syömättä niin kauan, että se on jälleen terve. Eläin toimii näin vaistonvaraisesti. Myös kaikki suurimmat uskonnot ovat korostaneet paaston merkitystä.

Sairauksien ja vanhenemisen tärkeimmät syyt ovat solujen uusiutumisen ja aineenvaihdunnan heikkeneminen. Vanheneminen alkaa kun normaalit solujen uusiutumis- ja jälleenrakennusprosessit hidastuvat. Tämä hidastuminen johtuu pääasiassa kuona-aineiden kertymisestä kudoksiin, mikä sitten estää solujen normaalia aineenvaihduntaa.

On normaalia, että elimistössä soluja syntyy ja kuolee jatkuvasti. Kuolleet solut pitää saada pois tehokkaasti, muutoin ne jäävät elimistöön kuona-aineena. Paasto on tehokkain tapa poistaa kuona-aineita.

Paaston periaate on, että elimistö käyttää ulkoisen ravinnon puutteessa omia kudoksiaan. Se käyttää ensin proteiineja, mutta vain kuolleita, sairaita ja vanhoja soluja. Kuolleista ja sairaista soluista muodostuu uusia soluja paaston aikana. Kun ravinnosta saatava energiamäärä putoaa selvästi alle 500 Kcal vuorokaudessa, siirtyy elimistö sisäiseen ravinnon ottoon.

Sen lisäksi, että paasto saa aikaan kuolleiden ja sairaiden solujen uusiokäytön, se myös puhdistaa elimistöä kuona-aineista ja myrkyistä . Munuaiset, maksa ja keuhkot voivat paaston aikana keskittyä pelkästään myrkkyjen poistoon, kun ruoansulatus ei ota niiden kapasiteettia. Iho ja suolisto ovat myös puhdistuselimiä, joiden läpi myrkkyjä poistuu.

Paasto antaa myös ruoansulatus- ja imeytyselimistölle lepoaikaa. Paaston on todettu myös nuorentavan hermostoa ja vilkastuttavan hormonitoimintaa.

Paasto tulisi aina suorittaa käyttämällä tuoremehuja ja kasvisliemiä, jotka antavat elimistölle vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä tarpeellisia entsyymejä. Tuoremehut ja kasvisliemet imeytyvät erittäin nopeasti ja antavat emäksisen vaikutuksen, joka on erittäin tärkeä, koska muutoin paaston aikana veressä ja kudoksissa on liikaa happoja.

Paaston aikana on ainakin kerran päivässä tehtävä perähuuhtelu, jotta kudoksista vapautuneet myrkyt saadaan tehokkaasti ulos. Sauna ja ihon kuivaharjaus tehostavat ihon kautta tapahtuvaa myrkkyjen eliminointia. Kohtuullinen liikunta paaston aikana on tärkeää, jotta luonnolliset eritystoiminnot pysyisivät aktiivisina.

Ennen paaston aloittamista on syytä olla 2-3 päivää pelkällä kasvisruoalla. Paaston loputtua on varovasti alettava nauttia kasvisruokia ja vasta neljäntenä päivänä voi taas alkaa syödä normaalisti.

Seitsemän – kymmenen päivän paasto on yleensä aivan riittävä, mutta turvallisesti voi paastota 30 – 40 päivääkin. Kun elimistö on täysin puhdistunut paastossa, palaa kolmannen päivän jälkeen kadonnut nälän tunne. Silloin paasto on tehnyt tehtävänsä ja se on syytä lopettaa.

Paastohoitoa käytetään etupäässä:


LIIKUNTA


Ihminen on luotu liikkumaan ja kehomme järjestelmät tarvitsevat aika ajoin liikuntaa. Jos liikunta on liian rasittavaa, se muuttuu anaerobiseksi. Tällöin kaikki happi tarvitaan lihasten toimintaan eikä sitä riitä esim rasvan polttamiseen. Liian vähäinen liikunta johtaa paitsi lihasten surkastumiseen myös hormonitoiminnan alentumiseen ja sitä kautta koko puolustusjärjestelmän heikkenemiseen. Liikunta myös irrottaa kalsiumia verisuonien seinämistä ehkäisten siten suonien kalkkeutumista. Liikunta onkin ravinnon ohella tärkein hormonitoiminnan säätelijä. Liikunta saa myös elimistön mukautumaan paremmin levon ja valveillaolon rytmiin. Taiwanin yliopiston tutkimuksessa todettiin miehillä, jotka liikkuivat eniten, olevan 83 % alhaisempi suolistosyöpäriski kuin vähiten liikuntaa harjoittavilla miehillä. Englantilainen 8000 ikääntynyttä miestä käsittävä tutkimus totesi kevyttä liikuntaa, kuten kävely, harrastavien kuolleisuuden olleen 45 % alempi kuin passiivisten liikkujien.

Liikunta on ehdottomasti paras keino painon kurissa pitämiseksi. Ns. aerobisessa, pitkäkestoisessa rasituksessa, jolloin pulssi on 100 – 150 ( iästä riippuen ), aineenvaihduntamme käyttää maksan glykogenivarastoja ja noin 20 minuutin jälkeen alkaa ottaa tarvitsemansa energian rasvasta.. Aerobinen liikunta tarkoittaa, että happea on riittävästi kaikille kehon toiminnoille. Anaerobisessa liikunnassa happea riittää vain lihaksille.

Liikunnan jälkeen aineenvaihduntamme on kiihkeää ja laskee normaalitilaan vasta noin 48 tunnissa. Aerobiset harjoitukset panevat siis veren kiertämään kaikkialla kehossa, mikä on hyödyllisempää kuin lyhytkestoiset voimaharjoitukset. Aerobinen liikunta on laihduttajan menetelmä kun taas anaerobinen, nopeatahtinen, liikunta on lihasten kasvattamiseen sopiva. Erittäin nopeatempoinen, anaerobinen liikunta, saa aikaan kasvuhormonien vapautumisen aivolisäkkeestä. Anaerobisen liikunnan aikana alussa rasvaa ei käytetä energian lähteenä, mutta sen jälkeen tilanne muuttuu. Kasvuhormonin erittyminen saa aikaan rasvan palamisen energiaksi ja samalla se tehostaa proteiinien käyttöä lihassolujen korjaajana ja kasvattajana.

Liikunta ja, varsinkin nopeatempoiset voimaharjoitukset, kasvattavat lihaksia. Veren virtaus kasvaa aktiivisissa lihaksissa ja hiussuonien määrä alkaa lisääntyä. Lihasten solujen energiakeskukset, mitokondriat, voimistuvat. Iltaharjoitukset ovat erään näkemyksen mukaan tehokkaampia lihasten kasvattajia kuin esim aamuharjoitukset.

Sydän kasvaa parhaiten aerobisissa, pitkäkestoisissa, harjoituksissa. Hyvin treenattu sydän saattaa olla 30-40 % normaalia suurempi ja silloin se pystyy pumppaamaan noin 50 % enemmän verta joka lyönnillä. Liikunta siis:

Sydän on ylivoimaisesti voimakkain lihas kokoonsa nähden. Pystyasennossa tehty liikuntasuoritus suurentaa sydämen pumppausvolyymia nuorilla henkilöillä jopa 5 litraa minuutissa. Sydämen iskutilavuus kuitenkin saavuttaa maksiminsa jo reippaassa kävelyssä. Jos olet harrastamatta liikuntaa yhden vuoden, laskee kuntosi n 25 % ja kestää taas vuoden ennen kuin saat sen liikkumalla takaisin.

Kehossamme on noin 600 lihasta ja 200 luuta. Yhden askeleen ottamiseen tarvitaan noin 200 lihasta.. Kun tietty osa kehosta liikkuu, vastaa koko järjestelmä tähän lähettämällä sinne happea ja energiaa veren muodossa. Näin tämä osa kehoa vitalisoituu ja voi paremmin. Jos taas tietty osa kehosta jää jatkuvasti vaille liikuntaa, alkaa se myös jäädä jälkeen hapen ja energian saannissa ja surkastua. Kudosten verenkierto riippuu hiussuonien toiminnasta. Osa hiussuonista tuo verta kudoksiin, osa taas kuljettaa sitä kudoksista takaisin. Liikunnalla ja lämpö / kylmäkäsittelyillä hiussuonien toiminta vilkastuu. Lämpötilan muutos, varsinkin kylmä johtaa stressihormonien lisääntyvään eritykseen, minkä kokemusperäisesti tiedetään johtavan parempaan kipujen sietoon, parempaan stressin sietoon. Olo tuntuu pirteämmältä, mutta unikin tulee paremmin. Kun lihas jännittyy ATP ase entsyymi vapauttaa kalsiumin ja lihaksen rentoutuessa ATP ase vapauttaa magnesiumin

Täysin samoin kuin lihakset, ovat luutkin elävää kudosta, jotka vahvistuvat käytössä. Luulla on myös tärkeä tehtävä verisolujen valmistajana. Luuydin tuottaa 3 miljoonaa punaista verisolua joka sekunti.

Ns. Hammondin käyrästön mukaan liikunta lisäsi ratkaisevasti iäkkäiden ihmisten elinikää, mutta kova liikunta ei tuonut parempaa tulosta kuin kohtuullinen liikuntakaan. Syy tähän on varmasti kovan liikunnan aikaansaama stressihormonien eritys. Kohtuullinen liikunta saa suorituksen jälkeen endorfiini(hormoni)toiminnan käyntiin, mikä tuo voimakkaan hyvän olon tunteen.

Jos ihminen liikkuu vähän tai ei lainkaan, heikkenee insuliinireseptorien toiminta ja niiden määrä laskee. Seurauksena on kohonnut insuliinitaso. Riittävän liikunnan ansiosta sokerivarastot tyhjenevät ja elimistö alkaa polttaa rasvaa. Ilman liikuntaa tämä systeemi passivoituu ja kudokset alkavat rasvoittua. Tästä seuraa, että veren sokeri nousee ja sitten insuliinitaso. Syntyy ylipainoa, veren kolesteroli nousee, verisuonet kalkkeutuvat, verenpaine kasvaa ja syntyy sokeritauti.

Liikunta lisää verisuonien kokoa ja kokonaisverimäärää. Veren hemoglobiini lisääntyy, jolloin sen kyky kuljettaa happea lihaksille kasvaa. Tutkimuksissa on havaittu, että liikunta vähentää veren hyytymisherkkyyttä ja kokkaroitumista sekä vähentää triglyseriditasoa ( rasvahappo ) ja nostaa hyvän kolesterolin, HDL ( kuljettaa rasvoja soluista maksaan ) tasoa. Samalla se myös vähentää haitallisen VLDL kolesterolin erittymistä. Eräässä vuoden kestäneessä 400 hengen tutkimuksessa LDL taso laski vain ryhmässä joka sekä harrasti liikuntaa että nautti kasvisdieettiä. Kun taas kasvisdieetillä olleet, mutta liikuntaa harrastamattomat eivät pystyneet alentamaan LDL tasoaan.

Liikunta tuottaa aina jonkin verran maitohappoa vereen, mikä poistaa kalsiumia verisuonista ja nivelistä vähentäen siten kalkkeutumista. Kohtuullinen liikunta lisää veren tappajasolujen määrää, mikä vahvistaa kokonaisimmuniteettia. Luihin kiinnittyneiden lihasten harjoittaminen lisää näiden lihasten glutamiinin valmistusta. Glutamiini näyttelee tärkeää osaa immuunijärjestelmässä, koska se on tämän järjestelmän makrofakien ja lymfosyyttien keskeinen energian lähde. Kevyt ja kohtuullinen liikunta edesauttaa ruoansulatusta, mutta liian rasittava liikunta vaikeuttaa sitä. Myös maksan toiminta myrkkyjen poistajana tehostuu liikunnan ansiosta.

Liikunta vaikuttaa erittäin monipuolisesti hormonitoimintaan. Kevyt ja miellyttävä liikunta lisää monien positiivisten hormonien toimintaa ja vähentää insuliinin eritystä. Tästä johtuen liikunta ehkäisee tai ainakin hidastaa aikuisiän diabeteksen syntyä. Liikunnan aikana aivojen verenvirtaus voi lisääntyä jopa 30 prosenttia. Tämän oletetaan johtavan muistin parantumiseen ja oppimiskyvyn lisääntymiseen. Hormonitoiminnan kannalta liikunnan pitäisi olla kävelyä ja kuluttaa n 2000 kaloria viikossa ( = 6 h kävelyä ) Liikunnan aktivoimat eikosanoidihormonit laajentavat verisuonia ja kasvattavat hapenottokykyä verisuonista lihaksiin.

Parhaita liikuntamuotoja ovat kävelyn ja sauvakävelyn lisäksi soutu, uinti, hiihto ja pyöräily, koska ne ovat liikeradoiltaan sulavia, monipuolisia eivätkä kohdista lihaksiin äkkinäisiä iskuja.






LUONNONLÄÄKETIEDE


Luonnonlääketieteen mukaiset hoitomuodot pyrkivät poistamaan sairauksien syyt parantamalla elimistön vastustuskykyä ja kohottamalla sen omia parantamismekanismeja. Se myös korostaa jokaisen omaa vastuuta terveydestään.

Luontaishoidossa sairauden diagnoosilla ei ole suurta merkitystä. Pääasia on saada elimistön pysähtynyt itseparantamisjärjestelmä toimintaan ja hoitamaan potilasta kokonaisuutena. Luonnonlääketiede ajattelee, ettei tauti tartu ihmiseen, vaan huonosti hoidettu elimistö houkuttelee tauteja. Ajatuksena on, että ylläpidetään terveyttä pikemminkin kuin parannetaan sairautta ja myös, että elimistöllämme on kunnossa ollessaan kyky puolustautua kaikkia sairauksia vastaan.

Ns. aktiivisessa hoidossa elimistölle annetaan ärsyke, joka käynnistää syystä tai toisesta pysähtyneen itseparannusmekanismin ( homeopatia, akupunktio, kylvyt, hieronta, harjaus, kirkasvalohoito jne )

Luonnon lääketieteen mukaiset hoitomuodot ovat:


Kuitenkin, jos olet sairas, mene lääkäriin. He ovat asiantuntijoita. On turvallisempaa ymmärtää luonnon lääketiede mieluummin terveyttä ylläpitäväksi kuin sairauksia parantavaksi.


KASVIEN VAIKUTTAVAT AINEET

Kasveja, joissa on ihmisen elintoiminnoille erityisen hyödyllisiä aineyhdisteitä kutsutaan: Nutraseuttiseksi , fytokemikaaliseksi , farmaseuttiseksi , funktionaaliseksi , fitnessravinnoksi jne. Kasvien terveysvaikutuksia on tutkittu vielä vähän ja lähes ainoastaan yliopistojen toimesta.


Vitamiinit

Kasvit sisältävät vaihtelevia määriä kaikkia muita vitamiineja, paitsi D, K ja B12 ( kuitenkin tyrni ja soija sisältävät näitä ). Erityisen tärkeitä ovat C- ja E- vitamiinit, kartenoidit ja foolihappo. Hyviä vitamiinien lähteitä ovat tyrni, ruusunmarja, mustaherukka, parsakaali, parsa ja porkkana.


Kivennäis- ja hivenaineet

Kaikki ihmisen tarvitsemat kivennäis- ja hivenaineet ovat kasveissa. Hyviä kivennäis- ja hivenainelähteitä ovat ruusunmarja, kaalit, pähkinät ja hunaja


Flavonoidit

Flavonoidit ovat kasvien vesiliukoisia pigmenttejä ja erinomaisia antioksidantteja. Ne lisäävät hiussuonien verenkiertoa ja vaikuttavat yleisesti tulehduksia ehkäisevästi. Usein ne ovat myös antikarsinogeenisiä aktivoimalla entsyymejä, jotka pystyvät neutraloimaan myrkkyjä. Hyviä flavonoidilähteitä ovat aronia, tyrni, sipulit, kaalit, männyn nila, orapihlaja, mustikka ja parsa.


Kartenoidit

Kartenoidit ovat kasvien rasvaliukoisia pigmenttejä, joista osa toimii A vitamiinin esiasteena, kuten betakaroteeni. Kartenoideilla on antioksidatiivisia, immuunijärjestelmää vahvistavia ja syöpää ehkäiseviä vaikutuksia. Kartenoideja on erityisesti porkkanassa, tyrnissä, parsakaalissa, persiljassa, auringon hatussa ja yleensä keltaisissa kukissa, marjoissa ja hedelmissä.


Hiilihydraatit

Kasvit sisältävät pääasiassa hiilihydraatteja, joista ihmisen elimistö valmistaa glukoosia lihasten ja aivojen energiaksi. Ylimääräinen glukoosi ( sokeri ) muuttuu maksassa glykogeniksi ( rasva ) ja varastoituu kudoksiin.


Eteeriset öljyt

Eteerisiä öljyjä käytetään pääasiassa kosmetiikassa ja aromaterapiassa, mutta myös laajalti lääkkeenomaisesti niiden antiseptisten ja immuniteettia kohottavien vaikutusten vuoksi. Nämä öljyt ovat yleensä aineyhdisteitä sisältäen terpeenejä ja fenoleja. Eteerisiä öljyjä on lähinnä yrttikasveissa kuten auringonhattu, kamomilla, siankärsämö jne, mutta myös sipuleissa.


Monityydyttämättömät öljyt

Monet kasvit sisältävät runsaasti ihmiselle välttämättömiä hyviä monityydyttämättömiä öljyjä. Esimerkiksi: soija, oliivi, pellava, rypsi, pähkinä ja tyrni. Lohi, silakka ja makrilli ovat kaloja, joiden liha sisältää tyydyttämätöntä Omeg3 rasvahappoa.


Proteiinit

Kasveissa ei yleensä ole paljon proteiineja. Kuitenkin proteiineja on runsaasti soijassa, perunassa, viljakasveissa, pinaatissa, pavuissa ja pähkinöissä.


Kuidut

Kuituja on kaikissa kasveissa, mutta erityisen paljon mm. parsassa, omenassa, raparperissa ja yleensä kaikissa vihanneksissa sekä viljakasveissa. Kaura sisältää runsaasti sekä vesiliukoisia että liukenemattomia kuituja, jotka edistävät suolen toimintaa.


Saponiinit

Saponiinit ovat terveysyrteille tyypillisiä sokeriyhdisteitä. Ne ovat saippuamaisia, emulsioivia ja puhdistavia aineita, joita käytetään mm. ihonhoidossa. Saponiinit voivat olla vaikutuksiltaan antibakteerisia, veren kolesterolia alentavia ja immuunireaktioita parantavia. Niiden vaikutus voi myös olla myrkyllinen, koska ne vapauttavat hemoglobiinia punasoluista. Palkokasvit sisältävät yleensä runsaasti saponiineja.


Alkaloidit

Alkaloidit ovat voimakkaasti psyykeen vaikuttavia aineita, jotka suurina annoksina voivat olla myrkyllisiä. Morfiini, kafeiini, nikotiini ovat näistä tunnetuimmat.


Glykosiidit

Glykosiidit ovat yleensä sydäntä ja keuhkojen toimintaa rauhoittavia sokeriyhdisteitä. Hyvin usein ne kuitenkin ovat myrkyllisiä, kuten esim kielossa.


Tanniinit

Tanniinit ovat polyfenoleja, jotka vaikuttavat ihmisessä antiseptisesti ja tulehduksia estävästi. Punaviineissä ja mustikassa on tunnetusti runsaasti tanniineja.


Hedelmähapot

Hedelmähapot ovat suhteellisen laimeita yhdisteitä. Tunnetuimmat niistä ovat omena-, viini- ja sitruunahappo. Hedelmähapot toimivat verisuonia puhdistavasti, kelatoivasti. Hyviä lähteitä ovat sitruuna, omena, karpalo, puolukka ja mustikka.


Hedelmäsokerit

Hedelmäsokerit ovat makeampia kuin ruokosokeri, mutta kuitenkin sopivampia diabeetikoille kuin ruokosokeri


Entsyymit

Kasvit sisältävät runsaasti entsyymejä, joita ihminen välttämättä tarvitsee, koska ihmisen elimistö ei tuota niitä kaikkia itse. Hedelmistä ja vihanneksista saamamme entsyymit toimivat kehossamme viruksia, bakteereja sekä myrkyllisiä aineita ehkäisevästi.


Kumariinit

Kumariinit ovat elävässä kasvissa glykosidi muodossa ja vapautuvat vasta kasvin kuivatessa. Kumariinit antavat voimakkaan tuoksun. Niillä on verisuonia laajentavia, bakteereja tuhoavia ja ultraviolettisäteilyä estäviä ominaisuuksia.


Karvasaineet

Karvasaineet ovat yleensä terpeni-, glykosidi- ja laktoniyhdisteitä, jotka erittäin pieninä pitoisuuksina antavat voimakkaan maun ja siten käynnistävät ruoansulatusnesteiden erityksen.




PROBIOOTIT


Probioteiksi ( pro bio = elämän hyväksi ) kutsutaan hyviä bakteereja, jotka asuvat ihmisen suolistossa. Meille tuttu antibiootti on näiden vastakohta ja tuhoaa kaiken elävän bakteerikannan elimistössämme, niin pahat kuin hyvätkin bakteerit. Tärkeimpiin näistä hyvistä kuuluvat Lactobacillus acidophilus ja Bifidobacterium bifidum. Acidophilus on vallitsevana ohutsuolen mikroflorassa ja bifidus taas paksusuolen mikroflorassa. Terveessä suolistossa on yli 400 erilaista mikro-organismia. Paksusuolessa saattaa olla millimetriä kohden miljardeja mikro-organismeja, ohutsuolessa vain tuhansia ja mahalaukussa, joka on hyvin hapan ympäristö, vain kymmeniä. Suolistobakteereja on niin paljon, että niiden yhteispaino on 2-3 kg.

Nämä bakteerit ovat välttämättömiä ruoansulatukselle, imeytykselle ja immuunijärjestelmän toiminnalle. Ne estävät muiden myrkyllisten mädättäjäbakteerien ja sienien syntymisen. Muita hyödyllisiä suolistobakteereja ovat: Lactobacillus bulgarius, Lactobacillus paracasei, Lactobacillus rhamnosus, Bifidobacterium infantis, Bifidobacterium longum, Streptococcus thermophilus jne.

Kaikki nämä hyödyntävät laktoosia, mutta auttavat elimistöä sulattamaan proteiineja entsyymejä tuottamalla. Kuumennettuna proteiinit usein sulavat heikosti muun, etenkin kasvisravinnon yhteydessä nautittuina, ja aiheuttavat siten elimistössä myrkytystiloja. Laktoosipohjaiset bakteerit löytyivät kun tutkijat alkoivat selvittää, miksi bulgarialaiset vuosisadan alussa elivät selvästi pitempään kuin muut kansallisuudet. Bulgaarit nauttivat säännöllisesti käyneitä maitotuotteita, joiden bakteerit lisäsivät ihmisen terveyttä ja immuniteettia. Näissä maitohappokäyneissä tuotteissa lactobacillus ja bifidus estävät mädättäjäbakteerien toiminnan ja siten edistävät ravinnon säilymistä.

Nämä bakteerit auttavat ruoansulatuksessa ja sen imeytyksessä sekä laskevat kolesterolitasoa. Ne pystyvät auttamaan kalsiumin imeytymistä, tuottamaan B- ja K- vitamiineja sekä entsyymejä, jotka toimivat hiilihydraattien, valkuaisaineiden ja rasvojen sulatuksessa.

Suolistobakteerit näyttävät auttavan tautien ja tulehdusten parantamisessa nostamalla kehon interferonitasoa ja tuottamalla laajat varastot vasta-aineita, joita immuunisysteemi voi käyttää monissa tilanteissa. Ne auttavat herpekseen, ihottumiin, ruoansulatusongelmiin, krooniseen väsymykseen ja autoimmuunitauteihin kuten reuma ( fibromyalgia ), myrkytyksiin jne. Lactobacillus ja bifidus bakteerit pystyvät estämään mm salmonella- ja kolibakteeritartuntaa. Laaja vaikutusalue johtuu yksinkertaisesti siitä, että ruoansulatus ja terve suolisto on kaiken terveyden perusta. 70 %:lla naisista ja 40 %:lla miehistä on hiivasieniongelmia, jotka on poistettavissa hyvällä maitohappobakteerikannalla.

Koska antibiootit tuhoavat ruoansulatuselinten bakteerikantaa, tutkijat suosittelevat acidophiluksen ja bifidiumin kannan lisäämistä nauttimalla erikoisjogurtteja tai maitoja, joihin on lisätty näitä bakteereja. Lactobasillus bakteereja on myös kaikissa hapattamalla valmistetuissa tuotteissa kuten hapanleipä, hapankurkku, hapankaali ja hapatetut sienet. Juustoissa, kuivatuissa makkaroissa, kuivatuissa lasten ruoissa ja jopa jäätelössä on Enterococcus faecium nimistä maitohappobakteeria, joka myös vaikuttaa suotuisasti ihmisen immuunisysteemiin, mutta sillä voi myös olla haittavaikutuksia voimakkaan antibioottiresistanssin vuoksi.

Bakteerikanta voi myös heikentyä aspiriinin, kortisonin, heikon ruokavalion ( liikaa rasvaa ja proteiineja ), hiivan, sokerin, stressin, alkoholin tai liiallisen sinkin vuoksi. Tutkimuksissa on myös todettu, että iän mukana ihmisen hyödyllinen bakteerikanta vähenee ja vastaavasti myrkyllisiä yhdisteitä tuottavat clostridium perfrigens kannat lisääntyvät. Eräs tutkimus havaitsi näitä bakteereja ( Bifido infantis mm. ) sisältävien maitotuotteiden vähentävän suolistosyöpäriskiä. Eräs toinen tutkimus taas havaitsi bifiduksen olevan hyväksi maksan, munuaisten ja haiman terveydelle. Eräissä tutkimuksissa on myös todettu maitohappobakteerien vähentävän oleellisesti veren kolesterolia. Laktoosi- intoleranssiin maitohappobakteerit myös auttavat.

Näitä bakteereja sisältäviä tuotteita tulisi nauttia tyhjään vatsaan parhaan tuloksen saavuttamiseksi.

Laktoosi on hyvien suolistobakteerien ravintoa. Laktoosi ei sula mahalaukussa eikä ohutsuolessa, vaan se kulkee sulamattomana paksuun suoleen, missä bakteerit käyttävät sen ravinnokseen. Nämä hyvät bakteerit kiinnittyvät suoliston seinämiin ja erittävät acidofilin antibioottia, joka tuhoaa myrkkyjä erittävät bakteerit

Lactobacillusbakteereja saa jogurteista ja maitohappokäytetyistä kasviksista, kuten hapankaalista, hapatetuista sienistä ja kurkuista. Kuitenkaan kaikista teollisesti tuotetuista jogurteista ja kurkuista ei löydy tätä bakteerikantaa. Suolakurkut, hapankaalit ja sienet ovat yleensä vain etiikassa marinoitu eivätkä maitohappokäytettyjä kuten ennen vanhaan. Hyvän bakteerikannan ylläpito edellyttää myös, että ruokavalio on selvästi tuore ja raakaravinto -pitoinen kuumennettujen ja säteilytettyjen ruokien asemesta.

Hyvien bakteerien lähteenä tunnetaan myös oluthiiva, jolla on hoidettu menestyksellisesti ripulipotilaita. Myös soija ja maa-artisokka ovat hyvää bakteerikantaa suosivaa kasvisravintoa.

Probioottihoitoa käytetään paitsi





PROTEIINIT



Ravinnon proteiinit muodostavat elimistössä 22 eri aminohappoa ja linkittävät niistä tuhansia erilaisia yhdisteitä entsyymien kanssa. Kolmetoista näistä 22 aminohaposta syntyy ihmisen elimistössä, josta syystä niitä sanotaan ei-välttämättömiksi. Yhdeksän niin sanottua välttämätöntä aminohappoa meidän tulee saada ravinnostamme, koska elimistömme ei niitä valmista.

Lihassa, maidossa ja kananmunissa on kaikki välttämättömät proteiinit, kun taas kasvisproteiineissa usein puuttuu joitakin välttämättömiä.

Koko ihmisen energia- ja solujen rakennusaine-aineenvaihdunta perustuu valkuaisaineisiin ( proteiineihin, aminohappoihin ).

Välttämättömiä proteiineja ovat:



Elimistö ei myöskään pysty näitä valkuaisaineita varastoimaan, joten niitä on saatava ravinnosta jatkuvasti.

Ravinnon valmistaminen kuumentamalla muuttaa proteiinien rakennetta. Raaka liha ja varsinkin kala ovat erinomaisia proteiinilähteitä. Soijajauhevalmisteet ja varsinkin, jos niihin on lisätty kuivamaitoa, ovat erinomaisia proteiinilähteitä, koska niitä ei tarvitse kuumentaa valmistettaessa.

Useimmat tutkijat ovat tulleet tulokseen, että 30-50 g valkuaista päivässä riittää ja tästäkin 2/3 saisi olla kasvisvalkuaisia. Kypsennetyt eläinvalkuaiset ovat vahingoksi terveydelle. Todellisen tarpeen ylittävän valkuaisen sulatuksessa elimistöön jää myrkyllisiä aineenvaihdunta- jätteitä. Myös, jos suolistossa vallitsee häiriintynyt pieneliökanta, pääsevät proteiinit mätänemään bakteeritoiminnan seurauksena niin, että myrkyllisiä ammoniumyhdisteitä syntyy.

Tästä seuraa: Näitä proteiinien sulamishäiriöitä välttämään tarvitaan vahva Lactobacillus ja Bifiduskanta. Siemenissä, jyvissä ja pähkinöissä on kaikki ihmiselle välttämättömät valkuaiset Kasvisvalkuainen on biologisesti arvokkaampaa kuin eläinvalkuainen Kypsentämättömät valkuaiset ovat parempia kuin kypsennetyt Kaloissa on runsaasti välttämätöntä metionini proteiinia, sekä seleeniä, A- ja D vitamiinia. Perunassa ja kaikissa vihreälehtisissä kasveissa on parasta täydellistä valkuaista

On täysin mahdotonta olla saamatta riittävää määrää valkuaista edellyttäen, että syö riittävästi luonnollisia, jalostamattomia ruokia.

Valkuaisainetarve tulee tyydytettyä puolella määrällä, kun valkuainen syödään raakana eikä kypsennettynä.

Uskonnollisista syistä lihasta kieltäytyvillä on huomattavasti vähemmän:

Bulgariassa on 16 000 sata vuotta täyttänyttä miljoonasta kun USA:ssa on vain 9. He syövät yksinkertaisemmin valmistettua ruokaa ja paljon maitohappokäytettyjä maitotuotteita.

Proteiinien imeytymiselle on välttämätöntä, että veren hemoglobiini ja suolisto on täysin kunnossa ( lactobasillikanta ). Ensimmäinen pieni merkki ruoansulatushäiriöistä on hiusten harmaantuminen.

Proteiinin saanti kehittyneissä teollisuusmaissa ei normaalisti ole ongelma, koska sitä on lihassa, kanassa, kalassa, munissa ja pähkinöissä. Maitotuotteet ja pavut ( erityisesti soijapavut ) ovat myös pääasiallisesti proteiinia. Proteiinin puutetta esiintyy kehitysmaissa ja pelkästään kasvisravintoa nauttivilla. Proteiinien silatusta edistää jo muinaisten roomalaisen tuntema viikuna. Se sisältää entsyymejä, jotka auttavat ruoansulatusta.

Proteiinin pääasiallisin tehtävä on ihmisen kudosten rakentaminen ja korjaaminen. Ihmisen kehon painosta 20 % on proteiinia, 60 % vettä ja loput rasvaa ja mineraaleja ( kalsium ) USA:n RDA suositus on keskikokoiselle miehelle min 60 g proteiinia per vuorokausi. Nykyään yhä useammat tutkijat ovat sitä mieltä, että 20 – 40 g proteiinia vuorokaudessa on täysin riittävä määrä. Liian runsas proteiinien saanti aiheuttaa kalkin puutosta ja luiden rappeutumista. Runsas kuumennettujen proteiinien saanti voi vaikuttaa myrkytyksenomaisesti, koska ne sulavat heikosti. Tämä rasittaa maksaa. Jos elimistö joutuu käyttämään proteiineja energian lähteenä, kasvaa veden kulutus moninkertaiseksi.

Myös monet hormonit ja entsyymit koostuvat proteiineista, veren hemoglobiini on proteiinia jne. Eräiden proteiinien tehtävänä on kuljettaa aineita solujen välillä. Toiset ovat kemiallisia lähettejä kuljettaen viestejä soluista toisiin. Eräät taas ovat elimistön puolustajia vieraita aineita vastaan, kuten esim. bakteereja ja viruksia. Proteiineja voi elimistö käyttää myös energian tuotantoon, vaikka se ei proteiinin tehtävä olekaan. Proteiinissa on 4 kaloria / gramma.

Virallisten normien mukaan tarvitset proteiineja 1 g rasvatonta painokiloasi kohden, jos et harrasta lainkaan liikuntaa ja 1,4 g, jos liikut kohtuullisesti. Yleisesti tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että puolet tästä riittää hyvin.

Ei-välttämättömät aminohapot Glutationi, L-cysteini, L-glutaminihappo ja glysini imeytyvät nopeasti ja ne puhdistavat verisuonia raskasmetalleista ja kalkista.

N-ASETYLI SYSTEINI ( NAC )
NAC on aminohappo, jolla on voimakas antioksidanttinen ja immuunijärjestelmää myrkyiltä suojaava vaikutus. Tiedemiehet arvioivat, että NAC:llä on aivan ratkaiseva osuus ikääntymisprosessissa. NAC tasapainottaa glutationitasoa maksassa, keuhkoissa, munuaisissa ja luuytimessä.

HOMOKYSTEINI
Elimistömme valmistaa homokysteiniä, joka on yhtä vaarallinen kuin kolesteroli terveydellemme. Homokysteini on rikkiä sisältävä valkuainen. Sitä syntyy lihatuotteiden sisältämästä metioniinista elimistössämme. Se saa aikaan verisuonien seinämien kovettumistautia. Suomalaisilla on erittäin korkea homokysteinitaso. Homokyteinitasoa on menestyksellisesti alennettu foolihapolla, B6- ja B12-vitamiineilla. Näitä saa tyrnimarjasta, oluthiivasta, soijasta ja vihreistä vihanneksista ( parsa ). Pitkään koholla ollut homokysteinitaso saattaa aiheuttaa sydäninfarktin henkilölle, jolla ei ole ylipainoa, kohonnutta kolesterolia, ei tupakoi ja jonka veriarvot muutenkin ovat kunnossa.



RASVAT ELI LIPIDIT



Rasvat ovat ihmisen pääravintoaineita hiilihydraattien ja valkuaisaineiden (proteiinien) rinnalla. Rasvat jaetaan :



Rasvat toimivat paitsi energian lähteinä myös rasvaliukoisten vitamiinien kuljettajina. Rasvahapot ovat täysin välttämättömiä ihmisen elintoiminnoille, esimerkiksi hemoglobiinin tuotannolle, koska ne kuljettavat happea, elektroneja ja energiaa aineenvaihduntaprosessissa. Ne ovat myös tärkeitä munuaisten toiminnalle, hyvän kolesterolin kuljettajana, sydämen tahdistajana sekä immuunijärjestelmämme toiminnalle. Rasva on myös energian varastoitumismuoto ( triglyseridi ) kehossa. Tietyissä olosuhteissa keho alkaa hyödyntää sitä varaenergian lähteenä. Ns. hyvät rasvahapot ovat eikosanoidihormonien rakennusaine ja tätä kautta rasvatasapaino vaikuttaa koko hormonitasapainoon.

Ruoansulatusjärjestelmässä lipase niminen entsyymi hajottaa rasvan glyseroliksi ja rasvahapoiksi, joista sitten muodostuu triglyseridiä. Verenkierto kuljettaa triglyserideitä soluihin, jotka sitten joko polttavat sen energiaksi tai varastoivat sen. Grammassa rasvaa on 9 kaloria kun taas hiilihydraateissa ja proteiineissa on vain neljä kaloria.

Terveelliset Omega 3 ryhmään kuuluvat rasvahapot suojelevat meitä sydän- ja verisuonitauteja vastaan ja parantavat immuunijärjestelmää ehkäisten tulehduksia. Vitamiineja tarvitsemme vain joitakin mg/päivä, mutta rasvahappoja tarvitsemme useita grammoja / p. Rasvat hidastavat hiilihydraattien sulamista samoin kuin kuidut estäen siten hiilihydraattien varastoitumista rasvana kehoon.

Rasvahapot muodostuvat vety- ja hiiliatomeista. Tyydytetyissä rasvahapoissa jokaisella hiiliatomilla on kaksi vetyatomia ja tyydyttämättömissä puuttuu yksi vetyatomi kun taas monityydyttämättömissä puuttuu 2-6. Käytännössä tämä ero näkyy sulamislämpötilana. Tyydytetyn steariinirasvahapon sulamislämpötila on n 70 C ja monotyydyttämättömällä oleiinihapolla se on 13 C, kun taas monityydyttämättömällä linolihapolla se on –5 C.

Ravinnossa pitää olla 15-30 % rasvaa, josta puolet hyviä rasvahappoja. Nykyihmisellä ravinnossa on kuitenkin usein 40-50 % rasvaa ja moninkertaisesti enemmän kiinteitä ( tyydytettyjä ) tai kemiallisesti ( hydrogenoituja ) kasvisöljyjä kuin erittäin terveellisiä ja välttämättömiä Omega 3 öljyjä. Tyydytettyjen rasvojen osuus kokonaisenergian-tarpeestamme saisi olla vain 10 %. Viimeisen 100 vuoden aikana ihmisen ravinnon koostumus on muuttunut oleellisesti ja tyydytettyjen rasvojen osuus on noussut suhteessa tyydyttämättömiin ja monityydyttämättömiin.

Ihmisen elintoiminnot tarvitsevat välttämättä erityisesti kahta monityydyttämätöntä rasvahappoa:

Näitä kutsutaan myös hyviksi ( välttämättömiksi ) rasvahapoiksi ( EFA; Essential Fatty Acids ). EFA rasvat pystyvät kuljettamaan kehosta myrkyllisiä öljyliukoisia aineita, kuten bakteereja, viruksia ja sienityyppisiä ainesosia ulos ja pitämään solun sisällä proteiineja, entsyymejä ja perintötekijöitä.
Välttämättömiä rasvahappoja on kaikkiaan kahdeksan ja ne jaetaan kahteen ryhmään:

Kokonaisenergiantarpeesta n 5% olisi oltava linolihappoa ( LA ) ja 1% alfa linolenihappoa ( LNA ). Ongelma on, että näitä määriä ei nykyajan ravinnosta saa. Amerikkalaiset terveysviranomaiset arvioivat, että saamme keskimäärin vain 5% tarvitsemistamme hyvistä rasvahapoista. Omega 6 Linolihappoa on kokojyväviljassa ja kasvisöljyissä. Omega 6 arakidonihappoa on taas lihatuotteissa. Näitä saamme riittävästi ravinnostamme. Omega 3 rasvahappoja keskiverto amerikkalainen saa aivan liian vähän. Niitä on kalatuotteissa, pellavan siemenissä ja vihreälehtisissä kasveissa kuten esim parsakaali.

Jyvissä, siemenissä ja pähkinöissä on runsaasti lesitiiniä ja tyydyttämättömiä rasvahappoja. Tyydyttämättömät rasvahapot taas ovat ruokavalion aivan elintärkeä osa. Niiden puute aiheuttaa ihottumaa, ihon kuivumista, hiustenlähtöä, munuaissairauksia, eturauhasen toimintahäiriöitä jne.

Pellavan siemenissä ja kylmän veden kaloissa, erityisesti lohessa, silakassa ja makrillissa on eikosapentenhappoa, joka kuuluu Omega3 eli hyviin rasvahappoihin. Nämä EPA (eicosapenteoni) ja DHA (docosahexeoni) rasvahapot vaikuttavat hermojärjestelmään ja verenpaineeseen ja veren paakkuuntumista estävästi samalla tavoin kuin aspiriini.

Varsinkin LNA:n puute näkyy korkeana verenpaineena, korkeana kolesterolina, veren paakkuuntumisena, tulehduksina ja ihon kuivumisena.

Molemmat LA ja LNA ovat erittäin epävakaita ja pilaantuvat valon ja hapen vaikutuksesta, joten ne on saatava ravinnosta eikä pullotettuna. Rasvojen vähentäminen ruokavaliossamme johtaa helposti siihen että kehomme tuottaa yhä enemmän vereen ns. VLDL molekyylejä, jotka ovat terveydellemme haitallisia.

Margariinit ovat kemiallisesti tuotettuja monityydyttämättömiä rasvahappoja. Ne on valmistettu kasvisöljyistä hydrogenoimalla, mikä lisää niiden hapensietokykyä ja kiinteyttä. Hydrogenointi voidaan tehdä täydellisenä tai osittaisena, jolloin osa rasvasta jää öljymäiseen monityydyttämättömään muotoon. Täysin hydrogenoidussa rasvassa ei ole enää monityydyttämättömiä rasvahappoja lainkaan. Ne laskevat sekä LDL ( paha) että HDL (hyvä) kolesterolia, mikä lisää sydäntautivaaraa.( HDL = High Density Lipoprotein, LDL = Low Density Lipoprotein). LDL rasvahapot edistävät kolesterolin kuljetusta elimistön soluihin, kun taas HDL kuljettaa sitä soluista pois maksaan. Myös osittain hydrogenoidut rasvat, joita on teollisesti valmistetuissa elintarvikkeissa ovat sulamattomia ja juuttuvat solujen seinämiin estäen niiden normaalin aineenvaihdunnan. Paljon eläinrasvaa sisältävä ravinto rasittaa verenkiertojärjestelmän lisäksi myös maksaa.

Kaikki ylimääräinen sokeri muuttuu kehossamme rasvaksi. Sokeri voikin näytellä suurempaa osaa veren paakkuuntumisessa kuin kolesteroli.

Oliiviöljyssä on erittäin runsaasti tyydyttämättömiä rasvahappoja ja sen käyttäminen ravinnossa laskee (LDL) rasvamolekyylien määrää veressä, mikä suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta.

Arakinodi-niminen happo on epäsuotuisten hormonien rakennusaine. Vältä siis munan keltuaista, sisäelimiä ja punaista, rasvaista lihaa.

Tutkimusten mukaan Kreikassa on ihmisiä, jotka saivat 40 % energiastaan rasvasta (oliivi = tyydyttämätön) ja silti heillä oli maailman alhaisin sydäntauti esiintymä. Eskimot taas saavat erittäin suuren osan kaloritarpeestaan rasvasta ja silti heillä on erittäin alhainen sydän- ja verisuonitauti sairastuvuus. Tämä näyttää johtuvan siitä, että heidän nauttimansa rasva on pääosin EPA ( C22,5 ) ja DHA ( C22,6 ) super monityydyttämättömiä rasvahappoja, joita he saavat meren eläinkunnasta. Kalaa syövillä eskimoilla ei myöskään ollut syöpää eikä diabetesta. Tutkimusten mukaan näyttääkin siltä, että 2 kertaa viikossa nautittu kala-ateria alentaa sydän- ja verisuonitauteja 30 %. Saksalaisessa tutkimuksessa todettiin sydän ja verisuonitauteja sairastavilla 50 % alempi kuolleisuus sillä ryhmällä, joka sai kalaravintoa kaksi kertaa viikossa verrattuna ryhmään, joka ei nauttinut säännöllisesti kalaa. Eräässä tutkimuksessa todettiin runsaan kalan syömisen alentavan ns. Lp(a) kolesterolia 37 %. Kapseloitujen kalaöljyjen ei ole todettu alentavan veren LDL kolesterolitasoa. Diabetestä sairastavilla on suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kuin muilla. Alkoholin on todettu estävän hyvien rasvahappojen imeytymistä elimistöön.

Omega 3 rasvahapot ravinnosta saatuna vähentävät maksan tuottamia VLDL rasvamolekyylien määrää veressä ja samalla ne vähentävät rasvamolekyyleissä olevien tyydytettyjen ja yksinkertaisesti tyydyttämättömien molekyylien oksidoitumista myrkyllisiksi peroxideiksi soluissa. Runsaan E- vitamiinin saannin on todettu täydentävän selvästi tätä antioksidanttista vaikutusta, kun taas betakaroteenin osalta tätä vaikutusta ei ole voitu verifioida. Verisuonten kalkkeutumisen lisäksi Omega 3 rasvahapot alentavat myös veren paakkuuntumista, ohentavat verta ja alentavat verenpainetta. Ne vähentävät LDL kolesterolia ja lisäävät hyvää HDL kolesterolia. EPA Omega 3 rasvahappojen uskotaan auttavan nivelreumoissa, allergioissa ja estävän tulehduksia, diabetesta ja ikääntymishaittoja.

Omega 3 rasvahapot saavat nimensä siitä, että sen kolmas hiiliatomi on tyydyttämätön. Näitä rasvahappoja on lähinnä kylmän veden kaloissa kuten lohessa, silakassa ja makrillissa. Omega 6 rasvahapoissa taas kuudes hiiliatomi on tyydyttämätön. Näitä rasvahappoja on kasviöljyissä ja eläinrasvoissa.

Monityydyttämättömiä kasvisrasvahappoja Omega6:tta hajottavat osittain samat entsyymit kuin Omega3: akin. Tästä johtuu, että yliannos Omega6:tta estää kehoa käyttämästä myös Omega3:akin. Jopa normaali amerikkalainen dieettiruoka sisältää kuusi kertaa enemmän omega6:tta kuin Omega3:a, vaikka oikea suhde olisi 1:1.

Oliiviöljyn on naisilla todettu alentavan rintasyöpäriskiä 25 % päivittäin käytettynä verrattuna niihin, jotka käyttivät sitä harvemmin. Espanjalaisen tutkimuksen mukaan taas eniten oliiviöljyä käyttävien naisten rintasyöpä-sairastuvuus oli 40 % alempi kuin vähiten käyttävillä.

Oliiviöljyn suotuisa syöpävaikutus johtuu siitä, että siinä on erittäin paljon polyfenoleja eli flavonoideja.


KOLESTEROLI

Kolesteroli on vahamainen, rasva-alkoholi, jota tarvitaan vatsahappojen hormonien ja D- vitamiinin valmistukseen ja se osallistuu myös solujen muodostumiseen. Esim punasolun kalvo hajoaa, jos kolesterolia vähennetään 30 % normaalista. Kolesteroli on myös hormonien kuten kortisoli, adrenaliini, testosteroni, estrogeeni jne rakennusaine. Kolesterolia alentavia lääkeaineita ovat gemfibrotsiili, lovastatiini ja simvastatiini. Kolesterolia saamme ravinnosta, mutta kehomme myös pystyy tuottamaan sitä. Sitä esiintyy vain eläinkunnassa eikä lainkaan kasviksissa. Saammeko kolesterolia ravinnossa vai emme ei kovin paljon vaikuta veremme kokonaiskolesterolimäärään. Jos ravinnossa ei ole kolesterolia, maksamme valmistaa sitä. HDL rasvamolekyylit ovat sisältämänsä lesitiinin ansiosta liukoisia ja irrottavat liukenemattomia LDL ja VLDL molekyylejä verisuonten seinämistä. Liian korkea kolesteroli johtaa sydän- ja verisuonitauteihin, mutta sitä voidaan alentaa kuitupitoisella sekä paljon hyviä rasvahappoja sisältävällä ravinnolla ja erityisesti vähentämällä tyydytettyjen rasvahappojen määrää ravinnossamme. Aerobinen liikunta (n 60 min ja pulssi 120-150 iästä riippuen ) on paras mahdollinen kolesterolin ja rasvan vähentäjä.

80 % päivittäisestä kolesterolitarpeesta valmistuu maksassa ja valmistumista ohjaavat eikosanoidihormonit ja näitä puolestaan ravinnon hiilihydraatti / proteiini-tasapaino. Veressä olevat rasvamolekyylit (lipoproteiinit) kuljettavat kolesterolia. Jos molekyyli on korkeasti proteiinipitoinen ja alhaisesti rasvapitoinen, sitä sanotaan hyväksi HDL ( High Density Lipid). Jos se taas on korkeasti rasvapitoinen ja alhaisesti proteiinipitoinen, sitä sanotaan LDL (Low Density Lipid), pahaksi molekyyliksi. Tyydytetyt (kiinteät) rasvahapot muodostavat näitä korkeasti rasvapitoisia molekyylejä. Jokainen prosentti, jolla veren kolesteroli alenee pienentää sydän- ja verisuonitautiriskiä 2%. Jos siis kolesteroli alenee 15 %, alenee sydän- ja verisuonitautiriski 30 %. Kokonaiskolesterolimäärä veressä olisi oltava alle 200 mg/dl. Huonon LDL kolesterolin osuus ei saisi olla yli 130 mg/dl. Stressi nostaa veren kolesterolitasoa ja –painetta. Niinpä maanantaisin sattuu yhtä paljon sydäninfarkteja kuin muina viikonpäivinä yhteensä.

D vitamiiniin syntyy kolesterolista auringonvalon vaikutuksesta.


LESITIINI

Lesitiini rasvahappo estää soluja kovettumasta. Sitä esiintyy eniten aivoissa, sydämessä, maksassa ja munuaisissa. Lesitiini koostuu koliinista ja inositolista, jotka hajoiltavat rasvaa ja kolesterolia. Lesitiini tekee mahdolliseksi veden ja rasvan läsnäolon samassa molekyylissä. Se vähentää kolesterolin muodostumista ja vähentää jo olemassa olevaa kolesterolia. Se estää maksaa degeneroitumasta ja helpottaa A-, D- ja B1-vitamiinien hyväksikäyttöä, nostaa immuniteettia ja estää virusperäisiä tulehduksia. Lesitiinin johdannaisen fosfatidylkolinin on todettu vähentävän triglyseriditasoa 33% ja nostavan hyvän HDL kolesterolin tasoa 46%. Riittävä fooolihapon ja B12- vitamiinin ja hyödyllisten rasvahappojen saanti mahdollistaa aivojen fosfatidylserinin tuottamisen, joka myös on lesitiinin johdannainen. Jyvissä, siemenissä, soijapavuissa ja pähkinöissä on runsaasti lesitiiniä ja tyydyttämättömiä rasvahappoja.


KOLIINI (choline )

Koliini on osa lesitiiniä ja toimii solujen pinnan rakennusaineena. Se suojaa maksaa rasvoittumiselta ja on olennainen aine aivojen ja hermojen rakenteessa. Se näyttelee tärkeää roolia muistin ja henkisen energian ylläpitämisessä, siksi sitä käytetään hoitamaan esim Parkinsonin ja Alzheimerin tauteja. Koliinin uskotaan myös edistävän aineenvaihduntaa, parantavan verenkiertoa ja vahvistavan ihoa. Koliinia on kalassa, lihassa, maksassa, maidossa, vihanneksissa ja kokojyvätuotteissa.


GLA ( Gamma Linoleum Acid )

Ihmisen keho tuottaa GLA:ta rasvahapoista ja se on elintärkeä lähes kaikille toiminnoille. Se vaikuttaa veren koostumukseen, vesi- ja suola tasapainoon, ruoan sulatukseen, hermoston toimintaan ja insuliinin eritykseen. Linolihapot muuttuvat kehossa GLA:ksi delta-6-desatuuraasi entsyymitoiminnan kautta ja vaikuttavat prostaglandiinien ( eikosanoidit ) tuotantoon ja ne sitten ovat elintärkeitä kaikille elimistön toiminnoille. Suuret hiilihydraattimäärät verenkierrossa hidastavat tämän entsyymin aktiivisuutta ja vähentävät siten GLA:n tuotantoa.

On ajateltu, että mitä enemmän GLA:ta sitä enemmän prostaglandiineja ja sitä paremmin ihminen voi.

GLA:n lisämäärien arvellaan olevan hyödyksi verenkierrolle, parantavan ihoa, estävän syöpää jne. GLA on hyvien eikosanoidien ( prostaglandiinien ) rakennusaine, mutta vaatii glukoosi / insuliini hormonien tasapainon, jotta se voisi muuttua näiksi hormoneiksi. Stressi vaikuttaa elimistössä GLA tuotantoon. Stressitilassa elimistö erittää adrenaliinia ja kortisolia. Adrenaliini vähentää GLA:ta valmistavan entsyymin aktiivisuutta. Kortisoli lisää insuliinin määrää veressä, mikä myös estää hyvien eikosanoidihormonien valmistumisen.

On voitu osoittaa todeksi, että GLA:n lisäannokset ovat selvästi auttaneet nivelreumapotilaita prostaglandiinien tulehduksia ehkäisevien vaikutuksien vuoksi. Kuitenkin elimistön kyky valmistaa gammalinolenihappoa heikkenee ikääntymisen, alkoholin käytön ja runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävän ravinnon mukana. Tällöin GLA:n lisäannokset ovat paikallaan. Gammalinolenihapon ei ole todettu olevan millään lailla myrkyllinen, joten haittaakaan ei sen nauttimisesta ole.

Optimaaliseen GLA määrien ylläpitämiseen tarvitaan myös sinkkiä, magnesiumia sekä C-, A-, B3- ja B6- vitamiineja.




RAVINTO

Ravinnosta ihminen saa tarvitsemansa energian ja solujen rakennusaineet (valkuaisaineet, hiilihydraatit ja rasvat), vitamiinit, hivenaineet ja muut bioaktiiviset aineet. Ravinnolla on huomattavasti voimakkaampi vaikutus elimistöön kuin millään lääkeaineella, koska ravinto suoraan säätelee hormonitoimintaa. Suhtaudu siis ravintoon kuin reseptilääkkeeseen.

Vääränlainen tai yksipuolinen ravinto altistaa monenlaisiin tauteihin. Länsimaisen ravinnon suurin ongelma on aivan liian runsas proteiinien ja rasvojen määrä ja toisaalta kuumennettujen, vitamiini- ja hivenaineköyhien ravintoaineiden määrä raakaravintoon verrattuna. Vitamiini- ja hivenaineköyhä ravinto kuluttaa elimistön näiden aineiden varastoja, koska ruoansulatus vaatii kemiallisiin reaktioihinsa sekä vitamiineja että hivenaineita. Erityisen vahingollisia ovat: sokeri, makeiset, valkoinen leipä ja alkoholi.

Tietyt ravintoaineet ovat nykytietämyksen mukaan ns. täsmä- tai funktionaalista ruokaa, jotka auttavat parantamaan tai ennaltaehkäisemään tauteja. Ravinnon vaikutus terveyteemme on kuitenkin erilainen kuin perinteisten lääkkeiden: Lääkkeet keskittyvät sairauden tukahduttamiseen, kun taas ravinto auttaa elimistöä itse tukahduttamaan sairaudet. Diagnooseja ei tarvita, usein riittää kun nauttii ravintoa, joka vahvistaa elimistön omaa puolustusjärjestelmää.

Ravitsemus on tärkein terveyteen vaikuttava tekijä. Tupakointi, alkoholi, vakava henkinen ja ruumiillinen rasitus, unen ja rentoutumisen puute, liian vähäinen liikunta ja ympäristömyrkyt vaikuttavat myös negatiivisesti, mutta niistä yksikään ei vaikuta yhtä paljon kuin ravinto.

Ravinnon tulisi olla luonnollista ruokaa, ei köyhdytetyssä maaperässä kemikaalien avulla kasvatettuja aineita, jotka lisäksi on käsitelty kuumuuden, säteilyn tai kemiallisten aineiden avulla. Kasvihuoneissa tuotettujen kasvien nitraatti- ja torjunta-ainepitoisuudet ovat suurempia kuin avomaalla viljeltyjen. On tieteellisesti todistettu, että luonnollisella ravinnolla on välitön vaikutus terveyteen ja pitkäikäisyyteen. Pastörointi tuhoaa maidon vitamiinit ja entsyymit. Kivennäis- ja valkuaisaineet sekä rasvahapot muuttuvat huonosti sulavaan muotoon. Vapaan kanan munan tyydyttämättömät rasvahapot muuttuvat tyydytetyiksi vankeudessa Keitetty ja säilöntäaineilla lisätty mehu ei enää ole luonnollista, kun suurin osa sen sisältämistä ravinteista on tuhottu jättämällä kuoret ja kiinteä ainesosa käyttämättä ( suurin osa bioaktiivisista aineista on niissä ). Kuumentaminen tuhoaa valtaosan jäljelle jäävistä aktiivisista aineista. Terveellisessä ravinnossa on suuri vitaaliainetiheys = runsaasti elintärkeitä aineita kuten vitamiinit, hivenaineet jne, suhteessa energiaan.

Ihmisen elimistö on sopeuttanut biokemialliset prosessinsa vuosituhansien kuluessa luonnollisten ravintoaineiden koostumukseen. Valtaosan viimeisistä vuosituhansista ihminen on nauttinut tuoretta tai kuivunutta kasvisravintoa sekä satunnaisemmin tuoretta lihaa. Viljan viljelyn ihminen aloitti vasta 10 000 vuotta sitten ja niinpä vieläkin osalla meistä ei ole sopivaa geeniperintöä viljatuotteiden sulattamiseen ( keliakia ). Samoin kaikilla ihmisillä ei ole myöskään sopivaa järjestelmää maitosokerin sulattamiseen ( laktoosi intoleranssi ). 10 000 vuotta ei siis ole riittänyt ihmisen täydelliseen sopeuttamiseen näihin ravintoaineisiin.

Luonnollisen ravinnon tuhannet ainesosat vaikuttavat yhteisesti kokonaisuutena. Valkoinen leipä, sokeri, riisi ja esikypsennetyt einekset ovat jalostettuja ruokia, joiden ravintoaineet on poistettu tai käsittelyllä muutettu elimistöllemme vaikeasti käytettävään muotoon. Säilyvyys on saatu aikaan poistamalla ravinnosta kaikki elintärkeät vitaaliaineet, jolloin bakteerit ja entsyymitkään eivät voi sitä enää käyttää. Elimistömme voi niistä saada vain tyhjiä kaloreita.

Arvioidaan että n 600 entsyymiä ovat ihmisen terveydelle välttämättömiä. Kypsentäminen tuhoaa ne kaikki. B- ja C- vitamiinit tuhoutuvat kypsennettäessä ja mineraalit häviävät keitettäessä ja kuoriminen vielä varmistaa lopputuloksen.

Kuivaaminen tuhoaa B1- ja B2- vitamiineja

Raakaravintoa käytetään yleisesti hoitomuotona monissa taudeissa mm nivelreumassa ja syövässä. Useissa tutkimuksissa on havaittu kasvien kyvyn vaikuttaa ihmisen immuunipuolustusjärjestelmään ja sitä kautta tulehdus- ja syöpäsairauksiin. Kasvisravinto sisältää yleensä runsaasti parkki- ja lima-aineita, jotka suojaavat mahalaukun limakalvoja. Monet kasvit myös aktivoivat solujen puolustusta vieraita aineita vastaan.

Hyvää luonnollista ruokaa ovat:



Terveen ihmisen ravinto-ohje on vanha ja yksinkertainen:


Hiilihydraattipitoinen ateria poistuu mahalaukusta muutamassa tunnissa, mutta rasvainen ruoka voi viipyä mahalaukussa vuorokausia. Liian runsaasti kuumennettua lihaa sisältävän aterian proteiinit saattavat suolistossa mädäntyä sulamisen sijaan.

Ihmisen biorytmin arvellaan olevan sellainen, että ravinnon sulatus toimisi parhaiten klo 12 – 20. Klo 20 – 4 elimistö lataa ns. hermoenergiaa unen avulla. Seuraava jakso 4-12 olisi erikoistunut kuona-aineiden poistamiseen. Tämän teorian mukaan runsas syöminen aamulla ja illalla olisi haitallista. Erään toisen näkemyksen mukaan aamulla nautittu ateria kiihdyttää eniten aineenvaihduntaa ja illalla taas se tahtoo vain varastoitua rasvana.

Vitamiinipillereitäkin voit käyttää, mutta muista, että kasveissa on kymmenen tuhatta biologista yhdistettä, joista vain pari tuhatta tunnetaan. Ei pillerien 10-15 aineyhdistettä millään tavalla korvaa luonnollista, elävää , hyödyllistä bakteeri- ja entsyymikantaa sisältävää ravintoa. Ravinto ohjaa hormonitoimintaa, joka taas ohjaa koko kehon muita toimintoja kuten ravinnon varastointia, GLA, kolesterolitasoa jne..

Meidän suomalaisten geenistö on sopeutunut aikojen saatossa pohjoisen alueen ravintoon ja siten pystymme juuri sitä parhaiten hyödyntämään. On myös hyvä muistaa, että meidän saastepäästömme ovat vain n 1 sadasosa Keski-Euroopan vastaavasta, joten oma ravintomme on puhtainta ja meille parasta.

Jos tuoretta ei ole riittävästi saatavilla ovat pakastetut, käsittelemättömät marjat, vihannekset ja hedelmät paras vaihtoehto, koska niissä ovat maku ja ravinteet täysin tallella.

Yhtä tärkeää kuin oikea ravinto on toimiva ruoansulatus, joka saa tehoaineet imeytymään verenkiertoon. Ravintohoito on aina ensin aloitettava saattamalla suolisto ja sen bakteerikanta kuntoon ( maitohappobakteereita sisältävä ravinto ). Vitamiinipillerien syöntikin menee hukkaan ellei niitä oteta ruokailun yhteydessä. Näin niiden kulkeutuminen mahalaukussa ja suolistossa kestää riittävän kauan, jotta imeytyminen voi tapahtua. Ravinteiden imeytymiseen vaikuttaa myös ruokailuun käytetty aika. Ravinnon sulamiseen vaikuttaa oleellisesti tehokas pureskelu, jolloin syljen amylaasi entsyymit alkavat sulattaa ravintoa jo suussa. Muinaiset roomalaiset havaitsivat, että runsaan liha-aterian jälkeen viikuna auttaa ruoan sulamista. Tutkimuksissa on sittemmin todettu viikunan sisältävän proteiinien sulamiselle edullista entsyymiä.

Jos ravinnossa on riittävästi välttämättömiä proteiineja ja rasvoja sekä vitamiineja ja hivenaineita, voidaan kalorimäärää laskea puoleen normaalista. Tämä toimii erittäin hyvin, jos syöt kolme pientä pääateriaa ja kaksi alle 100 kal välipalaa n kolmen - viiden tunnin välein.

Kuten eläimet tulisi ihmisenkin levätä ruokailun jälkeen. Pääateria olisikin ehkä nautittava illalla ( klo 18 ), jotta sulatus voisi toimia rauhassa. Nesteitä, mineraalivettä tai mehuja olisi nautittava n 2 l päivässä, etupäässä aterioiden välillä. Runsas veden juonti on eduksi munuaisten toiminnalle. Taiwanin yliopiston tutkimuksessa todettiin miehillä, jotka joivat eniten vettä, olevan 92 % alhaisempi suolistosyöpäriski kuin vähiten vettä juovilla miehillä. Liikunta alensi tätä syöpäriskiä 82 %.

Viime vuosina on julkistettu lisääntyvässä määrin tutkimuksia, joiden mukaan vihanneksilla on sairauksia ehkäiseviä vaikutuksia. Kaikkia näitä vaikutuksia ei pystytä selittämään perinteisten hiilihydraattien, aminohappojen, hivenaineiden ja vitamiinien avulla. Tutkimustulokset todistavat tilastollisesti, että lisätty vihannesten käyttö laskee altistumista syöpä-, sydän- ja verenkiertosairauksiin. Näin vaikuttavia aineita sanotaan bioaktiivisiksi. Niitä ovat kartenoidit, flavonoidit, kumariinit, terpeenit, steroidit ym. Tutkimuksissa on hyvin usein käynyt niin, että yhden tekijän lisääminen ravintoon ei ole antanut mitään merkittäviä tuloksia kun taas tiettyjen kasvisten ja kasvisten nauttiminen yleensä on antanut positiivisia tuloksia. Näyttääkin siltä, että suotuisat terveysvaikutukset ovat mieluummin nautitun ravinnon ja elämäntavan summa kuin jonkin tietyn yksittäisen tekijän aikaansaamaa.

Tutkijaryhmät ovat todenneet, että tuoreiden vihannesten, hedelmien ja marjojen puuttuminen ravinnosta suosii useiden syöpäsairauksien syntymistä oleellisesti. Syytä ei täysin tiedetä. Näyttäisi siltä, että kasvisravinto estää ihmisen itse tuottamien karsinogeenisten aineiden syntymistä. Arvellaan myös, että kasvisravinto aktivoi soluissa toimivaa myrkyllisten aineiden hajottamista.

Houstonilainen tiedemiesryhmä tuli siihen tulokseen, että tuoreiden, vihreiden vihannesten sisältämä lehtivihreä ( chlorophyll ) on tärkein syöpämutaatioiden syntyä estävä tekijä. Kokeissa parhaiten syöpäsolujen kehittymistä estivät:

Hawajilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin jopa keuhkosyöpään sairastuvuuden riippuvan voimakkaasti vihannesten käytöstä. Vähiten vihanneksia nauttivassa ryhmässä keuhkosyöpään sairastuvuus oli 3.2 kertaa korkeampi kuin eniten vihanneksia käyttävässä koeryhmässä. Erään japanilaisen tutkimuksen mukaan keitetyt vihannekset estivät mutaatioiden syntyä jopa paremmin kuin raa´at. Tuloksen perusteella arvioitiin, että keitetyt vihannekset omaavat paremman kyvyn sitoa myrkkyjä itseensä. Baltimoren yliopiston tutkimustulosten perusteella oletetaan, että vihannekset aktivoivat ihmiskehossa entsyymejä, jotka sitovat itseensä myrkkyjä ja siten ehkäisevät syöpätautien syntyä. Varsinkin parsakaalin sisältämä sulforafan näyttäisi pystyvän eliminoimaan myrkkyjä poikkeuksellisen tehokkaasti.

Raaka kasvisravinto lisää solukudoksen sähkövarausta, parantaa solujen hapen saantia, tehostaa solujen aineenvaihduntaa, lisää solujen vastustuskykyä vanhenemista vastaan. Raakoina nautitut vihannekset, hedelmät ja lihatkin sulavat paremmin kuin kypsennetyt. Raakaravinto pystyy myös puhdistamaan elimistöä myrkyistä ja vahvistamaan solujen aineenvaihduntaa ehkäisemällä niitä biokemiallisesta tukehtumisesta. Raakaravinto myös puhdistaa ruoansulatuselimistöä poistamalla kuona-aineita ja jopa myrkkyjä.

Ravinnossa olevat antioksidantit neutraloivat vapaiden radikaalien vaikutuksen . Vapaat radikaalithan aiheuttavat hapettavia ketjureaktioita, jotka tuhoavat solujen seinämää ja DNA:ta edesauttaen näin syöpäsolujen syntyä.

Vaikka ravinnon sulatus antaakin keholle voimaa, se myös ottaa sitä. Tämän vuoksi luultavasti sairaat eläimet eivät syö lainkaan, vaan antavat kehonsa keskittyä rauhassa taisteluun sairautta vastaan. Hyvin yleisesti pidetään myös todistettuna, että paastolla on elimistöä myrkyistä ja kuona-aineista puhdistava ja koko elimistöä vitalisoiva vaikutus.

Jotkut ovat sitä mieltä, että nykyihmisen sairaudet pitkälti johtuvat lisäaineista, jotka kertyvät kehoon ja tukkivat aineenvaihdunnan. Solut ärtyvät, tulehtuvat ja kasvaimia pääsee syntymään.

Ehkä noudattamisen arvoinen perusohje on: Älä syö sisäelimiä, kuten esim maksaa, rasvaista punaista lihaa ja kananmunan keltuaista. Nämä sisältävät arakinodihappoa, joka on epäedullista ihmisen hormonitoiminnalle. Syö ainakin kerran viikossa lohta, sillä sen sisältämät eikosanoidirasvahapot puolestaan auttavat hormonitasapainoa, joka alentaa sydän- ja verisuonitauti- , diabetes- ja syöpäriskiä. Vältä valkoista sokeria, valkoisia jauhoja ja niistä valmistettuja jäätelöä, makeisia, limonadeja, pikkuleipiä jne. Vältä myös kahvia, kaakaota, tupakkaa, alkoholia. Myös suola, valko- ja mustapippuri ja sinappi ovat aineita joita tulisi välttää.

Ihminen on alkanut kehittyä jo kaksi miljoona vuotta sitten. Ruoansulatusjärjestelmämme rakentui vähitellen tarpeen mukaisesti. Ihminen söi: Esi-isämme eivät syöneet sokeripitoista ravintoa ( lukuun ottamatta hedelmien fruktoosia ) eikä myöskään tärkkelyspitoista ravintoa.

Tämän vuoksi elimistömme reagoi epänormaalisti sokeriin ja tärkkelykseen. Haima alkaa erittää voimakkaasti insuliinia, joka laskee veren sokerin tasoa, mutta saa myös aikaan kaiken ravinnon varastoitumisen kudoksiin rasvana. Lisäksi insuliini vaikuttaa negatiivisesti koko hormonitoimintaan aiheuttaen mm. kolesterolin keräytymisen vereen, immuunijärjestelmän heikentymisen jne. Insuliinin erittymisen määrää ravinteiden ns. veren sokeri-indeksi. Mitä korkeampi indeksi, sitä suurempi insuliinireaktio seuraa.

Matala indexi Korkea indexi
Tomaatit, Sitruuna15Leivokset, Makaronit55
Vihannekset15Banaani, Melonit60
Tuoreethedelmät30Kiillotettu riisi70
Herneet, Pavut35Keksit70
Maitotuotteet35Keitetyt perunat70
Kokojyväleipä40Cornflakes85
Sekaleipä50Porkkana 84
Valkoinen leipä95
Perunalastut95
Rypälesokeri100


Proteiinien sulatus vatsassa vaatii happamia kemikaaleja kun taas tärkkelyksen sulatus alkaalisia eli emäksisiä. Alkaalit neutraloivat happoja ja päinvastoin. Tämä on syy, miksi tärkkelyspitoisia ravinteita, kuten peruna, leipä, makaroni ja riisi, ei pitäisi yhdistää liha- ja kalaruokien kanssa. Tähän erotteluun perustuva laihdutusjärjestelmäkin on olemassa. Se toimii luultavasti, koska järjestelmässä insuliinireaktiot vähenevät. Insuliinihan aiheuttaa ravinnon varastoitumisen rasvana kudoksiin. Kuumennetuissa liharuoissa solurakenne on muuttunut huonommin sulavaksi, joten yhdistäminen tärkkelyksen kanssa heikentää proteiinien hyväksikäyttöä. Keitetyn lihan kanssa voit kuitenkin yhdistää vihanneksia, salaatteja, sieniä ja myös maitotuotteita kuten jogurttia. Kuitenkin raa´an lihan ja kalan kanssa voit käyttää tärkkelyspitoista pääruokaa. Runsas lihan käyttö saattaa lisätä vaarallisten mikrobien määrää elimistössä. Liian runsas valkuaisaineiden määrä johtaa myös siihen, että niitä joudutaan käyttämään elimistön energian tuotantoon, mihin niitä ei ole tarkoitettu. Näin ne rasittavat maksaa ja munuaisia.

Ihmisen elimistö toimii neutraalissa ( pH 7 ) tai lievästi emäksisessä tilassa. Kun sairastumme, sairaiden solujen pH laskee alle 7. Mitä sairaampia olemme sitä alemmas pH laskee. Pysyäksemme terveinä, meidän pitäisi syödä ainakin 70-80 % emäksistä ravintoa. Jos elimistöön tulee liikaa emäksistä ravintoa, se reagoi automaattisesti kylläisyyden tunteella. Liikaa happamuutta poistavat lähinnä munuaiset, mutta myös keuhkot ja iho ( hiki ). Mikäli happamuus ei poistu riittävästi, alkaa elimistö varastoida sitä erityisesti sidekudoksiin ja luustoon. Munuais-, sappi- ja virtsakivet ovat elimistön varastoimia happamia aineita

Emäksistä ravintoa ovat ( eniten emäksiä sisältävät ensin mainittuna) :

Happamia ovat ( happamimmat ensin mainittuna ) :

Älä syö samalla aterialla raakoja hedelmiä ja raakoja vihanneksia. Syö mahdollisimman harvoja ruokia yhdellä kertaa tällöin ruoansulatus toimii tehokkaammin. Keitettäessä kasvien emäkset liukenevat veteen ja niistä tulee happamia. Kun hyödynnät keitinveden, palautuu tasapaino jälleen.



VANHENEMINEN


Vanhenemisprosessin pysäyttäminen ja kääntäminen nuorentumisprosessiksi on ihmisen ikuinen haave. Vanhenemisprosessin hidastaminen ei kuitenkaan enää ole pelkkä kuvitelma, vaan siihen on löytynyt enenevässä määrin faktoja. Eräät vitamiinit, hivenaineet, rasvahapot, aminohapot, flavonoidit, kartenoidit, glugosinolaatit, fytosterolit, yksinkertaiset fenolit ja entsyymit ovat aineita, joiden on todettu tai uskotaan hidastavan solujen vanhentumisprosessia.

Stressi ja ikääntyminen muuttavat noin viittätoista geeniä ja noin kymmentä proteiinia. Alkoholi ja ultraviolettisäteily aiheuttavat samanlaista myrkyllistä hapettumista soluissa kuin ikääntyminen tai stressi. Vanheneminen muuttaa kaikkia elimistön reaktioita: immuuni-, hormoni-, hermosto-, solujen uudistumisjärjestelmää jne.

Vanhenemisella on kolme pääteoriaa:



Jokaisella elävällä olennolla on lajilleen kuuluva maksimi elinikä. Tutkimusten mukaan se määräytyy siitä kuinka paljon kaloreja eliö ravinnossaan käyttää lajille tyypilliseen ruumiinpainoonsa nähden. Ihmisen on todettu pystyvän kuluttamaan 800 kaloria ruumiinpainon grammaa kohden elinaikanaan.. 80 -kiloinen ihminen kuluttaa siis elinaikanaan 64 miljoonaa kaloria. Tämän jälkeen elimistö on niin vapaiden radikaalien ja kuona-aineiden tukahduttama, että se ei enää toimi, vaan tuhoutuu, koska kaikki normaalit elinvoimaisen organismin aktiviteetit ovat tukahtuneet. Eläimet, jotka syövät eniten painoonsa nähden, ja aiheuttavat siten runsaasti solujen oksidoitumista, elävät lyhyemmin kuin vähiten painoonsa nähden syövät, koska aineenvaihduntaprosessin sivutuotteena syntyy vähemmän elimistöä rasittavia oksideja .

Vilkas aineenvaihdunta nopeuttaa solujen jakautumista ja telomerasen loppumista. Hiiri syö jatkuvasti ja aineenvaihdunta käy ylikierroksilla kun taas kilpikonnan aineenvaihdunta on hidasta ja se elää monikymmenkertaisesti pitempään.

Eläinkokeet osoittavat lahjomattomasti, että mitä vähemmän kaloreja päivittäin nautitaan sitä pidempi elinaika. Minimitarve pitää tietysti tyydyttää ja välttämättömät ravinneaineet saada.

Todelliset tarpeet ylittävä syöminen vaikuttaa elimistöön myrkyn tavoin. Mitä vähemmän syöt sitä vähemmän tunnet nälkää, sillä elimistösi sulattaa ruuan tehokkaammin ja käyttää sen paremmin hyödykseen.

Puolet saksalaisista on ylipainoisia ja 16 prosentilla on sairaalloinen ylipaino-ongelma. Diabetekseen sairastuneista 80 % on sairaalloisen ylipainoisia ja 50 % verenpainepotilaista kuuluu tähän samaan ryhmään.

Uusimmat tutkimukset antavat viitteitä siitä, ettei telomerasen loppuminen olekaan väistämätöntä. Kromosomeissamme on kymmenkunta geeniä, jotka ohjaavat elinikäämme. Nämä geenit näyttävät toimivan hyvin tilanteesta riippuvaisesti ja pystyvän uusimaan kromosomin päässä olevaa telomer- proteiinia. Eläinkokeessa on ilmennyt, että jos eläimellä on elinympäristössään paljon vihollisia ja siitä syystä stressiä, se tekee hyvin varhain jälkeläisiä ja hyvin suuren määrän. Pian tämän jälkeen se kuolee. Jos stressi on pienempi, jälkeläisiä tulee myöhemmin ja vähemmän kerrallaan ja eläin elää pitempään. Kokeissa on elinikä saatu lisääntymään 50 %:lla pelkästään stressin määrää säätelemällä. Ääriesimerkki tästä on luonnon lohi, joka ui yli koskien kutupaikalleen. Kutee ja kuolee pois. Kutupaikalle tulo on niin suuri stressi, että kutemisen jälkeen sen voimat loppuvat.

Vapaat radikaalit pommittavat jokaista soluamme jatkuvasti. Ravinnosta saamiemme antioksidanttien lisäksi, elimistömme valmistaa superoksidedismutase(SOD)-entsyymiä, joka on tehokkain antioksidantti kehossamme. Iän mukana SOD tuotanto vähenee ja turvamme oksidoitumista vastaan sen mukana.

Toinen puolustautumiskeinomme on oksidoitumisvaurioiden nopea korjaaminen. Vapaaradikaalien vaurioittamia soluja korjataan lakkaamatta käyttäen ravinnosta saamiamme proteiineja. Jostain syystä tämä korjaamistoiminta vähenee iän mukana. Toisilla nopeammin, toisilla hitaammin. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan näyttää siltä, että osa geeneistämme ohjaa puolustusmekanismimme toimintaa. Jos stressi on vähäinen, puolustusmekanismimme saa toimia maksimaalisesti, jos taas stressi on korkea geenit vähitellen hidastavat ja pysäyttävät puolustusmekanismimme.

Ihmisen elinikä on noussut valtavasti tällä vuosisadalla, vaikkemme ottaisikaan lapsikuolleisuuden vähentymistä huomioon. Satavuotiaiden määrä länsimaissa kasvaa 8% vuodessa, vaikka ruokavaliomme on selvästi heikentynyt viimeisen 50 vuoden aikana. Tutkijat olettavat, että tämä kehitys on vähentyneen stressin tulosta. Voisi olla täysin luonnollista ajatella, että jos joku laji lisääntyy liikaa, kilpailu ja stressi kasvaa, mikä taas johtaa varhaisempaan kuolemaan ja siten tasapainon palautumiseen. Jos taas elintilaa on ja stressi on alhainen, voi elinikäkin kasvaa.

Stressiä syntyy yleensä liiallisesta ponnistelusta, oli se sitten ruumiillista tai henkistä. Sitä syntyy myös yhtä lailla liiallisesta toimettomuudesta ja tarpeettomuuden tunteesta, mikä yleensä on laitospotilaiden yleinen ongelma. Tyytyväisellä ja onnellisella ihmisellä on vain vähän negatiivista stressiä ja näin hän yleensä elää pidempään. Nauru pidentää ikää on ilmeisesti erittäin vankka totuus.

Elinikäämme vaikuttaa:

Aineenvaihdunta solussa tapahtuu sen energiakeskuksessa mitokondriassa. Ravintoaineet kulkevat sinne solun pinnan huokosten läpi. Jos vapaat radikaalit ovat vahingoittaneet pintaa niin paljon ettei ravinnon proteiinit ole pystyneet sitä täysin korjaamaan, alkaa pinta liimautua kiinni ja solun aineenvaihdunta heikkenee ja solu vanhenee. Se kutistuu ja lopulta kuolee.

Eräät hivenaineet ja vitamiinit neutralisoivat vapaita radikaaleja . On todettu seleenin 60 – 100 milligramman päiväannoksina riittävän glutathion peroxydase-entsyymin toiminnalle solujen hapettumisen estämisessä. Normaalista ravinnosta Euroopassa saamme vain 30-60 milligrammaa. Sinkki taas parantaa vanhenevan ihmisen immuunijärjestelmää. Myös kromi vahvistaa immuunijärjestelmää ja kupari taas toimii antioksidanttisesti. Betakaroteeni ja C- ja E-vitamiini ovat myös antioksidantteja, jotka toimivat solujen hapettumista neutraloivasti ja siten vanhenemista hidastavasti.

Superokside dismatuse ( SOD ) entsyymi on yksi tehokkaimmista tunnetuista antioksidanteista. Nimensä mukaan se neutraloi yleisintä vapaa radikaali tyyppiä, superoksidia. Tätä entsyymiä on eniten luonnossa tyrnimarjassa, 4 kertaa enemmän kuin ginseng juuressa. Sitä ei voida valmistaa synteettisesti ja se tuhoutuu kuumennettaessa. Iän mukana superokside dismatuse entsyymin tuotanto ihmisellä laskee, joten ravinnon on tultava vanhenevan ihmisen avuksi.

Valitse ravintoaineita, jotka parhaiten tukevat heikkenevää puolustusjärjestelmääsi:

Jos teoreettinen ihmisen maksimi elinikä on 150 vuotta, niin millä keinoin päästäisiin lähemmäksi sitä? Se ettemme saavuta teoreettista elinikäämme, johtuu kolmesta syystä:

Ylipaino syntyy perimän lisäksi liikunnan puutteesta ja väärästä, liian kaloririkkaasta ja hiilihydraattipitoisesta, ruokavaliosta. Liikunnan puute surkastuttaa ja vähentää kehon insuliinireseptorien määrää ja heikentää sydäntä ja verisuonia sekä ylläpitää vääränlaista hormonitasapainoa. Liikunta ylläpitää lihasten kykyä käyttää veren sokeria energianlähteenä. Jos tämä kyky vähenee, nousee veren sokeripitoisuus kunnes insuliinireaktio palauttaa sen normaaliksi. Valitettavasti insuliinireaktio saa aikaan veren sokerin muuttumaan rasvaksi ja varastoitumaan kudoksiin. Samalla insuliinireaktio estää kokonaan lihaksissa ja veressä olevan sokerin ( glukoosin ) käytön energiana. Veren sokeri muuttuu rasvaksi ja jää verenkiertoon kunnes on imeytynyt kudoksiin.

Vanhemman ihmisen ravinnon tarve on hieman erilainen kuin nuoremmilla. Viidenkymmenen ikävuoden jälkeen kalsiumin tarve kasvaa n 20 %. Tämä koskee erityisesti naisia. Maitotuotteet, parsakaali ja soija ovat hyviä kalsiumin lähteitä. Myös proteiinien tarve kasvaa n 25 %. Proteiinia on paitsi lihatuotteissa myös soijassa ja muissa palkokasveissa sekä kalassa ja kokojyväviljoissa. Niinikään kuitujen tarve lisääntyy, sillä ne pystyvät estämään verisuonien kalkkeutumista. Kuituja on runsaasti vihanneksissa, hedelmissä ( varsinkin kuorissa ) ja kokojyvä viljatuotteissa. Elimistön neste- ja antioksidanttien tarve lisääntyy myös ikääntyessä. Marjat hedelmät ja vihannekset auttavat sekä antioksidanttitarpeeseen että nesteen tarpeeseen.


ULKONÄKÖ

Iän myötä vapaat radikaalit, stressi, alentunut hormoni- ja entsyymituotanto sekä myrkylliset aineet vaurioittavat ihomme uusiutumiskykyä. Ihon pintaosan basaalikerroksessa syntyy jatkuvasti uusia soluja, jotka kulkeutuvat ylöspäin korvaamaan pintakerroksen kuolleita soluja. Lähellä ihon pintaa olevat kollageeni säikeet varastoivat kosteutta ja siten pitävät ihon kiinteämmän näköisenä.

Hormonit ovat pääosin nuoruutemme salaisuus. Hormonit kuljettavat viestejä elimille tiettyjen, täsmällisten reaktioiden laukaisemiseksi. Tehokkaimmat nuoruushormonit ovat sukupuolihormonit. Voimakkaasti virtaavat sukupuolihormonit pitävät huolen myös houkuttelevasta ulkonäöstä. Tieteellisesti on myös todistettu aktiivisen seksin harrastamisen olevan paremman terveyden ja pidemmän elämän kannalta edullista. Testosteroni vahvistaa ihon pintakerrosta. Estrogeenit lisäävät ihon kimmoisuutta, vähentävät hiusten lähtöä, estävät kudosten hapettumista ja suojaavat jopa luustoa kalkkikadolta ( osteoporose). DHEA äitihormoni vahvistaa myös kollagenisäikeitä, lisää ihon kosteutta ja suojaa vapaiden radikaalien hapettumiselta. Melatonini stimuloi uusien ihosolujen syntyä. Kasvuhormonit yleisesti vahvistavat ihon uusiutumisprosesseja, vähentävät rasvasolujen muodostumista ja lisäävät rasvatonta lihaskudosta. Hormoneja ei kuitenkaan pidä ostaa pillereinä, sillä niiden vaikutukset ruoansulatuskanavan läpikuljettuaan voivat olla aivan muuta kuin ne ovat elimistössä syntyneinä. Pitäisikin nauttia ravintoa ja noudattaa terveellisiä elämäntapoja, jotka johtavat hormonien erittymiseen.

Geeniperinnön lisäksi nauttimamme ravinto vaikuttaa vanhentumisprosessiimme ja ulkonäköömme. Jos syömme terveellistä ravintoa, liikumme riittävästi, vältämme stressiä, nukumme kunnolla ja vältämme myrkyllisiä nautintoaineita kuten tupakka ja alkoholia, ovat ainekset pitemmälle eliniälle ja terveellisemmälle elämälle valmiita.

Kasvisravinto sisältää runsaasti antioksidantteja, jotka suojaavat ihoamme vapailta radikaaleilta. Lisäksi ne suojaavat meitä sydän- ja verisuonitaudeilta, syövältä ja immuunisysteemin heikentymisestä johtuvilta taudeilta.

Negatiiviset tunteet suru, viha ja pelko aiheuttavat stressihormonin vapautumisen ja normaalien elintoimintojen heikkenemisen. Hyvänolon tunne taas vapauttaa hormoneja, jotka vahvistavat mm. immuunijärjestelmämme toimintaa. Aivojen älyllisen aktiivisuuden lisäämisen esimerkiksi lukemalla on todettu lisäävän hyvän olon hormonin, endorfinin, erittymistä.

Myös riittävä uni on kauniille iholle tärkeää. Yön aikana solut jakautuvat kaksi kertaa niin nopeasti kuin päiväsaikaan. Myös puolustusjärjestelmämme valkosolut lisääntyvät yön aikana. Valvottu yö laskee niiden tasoa kolmanneksella.

Aineita, jotka nuorentavat ihoa: Katso sisältääkö ihovoiteesi tällaisia aineita:
  • A-Vitamiinihappo, C-, E-, D-, D-Pantenol-, Biotin-Vitamiini
  • Co-Entsyymi Q10
  • AHA kompleksit ( Alpha Hydroxy Acids ), liposomit, oleosomit
  • Glysin, Allantoin, Hypotaurin, Terproline

    Jos vielä haluat tehdä jotain ihosi hyväksi, käytä valmisteita, joissa on aineksia seuraavista kasveista: Tyrni, merilevät, Aloe Vera, Avocado, Ginkgo, soija

    Hiuksesikin kärsivät ikääntymisestä. Ne harvenevat ja harmaantuvat. Yleisesti hiuksiin käyvät samat neuvot kuin ihoonkin. Jo mainittujen ihoa hoitavien vitamiinien lisäksi hiukset tarvitsevat B1-, B2-, B5-, B6- Vitamiineja.

    Ja lopuksi. Pidä huolta vatsan ja suoliston toiminnasta, sillä ravinteet imeytyvät käyttöösi sitä paremmin, mitä paremmin suolistosi toimii. Nauti siis maitohappobakteereilla tehostettuja jogurtteja, syö hapankaalia ja kaaliruokia yleensä, käytä valkosipulia ja juo vihreää teetä.




    VITAMIINIT



    Vitamiineja on eri suuruisina määrinä lähes kaikessa ravinnossa. Myös ihminen itse tuottaa joitakin vitamiineja. D-vitamiinia auringon valon avulla sekä B- ja K-vitamiineja. Vitamiinit kuten hivenaineetkin ovat elintärkeitä suojaravintoaineita. Vitamiinit vahvistavat immuunijärjestelmää ja estävät mm sydänsairauksia ja eri syöpämuotoja. Erityisesti C-, E- ja A-vitamiinin esiasteen betakaroteenin, kuten myös seleenin, uskotaan estävän syöpäsairauksia vangitsemalla ns. vapaita radikaaleja. Vapaat radikaalit ovat enimmäkseen lyhytikäisiä energiapitoisia atomeja tai molekyylejä, joita muodostuu aineenvaihdunnassa myrkkyjen tai säteilyn ja yksinkertaisesti elimistön käyttämän hapen vaikutuksesta. Ne reagoivat agressiivisesti muihin molekyyleihin ja myös solun DNA:han. Näin ne muuttavat normaaleja soluja syöpäsoluiksi.

    Vitamiinit eivät ole energianlähteitä kuten hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit. Ne ovat biologisia katalysaattoreita, jotka käynnistävät kemiallisia reaktioita. Ilman vitamiineja ei ruoansulatus kykene erottamaan ravinnosta energiaa. Vitamiinit toimivat kivennäisaineiden tavoin solujen aineenvaihdunnan kemiallisia reaktioita käynnistävinä. Näin vitamiiniköyhä ravinto kuluttaa hajoamisprosessissa enemmän vitamiineja kuin tuo niitä ja aiheuttaa siten vitamiinien puutostiloja. Valkoinen leipä, sokeri ja alkoholi ovat tästä ääriesimerkkejä.

    Vitamiinit saattavat alkuun kemiallisia reaktioita osallistumatta itse niihin. Ihmisen solut siis tarvitsevat vitamiineja toimiakseen. Vesiliukoisia B- ja C- vitamiineja on saatava päivittäin ravinnossa, koska ne eivät kykene varastoitumaan. Itse asiassa jopa päivittäinen vesiliukoisten vitamiinien saanti on riittämätön, koska esimerkiksi tavallinen synteettinen C-vitamiini poistuu elimistöstä 1-2 tunnin sisällä. Monet taudit, kipu- ja väsymystilat, joiden ennen luultiin bakteerien aiheuttamiksi johtuivatkin vitamiinien puutteesta. Yksipuolinen ruoka varsinkin talvisaikaan olivat vitamiinien puutteen yleinen syy. Nykyään yleistynyt lihansyönti ja nuorten pikaruoka on alentanut kasvisperäisen ruoan osuutta ravinnossamme. Vaikka vitamiineista johtuvia suoranaisia puutostauteja ei juuri tänä päivänä olekaan, auttavat vitamiinien lisämäärät välillisesti terveyttä, lisäävät immuniteettia ja ehkäisevät solujen vanhenemista.

    Ihmisen tarvitsemat vitamiinit jaetaan rasvaliukoisiin ja vesiliukoisiin. Varsinkin rasvaliukoiset vitamiinit on nautittava muun ravinnon yhteydessä, sillä muutoin ne eivät voi imeytyä. Rasvaliukoisissa vitamiineissa ( A,D,E,K ) on varottava yliannostusta, etenkin A- ja D-vitamiinien kohdalla. Vesiliukoiset vitamiinit eivät varastoidu kehoon eikä näin ollen yliannostuksen vaaraa ole.

    Ihminen on ollut alunperin pääosin kasvissyöjä ja saanut ravinnostaan nykyistä paljon enemmän vitamiineja, etenkin C-vitamiinia. Ruoan valmistusmenetelmämme, keittäminen, paistaminen, mikroaalloista puhumattakaan eivät ole omiaan edistämään vitamiinien saantia. Vitamiinithan ovat lähes poikkeuksetta arkoja paitsi kuumuudelle myös valolle ja usein myös hapelle. Perunoiden, omenien ym vihannesten ja hedelmien kuoriminen on huono tapa, jossa vitamiinirikkaimmat osat ravinnosta heitetään menemään.

    Yksistään kasveissa on yli 10000 eri aineyhdistettä ja me tunnemme niistä vasta n 2000. Mikä on näiden aineiden yhteisvaikutus ja riippuvuus on pitkälti tuntematon. Tästä johtuen kemiallisesti tuotettujen vitamiinien nauttiminen ei anna samaa tulosta kuin vitamiinin luonnollinen saanti ravinnosta. Lisäksi elävästä ravinnosta saamme hyödyllisiä entsyymejä ja bakteereja. Monet tutkimukset ovat todenneet hedelmien ja vihannesten runsaan nauttimisen alentavan sydän-, verisuoni- ja syöpäsairauksia. Kuitenkin monet vitamiinipillereillä tehdyt tutkimukset eivät olekaan antaneet samoja tuloksia ja syytä tähän ei toistaiseksi täysin tunneta, mutta melko varmasti se liittyy kasvien fytokemikaalien yhteisvaikutukseen, jota pillereillä ei saavuteta. Esimerkiksi betakaroteeni pillerimuodossa on todettu tehottomaksi. .Monet tutkijat alkavatkin nykyään olla sitä mieltä, että keinotekoisista lisäravinteista ei ole hyötyä, vaan suorastaan haittaa. Vitamiinit, hivenaineet ja muut fytokemikaalit olisi saatava tuoreista kasveista, koska niitä ihmisen ruoansulatusjärjestelmä pystyy imeyttämään.

    Saksalaisen ravintotutkimuslaitoksen (DGE) mukaan 19 – 35 vuotiailla saksalaisilla on vakavia vitamiinien puutostiloja. 82 prosentilla naisista on vitamiini D:n puutosta, 52 %:lla on E-vitamiinin puutosta ja 49 %:lla C vitamiinin puutosta ja jopa 99 %:lla B-vitamiineihin kuuluvan foolihapon puutetta. USA:ssa laki määrääkin lisäämään foolihappoa leipään, jauhoihin, riisiin ja makaroniin. Maitoon on siellä lisättävä D-vitamiinia ja suolaan jodia.

    Saksalaisen kardiologin mukaan foolihappo, E-, B6- ja B12-vitamiinit yhdessä estävät homocystein aminohapon syntymistä. Homosystein vahingoittaa verisuonten seinämiä ja siten edistää niiden kalkkeutumista. Heidelbergin yliopiston molekyylibiologit ovat tulleet siihen tulokseen, että betakaroteeni sekä E- ja C-vitamiinit suojaavat aivoja vapaiden radikaalien hapettavalta vaikutukselta.

    Amerikkalaisten tiedemiesten mukaan C- ja E-vitamiineilla sekä Beta- karoteenin saannilla on selvä yhteys sydän- ja verisuonitautien, syövän ja diabeteksen syntyyn. Lisäksi juuri näiden vitamiinien yhdessä uskotaan suojaavan ihoa ikääntymisen ja auringonvalon haitallisilta vaikutuksilta Tutkimusten mukaan sydän ja verisuonitautien määrää voidaan alentaa 41 %:lla, kun E-vitamiinin päivittäistä annosta lisätään 100-200 milligrammaan. Foolihapon lisämäärät alentaisivat samojen tutkimusten mukaan sydänsairauksia miehillä 60 % ja naisilla jopa 80 %. Sydäninfarktien määrän se laskisi puoleen.

    Harwardin yliopistossa tehtiin tutkimus 80 000:lla sairaanhoitajalla ja havaittiin, että paljon vihanneksia ja hedelmiä syövillä naisilla oli 23 % vähemmän rintasyöpätapauksia kuin muilla keskimäärin.

    Kalifornian yliopiston 6000 nuorta koskevassa tutkimuksessa havaittiin ruokavalion muuttamisen terveelliseksi vähentävän agressiivisuudesta johtuvia välikohtauksia 47 prosenttia.

    USA:n viranomaiset arvioivat, että yli puolella amerikkalaisista naisista on kalkin, raudan, sinkin, A-, E-, C-, B6-vitamiinien ja foolihapon puutetta

    Vitamiinien säännöllinen käyttö eri maissa

    Miehet Naiset
    USA 3141
    Saksa 2533
    Suomi 1436
    Hollanti 1519
    Ruotsi 1319


    D- vitamiinia lukuun ottamatta tyrnimarjassa on runsaasti B-, C-, E-, K-vitamiineja sekä betakarotenia, foolihappoa ja flavonoideja. Kivennäis- ja hivenaineita esiintyy monia lajeja, mutta ei kovin suurina pitoisuuksina. Lisäksi tyrni sisältää runsaasti tyydyttämättömiä Omega 3-, 6-, 7-, 9- rasvahappoja.

    Siemenissä, jyvissä ja pähkinöissä on runsaasti kivennäisaineita erityisesti kalsiumia, fosforia, magnesiumia, sinkkiä, seleeniä ja rautaa. Ne sisältävät erityisesti A-, B- ja E-vitamiineja. Niissä on runsaasti tyydyttämättömiä, välttämättömiä rasvahappoja ja lesitiiniä. Monet tärkeät B -vitamiinit eivät imeydy kunnolla ilman fosforia, joka myös on aivojen toiminnalle välttämätön.

    Kaikki pähkinät, siemenet, vihannekset ja jalostamattomat jyvät sisältävät B-ryhmän vitamiineja kuten B1-, B2-, B3-, B5- ja B6-vitamiineja ja foolihappoa, jotka ovat tärkeitä hermostolle, ruuansulatukselle, sydämelle iholle jne.

    E-vitamiinin sydämen toimintoja parantava vaikutus perustuu sen solujen hapensaannin edistämiseen. Se hapettaa kudoksia ja laajentaa verisuonia.

    Nykyaikana täydennysvitamiinien nauttiminen on välttämätöntä. Normaalista kaupasta saatavasta ravinnosta et saa enää tarvitsemiasi vitamiineja kivennäisaineita ja muita bioaktiivisia aineita, etenkin jos valmistat ruoan kuumentamalla. Monet näistä aineista suojaavat meitä ympäristömme pahimmilta myrkyiltä. Erityisesti suuret C-vitamiiniannokset suojaavat tehokkaasti kaikilta akuuteilta myrkytyksiltä. C-vitamiini suojaa kaikilta bakteeri- ja virusinfektioiden myrkkyvaikutuksilta ja jouduttaa toipumista kaikista sairauksista. Runsaat C- ja B-vitamiiniannokset lievittävät tupakoinnin ja alkoholin myrkkyvaikutuksia. B-, D- ja E-vitamiinit antavat suojan monia hyönteismyrkkyjäämiä vastaan. E- ja B15-vitamiinit suojaavat ilman saasteiden haittavaikutuksilta. Esimerkiksi häkä estää happea imeytymistä vereen ja hapen puute johtaa syöpäsolujen syntyyn. E- ja B15-vitamiinit parantavat solujen hapen saantia jopa 60 %:lla. Ilmassa ja elintarvikkeissamme olevan lyijyn haitallisia vaikutuksia vastaan toimivat kalsium, D-, C- ja B1-vitamiinit. Flavonoidit, jotka luonnossa aina esiintyvät yhdessä C-vitamiinin kanssa tehostavat sen vaikutusta. Tablettien lisäksi kannattaa käyttää luonnollisia vitamiineja ja flavonoideja sisältäviä ravinteita kuten kuten tyrniä, ruusunmarjoja, aroniaa, oluthiivaa, kalanmaksaöljyä ja vehnänalkioita. Myos C- ja E- vitamiinien on todettu yhdessa vahentavan huonon kolesterolin oksidoitumista lahes 80 %. Samoin betakaroteenin ja E- vitamiinin on todettu vaikuttavan yhdessa tehokkaammin kuin erikseen.

    Hyvin suurina annoksina C- ja E-vitamiinit vaikuttavat erittäin parantavasti...

    A-VITAMIINI ( retinoli )
    A-vitamiini vahvistaa ihoa ja on erityisen tärkeä silmille parantaen mm hämäränäköä. A-vitamiini on tärkeä solujen uudistumiselle ja jakautumiselle. Silmien lisäksi se on tärkeä luiden, hiusten ja hampaiden kasvulle. A-vitamiini on tärkeä antioksidantti ja siten sydän-, verisuoni- ja syöpäsairauksien estäjä. Antioksidanttinen A-vitamiini vähentää myös saasteiden vaikutusta.. Sen puute ilmenee hämäräsokeutena, silmien ja ihon kuivumisena, ihon kesimisenä ja hengityselimien limakalvojen heikkenemisenä

    Eläinkunnan tuotteista A-vitamiinia on maksassa, munissa, voissa ja kalanmaksaöljyssä. Virallinen päivätarve on n 1 mg. A-vitamiinilla on myös suuri vaikutus kasvuun sekä immuunijärjestelmään lisäten kehon vastustuskykyä tulehduksia vastaan. A-vitamiini auttaa allergioissa, vahvistaa luustoa, auttaa kuulo- ja tasapainoaisteja sekä parantaa haju- ja makuaisteja. Se on myös välttämätön hermoston toiminnalle.

    Riittävä A-vitamiinin saanti helpottaa mm maksasairauksissa ( päivätarve 2 mg ). On muistettava , että A-vitamiini on herkkä valolle, hapettumiselle ja liialle keittämiselle. A-vitamiini ja sen esiaste betakaroteeni ovat rasvaliukoisia ja A vitamiini päinvastoin kuin betakaroteeni on suurina annoksina myrkyllinen. Beta- karoteenin lisäksi A -vitamiinin esiasteita ovat alfa- ja gammakaroteenit sekä kryptoxantiini.

    BETAKAROTEENI
    A-vitamiinin esiaste betakaroteeni on vahva antioksidantti ja siksi se suojaa elimistöä tulehdustaudeilta, sydän- ja verisuonitaudeilta ja syövältä. Antioksidanttisesti betakaroteeni suojelee erityisesti keuhkoja ja vatsaa. Sillä on myös erinomainen kyky auttaa elimistöä selviytymään nopeasti vilustumistaudeista.. Eräiden tutkimustulosten mukaan betakaroteeni vaikuttaa valkoisten verisolujen määrää lisäävästi ja saattaa siten auttaa AIDS-potilaita. Betakaroteeni muuttuu maksassa A-vitamiiniksi eikä ole myrkyllinen edes suurina annoksinakaan. Monet tutkimukset ovat osoittaneet betakaroteenin pystyvän alentamaan sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta. Tämä selittyy sillä, että betakaroteeni erityisesti estää LDL-kolesterolin oksidoitumista, joka on pääasiallisin syy em tauteihin. Betakaroteenin on myös tutkimuksissa todettu estävän auringon infrapunasäteilyä. Tämä selittää tyrniöljyn käytön aurinkovoiteena Venäjällä. A- vitamiinin esiastetta, betakaroteenia on varsinkin keltaisissa hedelmissä, marjoissa (erityisesti tyrnissä) ja kasviksissa kuten porkkana, mutta myös parsakaalissa, pinaatissa, persiljassa ja lehtisalaatissa. Synteettisillä betakaroteenivalmisteilla ei ole tutkimuksissa havaittu positiivisia terveysvaikutuksia, joten on turvallisinta noudattaa ruokavaliota, jossa on riittävästi luonnollista betakaroteenia ja muita kartenoideja.

    B-VITAMIINIT
    B-vitamiinit ovat suuri vitamiinien perhe, joka koostuu monista toisiaan lähellä olevista aineista. Käytännön syistä ne on erotettu numeroilla toisistaan. B- vitamiinit ovat tärkeitä erityisesti aineenvaihdunnalle ja energiatuotannolle. Toiset B-vitamiineista taas vastaavat DNA:n ja punaisten verisolujen muodostumisesta. B-vitamiinit ovat vesiliukoisia. Alkoholin käyttö kuluttaa runsaasti elimistön B- vitamiineja ja estää foolihapon imeytymistä.

    B1 (Tiamiini)
    Tiamiini toimii hiilihydraattien hajoittajana, mutta sillä on myös tärkeä merkitys hermojärjestelmälle ja verenkierrolle. Se toimii magnesiumin tai mangaanin kanssa kemiallisten reaktioiden alkuunpanijana. Sitä saa erityisesti oluthiivasta, kokojyväviljatuotteista, soijajauhosta, tyrnimarjasta, kalasta, kananmunasta, pähkinöistä ja vihanneksista. Auringonkukka on myös B1-vitamiinin lähde. Tämän vitamiinin lisätarvetta on erityisesti raskaana olevilla naisilla, kuumepotilailla, raskaan ruumiillisen työn tekijöillä sekä runsaasti alkoholia käyttävillä henkilöillä. Beriberi tauti johtuu B1-vitamiinin puutteesta. Puute ilmenee myös ruokahaluttomuutena, lihaskramppeina, sydänvaivoina, väsymyksenä ja depressiona. Vuorokaudessa olisi saatava 1 – 1,5 mg tiamiinia. B1-vitamiini on herkkä UV-säteilylle, joten säilytettävä pimeässä. Se ei myöskään kestä hyvin kuumuutta ja tuhoutuu pastöroinnissa noin 50 prosenttisesti.

    B2 ( Riboflaviini )
    B2 on osa FAD ja FMN entsyymejä, jotka katalysoivat kemiallisia reaktioita solujen energiakeskuksissa. Se on tärkeä iholle, silmille, kynsille, hermostolle ja sikiön kehittymiselle. Se toimii energian tuottajana hajottamalla proteiineja. Erityisen tärkeän B2-vitamiinista tekee sen osallistuminen valkoisten verisolujen tuotantoon ja siten auttaen elimistöä selviytymään sitä uhkaavista taudeista. Sen lähteinä meille ovat: oluthiiva, soija, liha- ja maitotuotteet, kala, tyrnimarja, pavut ja pinaatti. Päivätarve on n 1,5 mg. Puute aiheuttaa ensi vaiheessa näkyviä iho- ja silmäsairauksia, kasvuhäiriöitä ja anemiaa. B2 on herkkä kuumuudelle ja valolle.

    B3 ( Niasiini )
    Niasiinia, jota joskus kutsutaan myös niacinamidiksi tai nikotiinihapoksi, esiintyy NAD- ja NADP-entsyymeissä, joissa se toimii kuten B2 energian tuottajana. Se on välttämätön insuliinin, kortisonin ja sukupuolihormonien tuotannossa. Niasiini myös tukee hermojen ja aivojen toimintaa. Lisäksi tutkimukset ovat osoittaneet sen alentavan veren kolesterolia ja nostavan hyvän HDL-rasvahapon määrää veressä ilman haitallisia sivuvaikutuksia, joita lääkkeillä yleensä on. Päivätarve on 10 – 15 mg. Puutos aiheuttaa pellagra nimistä ihosairautta, joka hoitamattomana johtaa dementiaan. Lievempiä oireita ovat ihon muutokset, huimaus, väsymys ja depressio. Niasiinin lisätarvetta esiintyy raskasta ruumiillista työtä tekevillä ja kuumesairailla. Ihmisen käyttämässä muodossa B3-vitamiinia on oluthiivassa, parsakaalissa, pähkinöissä, porkkanassa, tomaatissa, perunoissa, kokojyväviljassa, maito- ja lihatuotteissa sekä kalassa. Niasiini säilyy erittäin hyvin.

    B5 ( Pantoteenihappo )
    Toimii osana entsyymejä, jotka hajottavat hiilihydraatteja sekä rasva- ja aminohappoja. Se on tärkeä kasvulle ja hermostolle sekä hormoni ( adrenaliini )- ja kolesterolitasapainolle. Ihmisellä pantoteenihapon tarve ( n 5 mg ) näyttäisi olevan paljon suurempi kuin muilla nisäkkäillä ja lisäksi tarve tuntuu vaihtelevan huomattavasti eri yksilöillä. B5-vitamiinia esiintyy kaloissa, oluthiivassa, soijajauhoissa, tyrnimarjassa, viljatuotteissa, perunassa, pavuissa, pähkinöissä lihassa ja maitotuotteissa . Pantoteenihappo on herkkä kuumuudelle ja hapoille ja se tuhoutuu keitettäessä lähes 50 %:sesti. Edes pakastettuna se ei säily täydellisesti.

    B6 ( Pyridoksiini )
    Toimii kuten B5 ravinnon hiilihydraattien sekä rasva- ja aminohappojen hajotuksessa. Pyridoksiinia tarvitaan vasta-aineiden ja veren valkosolujen tuotantoon. Se on tärkeä immuunijärjestelmälle ja sitä tarvitaan lukuisten entsyymien tuotannossa. Itse asiassa B6-vitamiini tukee useampia elimistön toimintoja kuin mikään muu vitamiini. Todellisuudessa pyridoksiini on vain yleisnimitys kolmelle aineelle: pyridoksiini, pyridoksaali ja pyridoksamiini.

    Puute johtaa kouristuksiin, anemiaan, depressioon, unettomuuteen ja ihon muutoksiin sekä vahingoittaa hermostoa. Tutkimuksissa on todettu B6-vitamiinin yhdessä foolihapon kanssa vaikuttavan sydäntauteja ehkäisevästi. B6 vitamiinia saa kokojyväviljatuotteista, soijasta, kaurasta, lohesta sekä lihasta, sisäelimistä, pähkinöistä sekä tyrnimarjasta. Päivätarve on 1,5 – 2 mg. B6-vitamiini on kuten vitamiinit yleensäkin herkkä valolle ja kuumuudelle.

    B7 ( Biotiini )
    Biotiinia kutsutaan myös joskus nimillä H ( Hautschutz ) vitamiini, suojaava X tekijä ( protective x factor ) tai koentsyymi R. B7 toimii kuten muutkin B- vitamiinit ravinnon hajotuksessa energiaksi. Se ehkäisee hiusten harmaantumista ja kaljuuntumista. Sen puute voi johtaa mm depressioon, ihon muutoksiin ja hiusten lähtöön. Biotiinia saa esimerkiksi tyrnimarjasta, soijapavuista, kaurasta, pähkinöistä, ruskeasta riisistä, vihreistä vihanneksista, kalatuotteista, munankeltuaisesta ja maksasta sekä runsaasti oluthiivasta. Biotiini on herkkä auringon valolle, hapoille, rasvoille ja kuumuudelle.

    B12 (kobalamini tai syanokobalamini)
    On tärkeä vitamiini DNA:n rakenteessa, hermokudosten aineenvaihdunnassa, solujen jakaantumisessa ja punaisten verisolujen tuotannossa. Sitä saa eläinkunnan tuotteista ( kalasta, munista, juustosta ja lihasta ) ja kasveista ainoastaan tyrnimarjasta, spiruliina levästä, oluthiivasta, klorella mikrolevästä.

    B12-vitamiinin puute johtaa hermostollisiin häiriöihin, vahingoittaa vatsaa ja suolistoa. Iän mukana sen imeytyminen heikkenee jopa 30 %. B12 vitamiini voi varastoitua maksaan jopa usean vuoden tarpeen verran Se on herkkä kuumuudelle ja valolle.

    B15 ( pangamiinihappo )
    B15-vitamiiniksi kutsutaan joskus pangaamihappoa, joka vahvistaa sydänlihasta happivajausta vastaan. Se myös pidentää solujen ikää ja suojaa niitä saasteilta ja vahvistaa immuniteettia. Sitä on hiivassa ja kokojyväviljoissa..

    FOOLIHAPPO ( folic acid, Folensäure )
    On myös B-vitamiini, vaikkei sillä olekaan numeroa. Joskus sitä näkee nimitettävän M vitamiiniksikin. Se vaikuttaa ihmisen kehossa samalla tavoin kuin B12-vitamiinikin. Se on myös tärkeä tekijä solun perintötekijöiden DNA:n ja RNA:n jakautumisessa. Foolihappo vaikuttaa elimistön energian tuotannossa ja veren punasolujen muodostumisessa. Sitä saadaan viljatuotteista, parsasta, parsakaalista, soijasta, vihreälehtisistä kasviksista, kuten pavuista, persiljasta ja pinaatista sekä tyrnimarjasta, mustikasta sekä juustosta ja maidosta. Sen puute aiheuttaa anemiaa ja epätäydellistä solujen jakaantumista, mikä johtaa ihon muutoksiin ja voi olla vaarallinen sikiölle. Lähes puolella kaikista raskaana olevista naisista on tutkimusten mukaan foolihapon puutetta. Myös alkoholi ja lääkkeet kuten aspiriini aiheuttavat foolihapon puutetta.

    Foolihapon on myös todettu alentavan sydän- ja verisuonitauti- sekä syöpäriskiä. Tutkimusten mukaan keskiverto amerikkalainen saa vain n puolet foolihapon tarpeestaan. Tästä syystä USA:ssa tuli voimaan määräys 1999 alussa, että kaikkiin jauhoihin on lisättävä foolihappoa. Raskaana olevien naisien olisi erityisesti huolehdittava foolihapon saannistaan. Foolihappo on vesiliukoinen ja herkkä kuumuuden ja valon lisäksi myös hapelle. Päivätarve on 200 mikrogrammaa.

    C-VITAMIINI (Askorbiinihappo)
    C-vitamiinia pidetään ehkä tärkeimpänä vitamiininamme, mutta sen toimintatapaa, kuten muidenkaan vitamiinien ei täydellisesti tiedetä. Tiedetään kuitenkin, että se on tärkeä proteiinien hajottamisessa ruoansulatuksessamme. C-vitamiini edistää luiden ja ihon liima-aineiden ( kollageenien ) muodostumista, raudan ja elektronien kuljetusta, hemoglobiinin muodostusta ja myrkkyjen neutralointia. Tiedetään myös, että se on antioksidantti, joka estää solujen hapettumista ja siten suojaa elimistöä sydän- verisuoni- ja syöpäsairauksilta. C-vitamiini suojelee antioksidanttisesti erityisesti solun sisäosia. Se estää vaarallisen LDL kolesterolin hapettumista. Tutkimuksissa on saatu näyttöä, että C-vitamiini estäisi yli mg:n päiväannoksina syöpää ja alentaisi harmaakaihin vaaraa. Vatsaa se suojelee neutraloimalla nitraateista muodostuvaa, syöpää aiheuttavaa nitrosaminia. Se alentaa veren kolesterolitasoa, estää veren paakkuuntumista ja -painetta ja jopa irrottaa kalkkeutumia verisuonten seinämistä ja antaa suojaa auringon ultraviolettisäteilyä vastaan. Synteettinen C-vitamiini säilyy elimistössämme vain 2-3 tuntia, mutta luonnosta saatava jopa vuorokausia.

    C-vitamiinin puute aiheuttaa.
    • Kevätväsymystä
    • Ruokahaluttomuutta
    • Huonoa haavojen parantumista
    • Veren punasolujen vähentymistä
    • Verta nenässä ja virtsassa


    C-vitamiini:
    • Vähentää stressiä ja ikääntymisen ilmenemismuotoja
    • Vähentää tulehduksia
    • Korjaa soluja
    • Lisää vireyttä
    • Vähentää virusten ja bakteerien tehoa
    • Estää infektioita
    • Estää myrkytyksiä
    • Estää hiussuonten kalkkeutumista ja verenpaineen nousua
    • Auttaa foolihapon ja B-vitamiinien ja raudan imeytymistä ja varastoitumista
    • Vastustaa syöpää aiheuttavia karsinogeenejä


    Käytännön laajamittaiset kokeet ja testit ovat osoittaneet, että runsas C- vitamiinin saanti vähentää edellä mainittuihin tauteihin sairastumisen riskiä. Vitamiinipillereillä tehtyjen testien tulokset ovat olleet ristiriitaisia, eräässä tutkimuksessa todettiin jopa yli 500 mg päiväannoksen olevan vahingollinen, koska näin suurissa määrissä C-vitamiini saattaa alkaa toimia pro-oksidanttina eli solujen hapettumista kiihdyttävänä. Toisaalta ihmisen esi-isät, apinat saivat ravinnossaan 7000- 10.000 mg /pv tätä vitamiinia. Arvellaan, että ihminen on alkuaikoina saanut yli 2000 mg C- vitamiinia päivittäin ravinnossaan, joten tämän määrän pitäisi olla vaaraton ihmiselle. C-vitamiini imeytyy 200 mg:aan saakka lähes täydellisesti, mutta sen jälkeen imeytyminen heikkenee.

    C-vitamiinin tiedetään aktivoivan useita entsyymejä, estävän hapettumista ja vahvistavan immuunisysteemiä. Lisäksi sen tiedetään mm toimivan osana kollageenin valmistumisprosessia ja siten auttavan luiden muodostumisessa ja haavojen parantumisessa. Se myös huolehtii liian raudan poistamisesta elimistöstä. Yhdessä NAC:n ( N-acetyl L-cysteine ) kanssa C-vitamiinilla on HIV viruksen leviämistä estävä vaikutus. Raskaana oleville naisille on tärkeää huolehtia riittävästä C-vitamiinin saannista. Riittävä C-vitamiinin saanti näyttäisi olevan erityisen tärkeää vanhuksille, urheilijoille, tupakoitsijoille ja alkoholin suurkuluttajille.

    C-vitamiinia ihminen saa erityisesti hedelmistä, marjoista ja vihanneksista. Tyrnimarjan C-vitamiinipitoisuus on erittäin korkea, kymmenkertainen esim appelsiiniin verrattuna. Myös mustaherukka on myös erittäin C- vitamiinipitoinen.

    Se kestää huonosti valoa, happea ja kuumuutta eikä ihmisen keho varastoi sitä kuin rajoitetun ajan, joten C-vitamiinin päivittäinen saanti ( 75 mg ) on turvattava. C-vitamiini on vesiliukoinen. On myös olemassa synteettisesti valmistettua rasvaliukoista C-vitamiinia, joka liukenee vereen hitaammin. Sen muista ominaisuuksista ei ole vielä paljon tietoja saatavilla.

    D-VITAMIINI (Calsiferol)
    D-vitamiinia ihminen saa öljypitoisista kaloista, mutta myös voista, munan keltuaisesta ja maksasta. D-vitamiini muodostuu vasta iholla auringonvalon vaikutuksesta D1-, D2-ja D3-vitamiineiksi. Puutosta esiintyy erityisesti maissa, joissa aurinkoisia päiviä on vähän ja erityisesti sellaisina vuodenaikoina, jolloin aurinko paistaa vain harvoin. Tämä vitamiini varmistaa kalsiumin ja fosforin saannin ja on siten tärkeä luiden muodostumisessa ja vahvistumisessa. D-vitamiinin on todettu auttavan syöpäsairauksien hoidossa ja jopa niiden syntyä ehkäisevästi immuunijärjestelmää vahvistavien ominaisuuksien ansiosta. D-vitamiinin puute johtaa vanhemmilla ihmisillä luukatoon ( osteoporoosi ) ja siten helposti luunmurtumiin ja nuoremmilla luiden heikkoon kehittymiseen. Oireina ovat kaariselkäisyys, länkisääret ja hampaiden löystyminen. Tarve lisääntyy, jos ravinnossa on runsaasti monityydyttämättömiä rasvahappoja. D-vitamiinin tarve kaksinkertaistuu 50 ikävuoteen mennessä ja kolminkertaistuu 70 ikävuoden jälkeen verrattuna nuoren ihmisen tarpeeseen. D-vitamiini on herkkä valolle ja hapelle, mutta kestää suhteellisen hyvin keittämistä. Se on rasvaliukoinen. D-vitamiini on erittäin tärkeä pienille ( 1-2 v. ) lapsille, sillä tässä kasvuvaiheessa keho tarvitsee viisi kertaa enemmän D-vitamiinia kuin aikuiset ( päivätarve 0,025 mg )

    E-VITAMIINI (Tocopherol)
    E-vitamiini on tärkeä antioksidantti sen neutraloidessa vapaita radikaaleja ihmisen elimistössä. Auringonvalo, ilman saastuminen ja proteiinien degradoituminen ovat syynä siihen, että vapaita radikaaleja ja reagoivia happiyhdisteitä syntyy jatkuvasti. Nämä energiapitoiset kemialliset yhdisteet eivät ainoastaan tuhoa soluja, vaan ne voivat myös vahingoittaa DNA:ta ja siten edesauttaa syöpäsairauksien syntymistä.

    E-vitamiini estää veritulpan syntymistä estämällä verisuonissa kulkevien rasvamolekyylien hapettumista ja muuttumista syövyttäviksi ”vaahtosoluiksi” tuottamatta negatiivisia sivuvaikutuksia kuten verenohennuslääkkeet. Myös aivosolujen oksidoitumista E-vitamiini estää tehokkaasti vähentäen siten vanhempien ihmisten muistiongelmia. Se suojelee erityisesti solun pintaosaa ja lisäksi se pystyy estämään veren paakkuuntumista.

    Se toimii myös hormonitasapainon ylläpitäjänä. Miehillä esim. Testosteronin tuotanto riippuu tästä vitamiinista. Naisilla estrogeni ja progesteroni hormonit tarvitsevat E- ja B3-vitamiinia pysyäkseen biologisesti aktiivisina. Suurissa määrissä E-vitamiini vahvistaa immuunisysteemiä ja auttaa siten ehkäisemään moniin tauteihin sairastumista. Aiemmin uskottiin vain C-vitamiinin toimivan näin. E-vitamiini vaikuttaa myös monien entsyymien aktiivisuuteen.

    E-vitamiinin puute ilmenee solukalvojen heikkenemisenä, veren punasolujen iän alentumisena, veren hiussuonten kalkkeutumisena, alttiutena syöpäsairauksiin, likinäkönä, verkkokalvon tulehduksina, reumana, kihtinä, niveltulehduksina, kuukautis- ja vaihdevuosivaivoina ja lihasten heikkenemisenä.

    Ruoan valmistamisessa E-vitamiini hapettuu herkästi ja estää siten muiden ravinteiden kuten helposti hapettuvien rasvahappojen, A-vitamiinin ja karotiinin hapettumista. Keitettäessä E-vitamiini tuhoutuu 30 %:sesti.

    Gambridgen yliopistossa tehtiin koe 2000:lla verisuonten kalkkeutumisesta kärsivällä henkilöllä puolentoista vuoden ajan. E-vitamiinia saavassa ryhmässä oli 47 % vähemmän sydäninfarkteja kuin vertailuryhmällä, jolle syötettiin kalkkitabletteja. Erään toisen tutkimuksen mukaan E-vitamiini näytti ehkäisevän Alzheimerin taudin syntyä pysäyttämällä aivosolujen tuhoutumisprosessin. Eräässä Cambridgen yliopiston tutkimuksessa E- vitamiini vähensi sydäninfarkteja jopa 77 %. E-vitamiini toimii antioksidanttisesti erityisen hyvin happipitoisilla alueilla kuten keuhkoissa. E-vitamiinin arvellaan estävän veren paakkuuntumista ja nostavan hyvien HDL rasvahappojen tasoa veressä. Tästä on nyt saatu myös näyttöä Amerikan sydänyhdistyksen ( AHA ) mukaan. Tosin hyvät tulokset saatiin vain kun E-vitamiini saatiin normaalin ravinnon yhteydessä. E-vitamiini pillerit eivät antaneet samaa tulosta. Syy tähän saattaisi olla, että kasvisöljyjen sisältämät d-alfa-tocoferolit ovat ihmiselle helpommin hyödynnettävissä kuin eristetyt tai keinotekoisesti valmistetut vitamiinit.

    E vitamiinia tunnetaan eri versioina, joista tärkeimmät ovat Alfa, Beta, Gamma ja Delta. On todettu, että krooniset tulehdukset ovat pääsyy syöpien kehittymiselle. Tulehdusten seurauksena kehossa syntyy mm peroxynitrite oksidanttia. Tätä oksidanttia ei neutraloi alfatokoferol, mutta kylläkin täydellisesti gammatokoferol. Luonnosta saatavan monikirjoisen E vitamiinin on todettu olevat 40 % tehokkaampi kuin synteettisesti valmistetun. E vitamiinia saa ravinnossa vehnästä, maissista, pähkinöistä, soijasta ja margariinista. Tyrnimarjassa sitä on erityisen runsaasti, enemmän kuin missään muussa marjassa.

    E -vitamiini on herkkä valolle, hapelle ja kuumuudelle. Se on rasvaliukoinen ja varastoituu kehoomme, joten päivittäisessä ( 0,5 mg ) E-vitamiinin saannissa voi olla vaihteluita haittaamatta terveyttämme.

    K-VITAMIINI (Phyllochinon tai Menadion)
    K-vitamiini on tärkeä veren hyytymiselle. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että se estää syöpäsairauksien syntyä. Puute aiheuttaa oireita iholle ja sisäelimille sekä myös aivoille. K-vitamiinia ihminen saa kananlihasta, maksasta, vehnästä, tummanvihreistä lehtivihanneksista, kaalista, salaatista, pinaatista, palkokasveista ja tyrnimarjasta. Ihmisen suolisto pystyy myös tuottamaan sitä. Puute ilmenee niin, että veri ei hyydy haavoissa, kudoksissa on verenvuotoja ja korkeana verenpaineena. Se on herkkä valolle. K -vitamiini on rasvaliukoinen ja sen päivätarve on 0,001 mg.

    F-VITAMIINI
    Välttämättömiä rasvahappoja ( linoli ja linolenic ) kutsutaan joskus vitamiineiksi. ( Ks. Rasvat )

    P-VITAMIINI
    Flavonoideja nimitetään myös P-vitamiiniksi, koska ne edistävät hiussuonten läpäisykykyä eli permeabiliteettia. Luonnossa flavonoidit esiintyvät aina yhdessä C-vitamiinin kanssa. C-vitamiinin vaikutuksen on todettu tehostuvan flavonoidien yhteydessä.




    TAUTIEN HOITO JA EHKÄISY



    Diabetes
    Maapähkinät, kaikki pavut ( erityisesti soija ), maito, jogurtti, omena, artisokka, mustikan lehdet, nokkonen, aronia

    Haavat
    Ulkoisesti, siankärsämö, aloe, kehäkukka, kamomilla, tyrni, leskenlehti, mäkikuisma, minttu, lakritsi, poimulehti, peltokorte, koivu, mänty

    Hiukset
    Koivu, nokkonen, sipuli, tyrni

    Ihonhoito
    Hunaja, porkkana, vehnä, kamomilla, tyrni, voikukka, siankärsämö, nokkonen, koivu, valkosipuli, laventeli, timjami, salvia, selleri, saksanpähkinä

    Ilmavaivat
    Ilmavaivoja aiheuttavat yleisesti herne , kaali ja ruisleipä. Niitä taas vähentävät minttu, sitruunamelissa, väinönputki, pihlaja, mäkimeirami ja tilli.

    Immuniteetti
    Siitake, tyrni, spiruliina, nokkonen, siankärsämö, ruusunmarja, porkkana, vehnä, paju, peltokorte, aronia, valkosipuli, auringonhattu, kamomilla, peltokorte, kaali

    Keuhkosairaudet
    Fenkoli, anis, kataja, männynkerkkä, chilipippuri, valkosipuli, sipuli, sinappi, piparjuuri ja muut voimakkaan makuiset kasvikset

    Kihti
    Nokkonen, voikukka, salvia, sipuli, kultapiisku

    Kolesteroli
    Artisokka, pavut ( varsinkin soija ), saksanpähkinä, lohi, silakka, oliivi, pellava, sipuli ja valkosipuli, kaura, tyrni, orapihlaja, ruusunmarja, spiruliina, porkkana, omena, jogurtti, pihlajanmarja

    Mahahaava
    Piparjuuri, voikukat, kaali, hapankaali, karpalo, tyrni, puna- ja mustaherukka, puolukka, happamat omenat, väinönputki, sinappi, sikuri, humala, appelsiini, timjami, ahomansikka ja mäkimeirami

    Maksa
    Artisokka, takiainen (silymarin),soija, tyrni, rosmariini, nokkonen voikukka, kaali, retikka, ginseng, pihlajanmarja, minttu, siankärsämö, ahomansikka, kevyt kuitupitoinen ruokavalio, maitohappobakteerit

    Myrkytykset
    Hiili, savi, takiainen ( silymarin ), parsa, koivu, voikukka, valkosipuli, tyrni, kaalit, nokkonen, saunominen poistaa myrkkyjä hikoilun avulla

    Nivelreuma
    Kultapiisku, kataja, lakritsi, paju, sipuli, tyrni, koivu, mesiangervo

    Peräpukamat
    Omena, kamomilla, siankärsämö, mustikka

    Psoriasis
    Aloe, tyrni, mäkikuisma, kehäkukka, kamomilla, salvia, mänty

    Päänsärky
    Laventeli, sitruunamelissa, rosmariini, kamomilla, orapihlaja, minttu, mäkikuisma, rosmariini

    Rauhoittava
    Kamomilla, laventeli, mäkikuisma, siankärsämö, sitruunamelissa, humala, piparminttu, mäkimeirami, puolukka ja kaura

    Ripuli
    Mustikka, jogurtti, mustaherukka, hunaja, kultapiisku, kaneli, porkkana, poimulehti, mesiangervo, vadelma, savi

    Ruoansulatus
    Kamomilla, piparminttu, kehäkukka, voikukka, sitruunamelissa, minttu, rosmariini, salvia, timjami, kaneli, poimulehti, inkivääri, lakritsi, artisokka Sipuli, valkosipuli, tilli, porkkana, korianteri

    Silmät
    Mustikka, pinaatti

    Seksuaalinen aktiviteetti
    Selleri

    Syöpä
    Parsakaali, kaalit, tomaatti, sitruuna, aronia, punainen viinirypäle, vihreä tee, pähkinät, pavut, jogurtti, spiruliina, oliivi, tyrni, soija, valkosipuli, sipuli, piparjuuri, inkivääri, punajuuri, retikka, piharatamo

    Sydän- ja verisuonitaudit
    Orapihlaja, tyrni, valkosipuli, sipuli, mustikka, parsa, porkkana, sitruuna, rypsi, oliivi, soija, pellava, vehnä, aronia, hunaja, lohi, silakka, palkokasvit, persilja, omena, saksanpähkinä, rosmariini, humala, vihreä tee

    Tulehdukset
    Valkosipuli, jogurtti, , savi, siankärsämö, kamomilla, tyrni, omena, tee, mustikka, viini, mäkikuisma, salvia, paju, auringonhattu

    Ummetus
    Pellavan siemenet, viikuna, oliiviöljy

    Vaihdevuodet
    Humala, tyrni, voikukka, nokkonen, puna-apila

    Verenkierto
    Valkosipuli, orapihlajan marja, mäkikuisma, tyrni, oliivi, pellava, vehnä Sipuli, punaherukka, aronia, mustikka

    Verenpaine
    Kaikki hedelmät ja vihannekset ja erityisesti valkosipuli, oliivi, orapihlaja, aronia Jogurtti, maito, vihreä tee

    Veren puhdistaminen
    Voikukka, takiainen, juolavehnä, parsa, koivu, selleri, nokkonen, hiili, artisokka

    Verenvuoto
    (Ulkoisesti) siankärsämö, peltokorte, nokkonen

    Vilustuminen ja virustaudit
    Tyrni, auringonhattu, valkosipuli, mustaherukka, siankärsämö, kamomilla, kultapiisku, iisoppi, sitruunamelissa, minttu, salvia, timjami, kaneli, kaali, ginseng, piparjuuri, avokado, aronia, sipuli, vehnä, siitakesieni, männynkerkkä

    Väsymys
    Tyrni, ginseng, auringonhattu

    Ummetus
    Kuitupitoiset kasvit kuten vehnän jyvät, pavut, pähkinät, omena, porkkana

    Unettomuus
    Virmajuuri (Valerian), hunaja ja sokeri yleensä, humala, kamomilla, kanerva, mäkikuisma, sitruunamelissa

    Yleiskunto
    Näillä kasveilla ei ole haittavaikutuksia suurinakaan määrinä. Punajuuri, valkosipuli, porkkana ( luomu ), tyrni, ruusunmarja

    Yskä
    Timjami, mäkimeirami



    VITAMIINIEN HERKKYYS

    Vitamiini
    Kuumuus
    Happi
    Valo
    UV säteet
    Keittohäviö
    A
    -
    ++
    ++
    +
    10 - 35 %
    D
    -
    +
    +
    +
    0 %
    E
    -
    +
    +
    -
    50 %
    K
    +
    -
    +
    +
    0 %
    B1
    ++
    +
    -
    +
    30 - 50 %
    B2
    +
    -
    +
    +
    0 - 50 %
    B6
    +
    -
    +
    -
    0 - 40 %
    B12
    -
    +
    +
    +
    0 %
    Foolihappo
    +
    -
    -
    -
    0 - 90 %
    B3
    -
    -
    -
    -
    0 - 30 %
    B5
    +
    -
    -
    -
    0 - 45 %
    B7
    -
    -
    -
    +
    0 - 70 %


    •